Näkökulma: Koiratkin katsovat tv:tä – nämä ovat haukutuimmat ohjelmat

Koirien näkökyky poikkeaa ihmisen näköaistista. Vastoin monia käsityksiä koirat kykenevät erottamaan värejä - eli eivät näe kaikkea mustavalkoisena - mutta näkevät vain keltaisen, ruskean, harmaan ja sinisen suunnilleen samalla tavalla kuin ihmiset. Punaista ja oranssia koirat eivät kykene näkemään, eli turha kehua mustillesi kotimaisten tomaattien kesäistä väriloistoa.

Televisiota koirat eivät katso ja käsittele samalla tavoin kuin ihmiset, mutta ne erottavat siellä tapahtuvan liikkeen jopa paremmin kuin me kaksijalkaiset. Kuten kaikki tietävät, niin koirien tärkein aisti on hajuaisti ja siitä ei telkkaria katsoessa juurikaan iloa ole, ellei lasketa mukaan jo edesmennyttä putkitöllöäni, joka haisi palaneelle kun sen käynnisti. 

Näköaistiin eniten perustuva telkkarin katselu on siis koirien mielestä aika tylsää touhua, mutta sieltä kantautuvat äänet ne kuulevat tietenkin meitä herkemmin. Tv-äänet eivät vaan kiinnosta niitä yleisesti. Paitsi jos telkkarissa haukkuu lajitoveri, niin osa koirista saattaa tästä innostua. 

Kuten ihmisilläkin, niin koirillakin tv:n katselu on valikoivaa ja osa ei katso telkkaria ollenkaan. Osa taas katsoo paljonkin. Koirat eivät tietääkseni juurikaan käytä ruutuaikasovelluksia, mutta etenkin luonto-ohjelmat ja tietenkin ohjelmat joissa on koiria, nousisivat varmasti koirien Finnpanel-katsojamittauksissa kovimpiin lukuihin. Tämä siksi, koska eläinten äänet ja lajitoverit. 

Ihmiset ei niinkään kiinnosta. Tuskin ihminenkään haluaisi katsoa televisiosta pelkästään koiria tai vaikka kastematoja jotka juttelevat omalla “kielellään”.

Tältä näyttää tv-kesä 2023

Joillekin koirille muodostuu muitakin lempiohjelmia kuin eläinaiheiset tuotannot. Iltalehti haastatteli pari vuotta sitten Otto-koiraa - tai ehkä hänen emäntäänsä - tämän lempiohjelmista. Ottokin katsoi mielellään luonto-ohjelmia, mutta monista ihmisistä poikkeavasti Otto diggasi mainoksista. Oton perheessä mainoksia ei suoratoistossakaan saanut kelata, koska Otto otti tästä nokkiinsa, tai kuonoonsa. Otto tunnisti myös mainoskappaleita ja erään vitamiinibrändin suhteellisen ärsyttävä mainos oli hänen suosikkinsa. Otto on mainosten uhri. 

Meillä on kotona kaksi rescue-koiraa, 2-vuotias ja kolmekiloinen Ramon ja kilon painavampi, pian vuoden täyttävä Nomi. Luonteiltaan he ovat toistensa totaaliset vastakohdat. Ramon on arempi, rauhallinen, todella kiltti ja luvalla sanoen hieman yksinkertainen, kun taas Nomi on jatkuvasti liikkuva, kekseliäs, ylisosiaalinen ja sähläävä kenkien vihollinen. 

Ramon ei välitä televisiosta ollenkaan. Aivan sama tuleeko sieltä koirien Euroviisut tai muuta haukuttua ohjelmaa. Nomi taas katsoo monenlaista. Ehdoton suosikki on Janni Hussin rakkaudella luotsaama Koti koiralle. Se pitää nähdä ja kommentoida tunnarista lopputeksteihin. 

Näkökulma: Missien ennätystä ei voi lyödä

Välillä myös pitää kiivetä tv-tasolle tekemään tuttavuutta ruudussa näkyvien kavereiden kanssa. Nomi fanittaa myös leijonia ja hirviä, jos niitä ruudussa vilahtaa. Uutisiakin hän seuraa, tai ainakin lähetyksen tunnussävel kiinnostaa. 

Ehkä oudoin Nomin fanituskohde on kuitenkin Suomen Huutokauppakeisari. Kun Aki Palsanmäki alkaa paukuttaa nuijaansa, niin olen ihan varma että olen kuullut Nomin sanovan “hullu se on joka ei puolta tarjoo”. Voi tosin olla, että olen väärässä. 

Sohvaperunaa Nomista ei kuitenkaan saa, enkä ole joutunut hänen ruutuaikaansa rajoittamaan. Haukuttuja ohjelmia on kuitenkin suhteellisen vähän.