Ex-Cannonball Marko Lönnqvist jätti gangsterielämän: Kidutan enää vain pullukoita!
Joulukuussa koevapauteen päässyt Marko Lönnqvist, 39, puhisee helsinkiläisellä kuntosalilla. Kaksimetrisen kolossin rinnalta nousee 130 kilon sarja, ja reserviä näyttäisi olevan suurempiinkin painoihin.
Marko nauttii treenaamisesta sisätiloissa, sillä tätä ennen hän on neljän ja puolen vuoden ajan nostanut punttinsa Sörnäisten vankilassa.
– Paras treeni on satasen penkki ulkona 20 asteen pakkasessa. Sarjat olivat pitkiä, mutta kovin juttu oli lumipyry. Tuntui kuin olisi treenannut jääpalikan päällä, Marko Lönnqvist kuvailee.
Marko suorittaa vankeusrangaistusta seitsemästä tuomiosta, joista tunnetuimmat liittyvät Cannoball-ammuskeluna tunnettuun tapaukseen. Välikohtaus sai alkunsa, kun Marko päätti erota moottoripyöräkerhosta.
Toukokuussa 2011 kolme Cannonballin jäsentä väijyi Markon kodin edessä Helsingin Herttoniemessä. Kun Marko saapui paikalle, autosta avattiin tuli häntä kohti.
Alkoi takaa-ajo, jossa Marko jahtasi ystävänsä kanssa ampujia Itäväylältä aina Alppilaan asti. Laukauksia vaihdettiin puolin ja toisin, mutta kukaan ei loukkaantunut.
Sörkan vankila on Markolle tuttu paikka.
Pitkän vankeustuomion alkaessa Markolla oli aikaa pohtia elämäänsä. Sellissään hän alkoi nakuttaa menneestä eräänlaista välitilinpäätöstä.
– Pari vuotta myöhemmin tapahtui hauska juttu, kun vankilan pihalle putosi radio-ohjattava helikopteri. Päätin soittaa siitä Sipilän Jarkolle, joka oli aikanaan uutisoimassa myös ammuskelukäräjiämme. Jarkko ehdotti, että jos on tylsää, kirjoita kirja, Marko muistelee.
Legendaariset rikostoimittajat Harri Nykänen ja Jarkko Sipilä julkaisevat keväällä Markon muistelmat. Elämäkerrassaan hän käy läpi kymmenvuotisen uransa moottoripyöräkerhon jäsenenä.
– Paljastan esimerkiksi, mitä Itäväylän ampumakilpailussamme oikeasti tapahtui. Eihän käräjillä kukaan kerro totuutta. Täytyy muistaa, että syyttäjä haki minulle kahdeksan vuoden tuomiota viidestä murhan yrityksestä.
Markon mukaan tuleva kirja ei ole mikään ”keskusrikospoliisin märkä päiväuni”. Hän käsittelee asioita, jotka ovat kenen tahansa luettavissa esimerkiksi käräjäoikeuden papereista.
– En kirjoita mitään, mistä voisi tulla muille tai itselleni tuomioita. Kirja olisi 2 000 sivua, jos minulla ei olisi mitään moraalia. Vaikka jotkin asiat harmittavat, en ala vasikaksi. Omertà (mafian vaikenemisen laki) pysyy tietyllä tavalla edelleen, Marko toteaa.
Gangsterivuosiensa aikana Marko sai kolme lasta, joille hän yrittää nyt olla parempi isä. Koevapauden aikana hän on viettänyt suurimman osan ajastaan nuorimpien lastensa kanssa. Kun tuomio on keväällä suoritettu, hän aloittaa työt personal trainerina.
– Vankilassa minulta kysyttiin, mitä aion tehdä vapaudessa. Sanoin ottavani pullukoita ihmisiä korvasta kiinni, kiduttavani heitä ja vieväni rahat. Herrat olivat ensin suu auki, mutta sitten tarkensin, että aion tehdä tämän salilla, Marko sanoo.
Markon puheista piirtyy kuva optimistisesta miehestä, joka elää sopusoinnussa valintojensa kanssa.
– Ei katuminen mitään auta, ja se on persoonassani joko vamma tai ominaisuus. Kaikki, mitä on tapahtunut, on johtanut johonkin positiiviseen. Vaikka kaikki menisi päin persettä, en ikinä lannistu. Kerran luulin, että olen masentunut, mutta seuraavana päivänä nousi 40 asteen kuume. Olin helpottunut keuhkokuumeesta, koska luulin, että psyyke pettää.
Kun on joutunut kerhoriitojen takia murhayrityksen kohteeksi, sopii kysyä, pelkääkö Marko tulevaa elämää muurien ulkopuolella.
– Minua on jo ammuttu, joten mitä pahempaa tässä voisi enää tapahtua? Pelko on kuin repullinen kiviä: sitä voi kantaa mukanaan tai laskea maahan. Elämä on tosi raskasta, jos pelkää koko ajan, eikä se sillä tavalla koskaan helpota.
