Hyvää alkanutta vuotta! Elämme taas sitä ihanaista aikaa, jolloin jokaikinen media pursuaa laihdutusohjeita, kinkunsulatusjumppia ja muita uuden elämän aloitusvinkkejä. Samaan aikaan somesaitit täyttyvät laihdutustuotemainoksilla ja erilaisten kuntovalmentajien myymillä etädieeteillä, treeni- ja ravinto-ohjelmatarjouksilla ja kuntosalijäsenyyksillä.

Ja mikäs siinä, sydän- ja verisuonitaudeista kärsivä kansa tarvitseekin vähintään tietoa siitä mitä tehdä elämäntapojen muuttamiseksi ja paremman elämänlaadun saavuttamiseksi.

Kuin edellisen vastapainoksi woke-kulttuuri, kehopositiivisuus ja muu – todella asiallinenkin – lainsäädäntö ja tasavertaisuusajattelu valtaa yhä enemmän alaa, ja ihmisen koko siinä missä sukupuolinen suuntautuminen ja monet muut asiat, pitää huomioida viestinnässä moraalisesti oikeassa valossa. Tämä on totta kai aivan oikein – kaikki ovat oikeutettuja oman kehonsa käyttöön ja kokoon juuri siten ja sellaisena kuin itse haluavat.

Silti ylipainon torjunta tai painon pudottaminen on valtava bisnes globaalisti. Myös televisiossa tämä on ollut trendinä jo pitkään. Laihduttamiseen, tai nykyään enemmän terveellisten elämäntapojen omaksumiseen tai elämäntapamuutokseen, tähtääviä sarjoja on useita. Niitä myös katsotaan ja niissä onnistuneita osallistujia pidetään suuressa arvossa. Ja miksei pidettäisi, elämäntapojen muuttaminen, ja vielä julkisesti, ei ole kovin helppoa.

Jos unohdetaan sarjat, joissa suoritetaan erilaisia kirurgisia toimenpiteitä – kansankielellä lihavuusleikkauksia – ja keskitytään painonpudotukseen perinteisin keinoin eli ruokavaliolla ja liikunnalla, niin silti sarjojen lukumäärä nousee kymmeniin. 

Lue myös: Näkökulma: Ruokaohjelmissa on kyse vain yhdestä asiasta – oli se kuorrutettu millä keekoilulla tahansa

Olen saanut olla tekemässä useampaakin tällaista sarjaa, joista esimerkkeinä mainittakoon kaksi eniten keskenään erilaista eli Jutta ja puolen vuoden superdieetit sekä Suurin pudottaja Suomi. Ensin mainitussa sarjan henkilöt treenasivat erossa muusta osallistujaporukasta omissa arkioloissaan sekä omavalmentajan kanssa että itsekseen ja noudattivat tarkkaa ruokavaliota puolen vuoden ajan.

Jälkimmäisessä asuttiin viisi viikkoa yhdessä muiden osallistujien kanssa eristyksissä muusta maailmasta, ja kuvauspäivät urheilusuorituksineen, lepoaikoineen, ateriointeineen ja kisoineen olivat suhteellisen tarkasti ohjelmoituja. Leirin tarkoituksena oli antaa startti elämäntapamuutokselle, missä se onnistuikin pääsääntöisesti hyvin. Kumpikin formaatti toimi hyvin. Ja niin toimivat monet muutkin kaltaisensa, jos vain osallistuja tekee päätöksen omasta tahdostaan ja sitoutuu siihen. 

Puolen vuoden dieeteissä kuvaustiimi tapasi osallistujia noin kuukauden välein. Oli äärettömän palkitsevaa ja jopa liikuttavaa nähdä ihmisten fyysinen ja sitä myötä henkinen muutos matkan varrella. Nimenomaan juuri siksi, että taukojen takia muutos todella näkyi. Toki se näkyi Pudottajassakin, mutta pienemmässä mittakaavassa.

Lue myös: Näkökulma: Missä ovat kevään 2023 todelliset tv-uutuudet?

Tällaisilla ohjelmaformaateilla on kannattajajoukkonsa, mutta myös vihaajansa. Jälkimmäisten mielestä televisiossa ei pitäisi rohkaista tekemään, ainakaan kilpailullisessa mielessä, omaan kehoon kohdistuvia muutoksia, ettei tule antaneeksi vaikkapa nuorille väärää signaalia siitä miltä pitäisi näyttää.

Nykyisessä filteröidyssä instant-maailmassa tämä on suhteellisen turha pelko. Malli vääränlaiseen kehosuhteeseen saadaan jostain ihan muualta, eikä vähiten somesta. Etenkin kun tv-ohjelmissa läpikäydään tarkat lääkäritarkastukset ja testit, tavataan psykologeja, räätälöidään terveelliset, monipuoliset ja ennen kaikkea riittävät ruokavaliot ja jokaisen osallistujan lähtötasoon ja kuntoon mitoitetut kuntoiluohjelmat.

Osallistujat ovat mukana, koska haluavat ammattilaisten antamia avaimia terveempään olemukseen – ja ehkä jopa motivaatiota julkisesta urakasta. Joissakin sarjoissa nähtävät kilpailuelementit eivät ole veren maku suussa -kisoja, vaan enemmänkin motivoivia, yhteishenkeä nostattavia ja totta kai liikunnalliseen tavoitteeseen tähtääviä sisältöjä. 

Vielä tänäkin päivänä nettiaikakaudella televisio on olohuoneen nurkan ikkuna yhteiskuntaan. Se reagoi suhteellisen nopeasti siihen mikä on tuleva megatrendi ja mikä taas ajassa pysyvämpää ilmiöitymistä. Tähän vuodenaikaan nouseva pysyvä trendi on uusi alku ja uudet elämäntavat. 

Katso vaikka televisiosta.