”Juovana aikana” pohdin usein, olisiko elämä helpompaa ilman viinaa? Herkuttelin ajatuksella usein ja varsinkin kosteiden iltojen ja viikonloppujen jälkeen, raittiushaaveet olivat hyvinkin pinnalla ajatuksissani. Todella jännä näin vajaan 9kk juomattomuuden jälkeen hiukan analysoida sitä prosessia, mikä johti viinan jättämiseen. Kaikista vaikein vaihe oli minulle päätöksen tekeminen. En suinkaan päättänyt jättää viinaa, vaan aloin miettimään että miksi ylipäätään tartuin pulloon ja milloin sitä käytin. Aika pian huomasin että olen käyttänyt alkoholia tunnetilojen huipuissa. Kun koin onnistumisia juhlistin sitä pitkillä illallisilla tai pienimuotoisilla kalsarikänneillä. Kun koin epäonnistumisia, ahdistumista tai suoraan sanottuna vitutusta, lievitin sitä tuskaa alkoholilla. Monesti myös unensaanti oli taattu humalalla.

(Kuva 2016)

Jälkiviisaus on siinä mielessä hassu asia että nyt tuo käyttäytyminen tuntuu ihan hullulta. Mulle tuo alkoholi ei ole koskaan sopinut. Ei edes silloin kun kaikki on mennyt hyvin. Iloiset illat ja kaveriporukassa istumiset pienessä sievässä toki toivat iloa ja kaipaan sitä yhteenkuuluvuuden fiilistä, joka tulee kun aamuyön tunneilla parannetaan kavereiden kanssa maailmaa ja kaikki tuntuu helpolta. En kuitenkaan enää kaipaa sitä krapulafiilistä, joka tuli aina positiivisenkin illan jälkeen. En kaipaa sitä punaista turvonnutta naamaa joka minua aamulla katseli peilistä. Vähiten mulla on ikävä niitä aamuja kun koin jäätävää morkkista käyttäytymisestäni humalapäissäni. Morkkiksissa sitä mietti joka kerta että ”nyt isken korkin kiinni ja alan elämään järkevämpää elämää”. Nämä ajatukset haihtuivat yhtä nopeasti päästäni kun morkkis oli lusittu. Perjantai kun koitti ja oli taas vuorossa edustamista tai tuttavien kanssa illan istumista niin kyllä ne morkkiksessa koetut ajatukset olivat kaukaisia muistoja vain ja ajatukset olivat että kyllähän sitä nyt taas kärsii hiukan naukkua nappailla.

Eilen mulla oli jännä päivä! Allerilla oli eilen tuparit ja kuten aina, tämmöisiin tilaisuuksiin kuuluu tarjoilua, snackseja, viihdykettä, julkimoita, lehtikuvaajia ja kaikkea ”jännää” mistä helposti saa kiksejä. Tavallisesti ennen vanhaan olisin tottakai ottanut skumppaa pitkin päivää ja siitä sitten todennäköisesti lähtenyt jatkamaan iltaa ihmisten kanssa lähiöbaariin, sieltä karaokebaariin ja yöllä grillin kautta hotellilla. Tällä kertaa asiat menivät toisin. Hoidin edustamisosioni mielestäni kunnialla läpi, vaikka minua jännittikin ihan pirusti. Mulla on todella vaikea tinnitys, joka vaikeuttaa kuulemista hälyisillä paikoilla. Tämän lisäksi olen aivan sairaan ujo ja pelkään sosiaalisia tilanteita. Vaikka tämä kuulostaa hassulta niin minun suurin apu näissä sosiaalisissa tilanteissa on ollut minun vaimo. Hän osaa smalltalkit ja mie olen voinut mennä siinä vanavedessä mukana. Eilen jouduin kuitenkin hoitamaan edustamisen itse. Luimuilin pitkin seinänvierustoja selkä hiestä märkänä ja välttelin kuvaajia ja toimittajia. Ihan vain sen takia koska ujostelin.

