Kalkkihöyry tuhosi rakkaani kasvot - lue koko dramaattinen tarina!
Gustaf Seppelin asuu somassa punaisessa omakotitalossa Pohjois-Ruotsissa sijaitsevassa Luulajassa yhdessä vaimonsa Pernillan, 22, ja Harry-koiran kanssa.
He rakastuivat toisiinsa jo lukioaikana. Gustaf jätti kuitenkin koulun kesken päästyään kolmivuorotyöhön kalkkitehtaaseen.
Sinä iltana, kun onnettomuus tapahtui, nuoripari oli juhlapäivällisellä Gustafin äidin luona. 19-vuotiaalla nuorukaisella piti olla töistä vapaapäivä, mutta pomo soitti kesken ruokailun ja pyysi tuuraamaan iltavuoroon.
Pernilla muistelee, että hänelle tuli paha ennakkoaavistus soiton jälkeen.
– Gustaf lähti töihin stressaantuneena, ja pelkäsin hänen ajavan kolarin.
Pernilla sai kuitenkin kullaltaan ennen nukkumaanmenoaan tekstarin, jossa luki: ”Hyvää yötä, rakkaani. Tulen kotiin muutaman tunnin kuluttua.”
Vain hetkeä myöhemmin Gustafin äiti soitti Pernillalle ja kertoi onnettomuudesta. He kiirehtivät sairaalaan, jossa lääkäri kehotti heitä varautumaan pahimpaan.
– Vielä siinä vaiheessa Gustafin kasvot olivat lähes normaalit, mutta lääkäri sanoi, että kalkki syövyttää hitaasti ihonalaisia kudoksia, eikä ole varmaa, säilyykö hän hengissä.
Työmaalla oli illalla sattunut kalkkiuunin räjähdys. Gustaf ja hänen työkaverinsa seisoivat lähimpänä uunia, ja heidän päälleen suihkusi 200-asteista syövyttävää kalkkihöyryä. Gustaf selvisi onnettomuudesta hengissä, mutta työkaveri menehtyi.
Gustafin kasvot ja päänahka syöpyivät, kahdeksan sormea piti amputoida ja hän sokeutui puoliksi.
Silti hän jaksaa olla hyväntuulinen ja toiveikas.
– Minulla oli onnea toisin kuin työkaverillani. Ulkonäkö ei merkitse minulle paljoakaan, mutta näkökyky sitäkin enemmän. Toivon sen palautuvan jonakin päivänä ennalleen.
Gustafia hoidettiin Uppsalan yliopiston sairaalassa ja pidettiin hengityskoneessa sekä koomassa. Hänelle tehtiin lukuisia ihonsiirtoja kuuden viikon ajan. Vasta silloin hänelle annettiin peili käteen.
– En pelästynyt niinkään sitä, minkä näin. Enemmän olin huolissani, etten pystyisi enää normaaliin elämään läheisteni luona.
Pernilla on pysynyt miehensä rinnalla kaiken aikaa, eikä hänelle ole tullut mieleenkään jättää kasvottomaksi muuttunutta miestään.
– Päinvastoin. Rakkautemme vain syventyi onnettomuuden jälkeen, hän vakuuttaa.
Alkoi vaivalloinen kuntoutus, joka jatkuu vieläkin.
– Vaikka Gustaf ei näyttänyt entiseltään, minulle oli tärkeintä, että hän oli elossa. Rakkauteni on vain syventynyt. Kun hän pääsi sairaalasta, ostimme omakotitalon.
Pariskunta avioitui viime elokuussa.
Gustaf on kysytty työturvallisuusluennoitsija, ja Pernilla toimii sosiologina.
– Aiomme hankkia lapsia tulevaisuudessa, mutta sitä ennen minun on hyväksyttävä täydellisesti ulkonäköni, Gustaf sanoo.