fbq
haastatteluElina Knihtilä toteutti kostofantasiansa alkamalla näyttelemään
Elina Knihtilä toteutti kostofantasiansa alkamalla näyttelemään

Elina Knihtilä oli noin seitsemänvuotias, kun hän ilmoitti vanhemmilleen kotonaan Oravalan maalaiskylässä, että haluaa tulla näyttelijäksi. Unelmaa kuuluisuudesta siivitti kostofantasia. Elina halusi näyttää närhen munat serkkupojilleen, jotka häntä olivat kiusanneet ja itkettäneet.

– Silloin 1970-luvulla naisesikuvia oli kovin vähän. Ei ollut naispresidenttejä tai -pääministereitä, vaan lähinnä missejä ja näyttelijöitä, Elina kertoo.

Hän oli myös kaatunut pyörällä ja saanut arven polveensa.

– Äitini sanoi siihen, että nyt sinusta ei ainakaan missiä tule.

Myöhemmin Elinaa motivoi näyttelijäntyössä voimakkaasti yhteisöllisyys, yhdessä keksiminen ja tekeminen.

– Vaikka näyttelijän ammattiin liittyivät alkuun kostonhimoiset fantasiat, niin ehkä haave siitä vahvistui, kun ymmärsin, että se on tapa jatkaa leikkimistä ja mielikuvittelua. Näyttelijänä voi olla mitä vain, ja se varmasti viehätti.

Lavalta opettajaksi

Elina ei arvottaisi teatterin, elokuvan ja television tekemistä, näyttelemiään tyylilajeja tai roolisuorituksiakaan. Hän työskenteli freelancerina 20 vuotta, ja tuona aikana häntä viehätti juuri työn monipuolisuus.

Vuonna 2013 näyttelijä astui erilaiseen työelämään, jossa alkoi säännöllinen työaika yhdeksästä viiteen… tai ei sittenkään.

– Ajattelin, että se olisi sitä, ja että aloittaisin uuden säännöllisen harrastuksenkin, mutta en ole alkanut harrastaa mitään – paitsi avantouintia, jonka avulla pidän järkeä päässä, Elina kommentoi Teatterikorkeakoulun näyttelijäntyön laitoksen opettajaksi siirtymistä.

Opinahjon valintakokeiden tiukka seula on Suomessa tunnettu. Tällä hetkellä käynnissä on arviointiprosessi, jossa tarkastellaan, miksi tietyt hakijat päätyvät Teatterikorkeakoulun opiskelijoiksi.

– Huomaan, että se on aika jännittävää, kun tutkija istuu mukana valintakokeissa. Tarkoituksena on kehittää itse valintaprosessia, Elina kertoo.

Tietoinen vallastaan

Asemassaan Elina on koettanut oppia tiedostamaan, että hänellä on valtaa.

– Silloin minun pitää yrittää pysyä tietoisena omasta asemastani ja vallankäytöstäni, omista sokeista pisteistäni.

Jos hän pystyisi jotenkin vaikuttamaan taiteen ja kulttuurin asemaan yhteiskunnassa, valinnat olisivat selviä.

– Tapahtumakentän täysi jäädyttäminen viime keväästä asti on tehnyt järkyttävää jälkeä. Haluaisin vaikuttaa siihen asenteeseen, että taidetta ja kulttuuria ei koeta merkittävänä tai sen arvoa ei nähdä. Se on sokeutta tai lyhytnäköisyyttä.

Elinan mukaan edelleen vuonna 2021 naisen on miestä vaikeampi rakentaa uraansa Suomessa.

– Piilossa olevaa naisvihaa ja rakenteissa olevaa syrjintää on. Mielestäni tasa-arvo on yksi ihmisoikeus, joten pidän näiden asioiden aktiivista työstämistä todella tärkeänä, jos kerran pyrimme olemaan demokratia.

Putouksesta Sisäilmaan

Elina ei ole pitänyt itseään erityisen lahjakkaana koomikkona, vaikka huumori on aina kulkenut hänen mukanaan.

Elina oli luomassa lauantai-iltojen tv-viihdyttäjää Putousta, joka aloitti vuonna 2010. Yksi viimeisimmistä tuotannoista, joissa hän esitti ylistettyä pääosaa, oli TE-toimiston arjesta kertova minisarja Sisäilmaa.

– Heti kuvausten loppumista seuraavina päivinä Suomea alettiin laittaa kiinni, hän kommentoi tuolloin hullulta tuntunutta hetkeä.

Sarja esitettiin televisiossa tämän vuoden puolella. Elinan mukaan sen nähtyään moni katsoja totesi, että fiktio vastasi todellisuutta monessa kohdin.

– Monta kertaa fiktion tekijät yllättyvät todellisista tilanteista – niistä on usein vaikea pistää paremmaksi. Huumori auttaa havaitsemaan asioita ja tuomaan havaintoja esille.

 

Artikkeliin liittyvät aiheet:
29.06.2021 13:39 | Teksti STT / Anna Pesonen-Smith I Kuva Atte Kajova

Seuraa meitä somessa