No, päivä meni hyvin ja karkasin paikalta jo viiden maissa iltapäivällä, josta kurvasin taksilla hotellille ja vedin 30 minuutin pikajumpan alakerran punttisalilla. Tuo pieni liikkuminen katkaisi päivän todella hienosti ja odottelin sitten vaimoani saapuvaksi hänen menoiltaan. Illalla tilattiin iso kasa ruokaa Woltin kautta huoneeseen ja siitä kympin jälkeen unten maille. Yöunet olivat melkein kahdeksan tuntia ja heräsin ilman kelloa siinä kuuden pintaan. Mietiskelin että jos vanhoilla konsteilla hiihtelisin niin makaisin parhaillaan suunpielet valkosena sängyssä ja kuorsaisin eilisen hajuista ilmaa ulos. Hyh.. Kyllä siinä karvat nousi pystyyn. Koin todella hyvää oloa ja kävin aamupalalla, jonka jälkeen kiskasin kahdentoista kilometrin kevyen hölkkälenkin keväisessä Helsingin aamussa.

Kyllä se onnellisuus tulee loppujen lopuksi pienistä asioista. Se että saan liikkua ja tuntea hyvää oloa on vaan paljon siistimpää ja elämä on selvin päin vain helpompaa.

Kaikesta huolimatta pelkään edelleen että vanhat tavat jossain kohtaa hyökkää päälle, ihan kuin en sille mitään voisi. Jännää. Kuten kuvaparista huomaa, brenkun veto ja huono ruokavalio höystettynä liikunnan vähyydellä tekee keholle paskaa.

 

Sampo

Kommentit

  • xxx 27.3.2019 17:18

    jeesus kristus mitkä jalat! upea muutos muutenkin, mutta noi on kyllä ihailtavan jäätävät. 😀

  • Aimo Suomela 27.3.2019 17:44

    Hienoa Sampo olen todella ylpeä saavutuksestasi.

  • Harri 27.3.2019 17:54

    Yritäppä kerätä 190 pitkään vartaloon pahkuroita nii helpoin on siihen keskikehoon.

  • Marko Uskelin 27.3.2019 17:57

    Olet ansainnut taputuksen olallesi 🙂

  • Ansku 27.3.2019 18:00

    Vaikka itsellä ei oo alkoholin kanssa ollut koskaan ongelmaa pystyy samaistumaan, koska omat elämän ilot ja surut on tullu palkittua ja lohdutettua taas karkilla ja ruualla. Jännä siis huomata miten samanlaiset tuntemukset voi olla, veti sitä viikko tolkulla päivittäin megapussia naaman tai joi viikonlopun överisti. Morkkis, huono olo ja väsyny fiilis näyttää seuraa kummastakin. Mutta sun muutos on ollu kyllä aivan huikea ja motivoi kyllä varmasti muitaki! Vieläkö ottaa huomioon, että oot yrittäjä ja hommaa varmasti riittää kellon ympäri, oot kuitenki kerenny tehä nuin ison muutoksen, joten me jotka väitämme itsellemme, että ei kerkeä joudutaan miettimään nyt uudestaan onko selitys sittenkään niin uskottava😅

  • Tiina Salo 28.3.2019 18:41

    Vautsi Sampo! Hienoa, et jaksat nyt noin hyvin❤️

  • TarjaL 28.3.2019 20:32

    Olen niin onnellinen hienosta elämänmuutoksestasi. Se on tuonut varmasti onnellisuutta elämääsi. Elä epäile, uskot itseesi ja parempaan huomiseen! Kaikkein vaikein on ollut se päätös, pysyt varmasti raittiina, päätöksesi on osoittanut vahvuutesi! Iloa päiviisi! Opit varmasti myös käsittelemään ujouttasi ja pärjäämään senkin kanssa ilman rohkaisuryyppyä. Hyvä, jatka samaan malliin! 🙂

Kiitos kommentistasi. Kommentti tulee näkyviin bloggaajan hyväksynnän jälkeen.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Älä missaa kuumimpia viihdeuutisia! Seuraa Seiskaa somessa!