Ne jotka ovat seuranneet minun Facebook sivujani tai tätä blogia tietävät että olen kärsinyt viimeaikoina aika paljon uniongelmista. Uniongelmat ovat tulleet pääasiassa stressistä ja siitä kun pää käy niin kierroksilla, ettei se anna minulle hetken rauhaa. Tällainen voi kuulostaa ihan hauskalta mutta kun unet loppuvat ja et saa kunnolla nukuttua kuukausiin niin soppa on valmis. Sitä ei psyyke kestä.

Oltiin pariviikkoa sitten Amerikassa kuvaamassa meidän uutta sarjaa ja myös koitettiin siinä samalla lomailla. Reissu oli todella intensiivinen, koska meidän koko uusioperhe oli mukana ja tietty se asettaa aina omanlaisensa rajoitukset myös lomailuun. Los Angelesissa kello on 10h meidän aikaa jäljessä ja vaikka paluumatka Suomeen meni todella sujuvasti niin paluumatka Suomeen kesti melkein vuorokauden. Sinä aikana en nukkunut yhtään. Unettomuus jatkui kotona ja mulla alkoi väsymys painamaan taas siinämäärin päätään että halusin vain päässä unten maille ja sammuttaa ajatuksen juoksun. Ajattelin että viina vanhin voitehista voisi auttaa tässä tapauksessa ja raapasin tukevan humalan. Edes humalatila ei rauhoittanut mieltä vaan sekamelska päässä jatkui ja onneton olotila vain jatkoi kasvamistaan. En tiedä miksi näin taas tein mutta otin siihen sekaan Stella merkkisen unilääkkeen ja ajattelin painuvani pehkuihin. Jostain kumman syystä elämä viskoo kaikenlaisia kapuloita rattaisiin ja niin kävi nytkin.

Napin ottamisen jälkeen kaikki muuttui. Jostain kumman syystä en nukahtanut vaan aloin häröileen kaikenlaista. Minulta katkesi siinä samassa filmi. Olin lähtenyt siinä kunnossa viereiseen ravintolaan kaljalle ja olin siellä sekoillut. Käyttäydyin todella aggressiivisesti, sekavaisesti ja muutenkin epäsoveliaasti. Tämän sekoilun takia sieltä soitettiin kotia ja vaimoni joutui minut hakemaan kotia. Minun tilasta hätääntyneenä vaimoni soitti paikalle ambulanssin. En kuitenkaan suostunut heidän kanssaan yhteistyöhön vaan minun sekoiluni jatkui. Käyttäytymiseni takia paikalle hälyytettiin myös poliisi koska tilani oli myös minulle hengenvaarallinen. Loppujen lopuksi rauhoituin hiukan, koska paikalle tuli lapsuuden ystäväni joka on ensihoitaja. He saivat sitten otettua sykkeen joka oli levossa 250. Tilanne vaati sairaalahoitoa. Minut nakattiin lepositeisiin ambulanssin perälle ja kuskattiin poliisisaattuessa Rovaniemen keskussairaalaan. Siellä minulle annettiin hiilitabletteja ja otettiin kokeita. Kello oli tuossa vaiheessa noin kolmen kantturoilla. Heräsin sairaalasta seitsemän aikaan ja vetasin remmit irti kehostani, kävelin ulos ja hyppäsin taksiin ja sillä kotia.

Kotona sitten oli todella murtunut vaimoni joka kertoi mitä oli tapahtunut. Minulla itsellä ei ollut mitään muistikuvaa tapahtumista ja se oli mulle todella musertava hetki. Ei pelkästään sen takia että tällainen tapahtuma oli käynyt vaan sen takia että tämä ei ollut ensimmäinen kerta ja en tunnistanut käyttäytymistä itsestäni. Ihan kuin olisin kuunnellut jotain kauhuohjelman käsikirjoitusta, jota tähdittää maailman mielenvikaisin ihminen. Se en ollut minä. Päivä meni asiaa läpikäydessä ja tilanne oli täysin selvä. Multa lähtee kaikki jos näin homma jatkuu. Perhe, lapset, terveys ja lopuksi henki.

Koska tämä ei ollut minulle ensimmäinen kerta ja tiedän etten lääkkeitä ja viinaa sekoita yhteen päihtymistarkoituksessa vaan siinä toivossa että saan pään hiljaiseksi tai nukuttua niin tätä tilannettä lähdettiin perkaamaan sitä kautta. Kun mietin historiaani kauas taakse niin tämä minun ylivilkkaus on saattanut minut aiemminkin vastaaviin tilanteisiin ja ongelmiin. Koulumenestykseni on ollut huonoa, olen kiusannut ja ollut aina hiukan muissa maailmoissa! Mistä tämä johtuu?! Tämä tapahtumaketju sai minut tajuamaan että tarvitsen apua. Varasin Tampereelta psykiatrilta ajan jonka onneksi sain hyvin pian.

