Tänä vuonna on julkaistu ennätysmäärä uusia kotimaisia elokuvia. Kaikki eivät ole suinkaan tuoreita tapauksia, vaan koronan vuoksi loputtomasti eteenpäin siirreltyjä elokuvia, jotka taistelevat nyt verissäpäin Suomen muutenkin vähistä valkokangaspaikoista. Teokset on pakko saada kankaalle ennen kuin niiden teatteri-ikkuna sulkeutuu ja elokuvat päätyvät suoratoistopalveluihin.

Runsaudenpula näkyy yleisökatona melkein kaikkien muiden paitsi Mielensäpahoittajan ja Supermarsun kaltaisten, varmojen valtavirtasuosikkien kohdalla. Muutama iloinen yllättäjäkin on toki joukossa, kuten yli 100 000 katsojaa kerännyt ohjaaja Klaus Härön koskettava Rakkaani merikapteeni.

Eniten uusien elokuvien liukuhihnasyötöstä ja esityspaikkojen vähyydestä kärsivät dokumentit ja pienemmät arthouse-tuotannot, mutta myös genrenimikkeet, joiden luulisi kiinnostavan lajityyppiuskovaista yleisöä. Näin ei kuitenkaan käynyt esimerkiksi kauhudraamalle Pahanhautoja tai rikoselokuvalle Hetki lyö, joiden yhteenlaskettu katsojamäärä on vain hieman yli 20 000.

Myös uusi erinomainen nuorisodraama Kupla keräsi avausviikonloppunaan vaisut 6200 katsojaa. Samaan kategoriaan kuuluvan Tytöt tytöt tytöt on nähnyt Suomessa vajaat 30 000 katsojaa. Odotukset olivat sillekin huomattavasti korkeammat kansainvälisen arvostelusuitsutuksen ja useiden festivaalipalkintojen jälkeen. Alli Haapasalon ohjaama elokuva on valittu myös Suomen viralliseksi Oscar-ehdokkaaksi.

Lue myös: Tytöt tytöt tytöt -ohjaaja Alli Haapasalo hioi ylistettyä elokuvaansa pitkään: "Jotkut nuorisoelokuvat yrittävät olla trendikkäitä ja mielisteleviä"

Olen eniten pahoillani Pahanhautojan puolesta. Se on tämän vuoden kotimaisten elokuvien kirkkain helmi ja ainoa mestariteos, jonka maine vain kasvaa vuosien kuluessa. Toisin kuin valtaosaa suomalaisista elokuvista, Hanna Bergholmin esikoispitkää kohdellaan tulevaisuudessa klassikona ja yhtenä uuden pohjoismaisen genre-elokuvan virstanpylväistä.

Olisin toivonut enemmän huomiota myös J-P Valkeapään rujolle ja maukkaalle rikosleffalle Hetki lyö, Aleksi Salmenperän suurella sydämellä kerrotulle Kuplalle sekä Mikko Myllylahden fantastiselle Metsurin tarinalle, joka jäi alle 15 000 katsojaan.

Vuoden dokumenttitarjonnasta suurimman vaikutuksen tekivät John Websterin kipeästi maaliin osuva The Happy Worker ja Einari Paakkasen Karaokeparatiisi, jotka houkuttelivat teattereihin yhteensä 7500 katsojaa. Toivon ja uskon, että kiinnostus molempia laatudokkareita kohtaan on huomattavasti isompi televisioensi-illan koittaessa.