Monet suoratoistosarjat peilaavat entistä rohkeammin yhteiskunnan eriarvoistumista ja sen ääri-ilmiöitä. Osin tämä johtuu niiden hektisestä tuotantotahdista, joka mahdollistaa sisällön pysymisen polttavan ajankohtaisena.
Paras esimerkki lienee HBO Max -palvelusta löytyvä The Good Fight, joka ehti kuuden tuotantokautensa aikana nostaa esiin lukuisia ongelmia Yhdysvaltojen pahenevan ihmisoikeus- ja taloustilanteen sekä syvenevän polarisoitumisen takaa. Viime vuosina sarjan pilkkakirves sivalsi ainakin kongressitalon vallanneita ja toista sisällissotaa tavoittelevia trumpisteja, rasismin, aseväkivallan ja äärioikeiston jatkuvaa nousua, jättikorporaatioiden häikäilemätöntä vallankäyttöä, sekä korkeimman oikeuden päätöstä kumota naisten aborttioikeus.
Päätöskauden viimeisissä jaksossa sarjan showrunnerit Michelle ja Robert King veivät poliittiseksi satiiriksi naamioidun dystopiansa pelottavan pitkälle ja ennustivat republikaanituomareiden kumoavan seuraavaksi homojen avioliitto-oikeuden.
Myös päätösjakso oli profetia, sillä sen lopussa Christine Baranskin ja Audra McDonaldin esittämät Diane ja Liz parahtavat saadessaan kännyköihinsä uutissähkeen Donald Trumpin ilmoituksesta pyrkiä uudelleen presidentiksi 2024. Jakso esitettiin viikkoa ennen Trumpin todellista ilmoitusta.
Vaikka Chicagon lakitoimistomaailmaan sijoittuva The Good Fight on tarkoitettu satiiriksi, herättävät sen tapahtumat aitoa huolta ja levottomuutta maailman nykytilanteesta. Kingit kertovat olevansa uutisnarkkareita, joille käsikirjoittamisen ja ympäröivän todellisuuden välinen raja on veteen piirretty viiva. Sarjassa ei ole esitetty mitään, mitä Yhdysvalloissa ei olisi jo tapahtunut tai voisi tapahtua seuraavien vuosien aikana.
Ehkä tämä on yksi syy, miksi sarja haluttiin lopettaa hyvissä ajoin, ikään kuin huipulla. Kutoskaudella Kingit ehtivät kaahata tosimaailman edelle ja ennustaa mitä tuleman pitää.
Satiiria voi toki luoda tulevaisuudestakin, mutta silloin raotamme ovea myös tieteiskerrontaan.