Matkustin takaisin Tampereelle ja seuraavana päivänä oli psykiatria aika. Sattui hyvä tuuri että en ollut täysin tuntematon hänelle, koska oli seurannut tarinaani julkisuuden kautta. Hänelle ei tullut ollenkaan yllätyksenä asiat mitä hänelle kerroin ja mitä olen elämäni varrella kokenut. Hänellä oli vahva tunne että kaiken takana on paljon hoitamattomia, käsittelemättömiä asioita ja tottakai tiukka työputki mikä on aiheuttanut väsymyksen. Mutta suurin syy mikä tässä kaikessa on takana että miksi minun mieli on niin vilkas on ADHd. Se pitäisi tutkia! Kuin luojan lykyssä naapurihuoneen lääkäri lupasi ottaa minut vastaan ylimääräisenä päivän päätteeksi ja hänen kanssaan keskusteltiin tilanteesta. Hän ei tietenkään voi diagnoosia noin nopea juttelun jälkeen antaa ja tarvitsisi lähipiiriltäni enemmän tietoa minun historiasta ja nykyisestä käyttäytymisestä. Sen jälkeen voitaisiin kokeilla lääkitystä jos tilanne näyttää siltä. Tässä kohtaa mie koen olevani valmis mihin tahansa. Haluaisin pysytä lukemaan kirjan, haluaisin pystyä makaamaan vaikka aurinkotuolissa 15 minuuttia ilman että ahdistun, haluaisin olla hetken ilman että mieleni höpöttää minulle koko ajan jotain höpinää. Lääkäriltä sain nipun kysymyksiä, lähetteen labraan missä mitataan sydänfilmit sun muut että kestääkö kroppa AdHd lääkitystä. Uusi aika varattiin seuraavalle viikolle.

Oli todella pitkät viisi päivää odottaa uutta vastaanotto aikaa. Olen ollut todella kireänä ja olen unohdellut asioita koko ajan. Joka päivä olen rukoillut että löytäisin helpotusta tähän olotilaani. Sitä on vaikea sanoin kuvailla miltä tämmöinen hyperaktiivisuus tuntuu. Se on todella raskasta kun se ei lopu halutessaan. Se mikä tässä tilassa on hauskaa niin tämä tila on myös antanut minulle paljon! Olen paljon tehnyt asioita ja keksinyt melkoisia juttuja tämän mielen aktiivisuuden kanssa. Uskon että telkkarit, kaupat sun muut olisi jäänyt tekemättä mikäli tätä olotilaa ei olisi ollut. Eli toisin sanoen tämä minun mieleni on minulle siunaus mutta samalla kirous.

Eilen kävin lääkärillä ja vastaanotto aika meni mukavasti. Käytiin minun historiaa läpi ja vaimoni oli siellä mukana kertomassa oman näkemyksen minun käyttäytymisestäni. Loppu tulemana oli diagnoosi joka viittaa voimakkaasti AdHd sairauteen. Tätähän ei pysty oikein millään verikokeilla tai mittareilla 100% varmuudella todentamaan. Viitteet on kuitenkin sen verran vahvat että puoltavat AdHd lääkityksen kokeilua. Riskinä näissä lääkkeissä on se että jos sairautta ei löydy niin ne voivat nostaa verenpainetta, lisätä kiihtyneisyyttä ja aktiivisuutta entisestään koska ne ovat amfetamiinipohjaisia. Kuulostaa todella hurjalta mutta olen nyt yli 30 v kärsinyt näistä olotiloistani niin halusin kokeilla näitä lääkkeitä.

Tänä aamuna mittasin verenpaineen lääkärin ohjeiden mukaan. Koje näytti 124/78 painetta ja syke oli 76. Tämän jälkeen otin yhden AdHd lääkkeen ja jäin odottamaan vaikutuksia. Mikäli hyperaktiivisuus lisääntyy niin se luultavasti tarkoittaa että tämä lääke ei ole hyväksi mulle. Reilun tunnin kuluttua mittasin paineet uudestaan ja mittari näytti 102/67 ja syke 69. Olotilani oli todella rauhallinen ja kohtuullisen stressitön. Todella jännä fiilis. Menin makoilemaan terassituoliin ja fiilistelin oloani. Vaimonikin kyseli vointia ja täytyy ihan rehellisesti sanoa että mulle tuli parempi olo.

Toki matka on ihan lähtöviivoilla mutta vahvasti näyttää että minulla on nyt virallisesti AdHd ja se tarkoittaa että voin opetella elämään sen kanssa. Niin hyvien kuin huonojen puolien kanssaan. Olotilani on todella luottavainen tulevaan ja haluan löytää ratkaisun kaikkiin näihin käytösvikoihini mitkä ovat minulle tuoneet ongelmia elämäni varrella.

Vaikka hullulta tuntuu tämä sanoa niin se reilu viikko sitten tapahtunut sekoilu saattoi olla minulle parasta mitä minulle on ikinä tapahtunut, koska ilman sitä en olisi apua hakenut enkä olisi saanut tätä hoitoprosessia alkuun. Lainaan vielä tähän loppuun psykiatrin sanoja. AdHd ei ole pelkästään huono juttu ihmiselle. ”AdHd ihmiset ovat tuoneet ihmiskunnan ulos luolista”. Minun täytyy vain oppia nyt elämään tämän kanssa ja löytää parhaat puolet tästäkin tilasta.

Joka tapauksessa haluan vielä tähän loppuun lisätä, että pyydän anteeksi lähipiiriltäni ja ihmisiltä joita olen elämäni varrella käyttäytymiselläni loukannut. Anteeksi vilpittömästi.

Nyt on minun aika kuntouttaa itseni. Tiedän että vastaavassa tilanteessa on paljon minun kaltaisia. Kannattaa jutella ammatti ihmiselle ennen kuin sattuu jotain. Kaikkea ei tarvitse tehdä vaikeimman kautta.

 

Terveisin

Sampo

Kommentit

  • Riina 24.7.2018 14:48

    💕💌

  • Marko Uskelin 24.7.2018 14:50

    Kaikkea hyvää sulle kuntoutuksen tiellä. Kaikkea sitä sattuu kun kaikkea touhuu. Ehkä hyvä herätys tämä 🙂

  • Maire Huovinen 24.7.2018 14:56

    Sampo kiitos kirjoituksestasi. Olet upea ihana ihminen sekä aito ja rehellinen. Arvostan suuresti sinua ja toivon oikein hyvää jatkoa sinulle ja perheellesi.

  • Adhd-aikuinen 24.7.2018 14:57

    Johtuuko julkisuudesta vai mistä, mutta kovin helposti sait diagnoosin. O_O Itse kävin kaikki scid 1 ja 2 testit ja siihen päälle adhd testin. Kävin myös labrassa ja sydänfilmissä. Psykhoitaja soitti vanhemmat läpi, tämän jälkeen lähti paikalliselle lääkärille testien tulokset ja laittoi sen jälkeen erikoistuneelle ajan. Tässä kaikessa kesti yli puoli vuotta, ennen kun sain diagnoosin! Vaikka kuinka olen yli 10v käynyt psykiatrisella sairaanhoitajalla ja heillä on musta tietoa pienen kirjan verran niin silti. Ja sinä saat reilussa viikossa koko paketin kasaan. Kuulostaa hyvin kummalliselta. Pääasia kyllä, jos saat apua, mutta onpa ollut melkonen tahti diagnoosiin..

  • cira korhonen 24.7.2018 15:00

    Ihanan rehellinen kirjoitus! Tsemppiä jatkoon sinulle ja perheellesi <3

  • Raisa 24.7.2018 15:00

    Voimia hirmuisesti sulle,ja koko perheelle,ja lähipiirillesi,tähän prosessiin,joka luultavasti tulee olemaan kuin elämä itsessään;pitkä ja kivinen tie,ylä-ja alamäkineen,mutta jolla toivon mukaan on myös tooooooosi pitkiä tasaisia pätkiä. ❤

  • Hannu 24.7.2018 15:01

    Todella avoin tilitys.
    Tsemppiä Sampo!👍

  • Irma Takalo 24.7.2018 15:03

    Tsemppiä ja toipumista sinulle (y) Olet kuitenkin hyväsydäminen ja tehnyt niin paljon kauppasi henkilökunnan hyväksi <3 Olet tuonut tunnetuksi Äkäslompolon, joka on niin kaukana täällä Lapissa. Voit myös olla ylpeä saavutuksistasi. Kaikkea hyvää sinulle ja voimia, sairautesi ei ole omaa syytäsi, me saamme syntymässä jo elämän eväät <3

  • Heidi Rautapalo 24.7.2018 15:03

    Onko koskaan tutkittu ettei oo kaksisuuntainen? Mä jotenkin aina löydän niin itseni näistä sun törttöilyistä ja muista.. Olin itse samanlainen.

  • Jami 24.7.2018 15:03

    Hienosti laitettu. Toivotaan että lääkkeet auttavat ja tietysti myös se, että kun tiedät mistä olo johtuu niin opit sitä käsittelemään itsekin paremmin ja olo paranee sitäkin kautta.
    Lääkkeiden kanssa vain ajatus mukana, ettei kaikkea vain valmenneta ja tehdä sinusta kävelevää zombieta.
    Hitosti tsemppiä ja ympärille voimia vaikeilla kohdilla.👍

Kiitos kommentistasi. Kommentti tulee näkyviin bloggaajan hyväksynnän jälkeen.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Älä missaa kuumimpia viihdeuutisia! Seuraa Seiskaa somessa!