Mietin hiljattain etten ole kahteen vuoteen pysynyt paikallani yhtäjaksoisesti kahta-kolmea viikkoa pitempään. En ainakaan muista tällaista tapahtuneen. Se on aika pelottava ajatus, se ettei muista.

Joskus aikanaan minun haave oli että saisin liikkua mahdollisimman paljon ja nähdä maailmaa. Pitäisi varmaan olla varovainen mitä toivoo, sillä se on toteutunut. Minun tarkoitus ei ole tässä nyt ruveta ”poraamaan” tai valittamaan liikkumisiani. Itsehän olen tieni valinnut ja sitä kohti pyrkinyt. Olen onnellinen että saan kulkea ja minulle jopa maksetaan siitä, jopa kohtalaisen hyvin.

Kuluneeseen vuoteen mahtuu oman tv-sarjan teko, normaalit firmassa rullaavat asiat, somen värkkääminen, reissaaminen, tv-vierailut, puheiden pitämiset ympäri suomen, Selviytyjäreissu ja tuhansien ihmisten tapaamiset ja heidän yhteydenotot.

Mikä tässä kuviossa sitten tökkii? Se liittyy minun henkilökohtaisen jaksamiseen. En valita siitäkään että mulla on vaihteleva duuni vaan tykkäisin kauheasti urheilla ja liikkua mutta kuten olette huomanneet niin se ambitio ei välity minun ulkonäöstä. Minun on todella haastava pitää mieleni kurissa kun olen reissussa. Tarkoitan tällä että teen vääriä valintoja. Otan helposti mieluummin raskaan päivän päätteeksi neljän ruokalajin illallisen viinipaketin kera, kuin että lähtisin lenkille.

Minun mieli asettaa kauhean paljon ongelmia ruokailun ja treenaamisen suhteen muutenkin. Vaikka vetäisin kolme kuukautta intensiivistä reeniä niin saatan lopettaa sen yhden viikonlopun ”pörpöttelyn” takia. Miksi ihmeessä? Koen että mokasin ja ei minun ole järkeä jatkaa liikkumista.

Tämmöistä tämä on kun on mieli kahtia jakautunut. Kaikki vedetään ääripäästä toiseen. Oli kyse työstä, treenistä tai vaikkapa sitten viinasta. Kaikki tehdään täysillä ja joko on tai off meiningillä. Mistä mie löytäsin apua tähän? Olen hakenut sitä NLP-kursseilta, erityyppisiltä elämänhallinta tyypeiltä ja tietysti riivannut minun ympärillä olevia ihmisiä näillä vaivoillani. Mikään ei tunnu auttavan!! Ja mikä siinä on hulluinta niin sama vastaus tulee tähänkin ongelmaan. Mie lopetan kaikki treenit lähestulkoon heti kun joku töppi tulee eteen. Ei se ole NLP:n metodeista kiinni etten niistä mitään saa irti. Se on siitä etten tee niitä reenejä jatkuvasti.

Voisin tätä listaa jatkaa loputtomiin mutta haluan tuoda vielä esiin minun keskittymiskyvystä pari jännää seikkaa. Mie en pysty lukemaan. Mulla alkaa kirjaimet hyppiä silmille ja ajattelen kaikkea muuta paitsi sitä asiaa mitä siellä kirjassa on. Jopa leffoissa tylsistyn todella äkkiä koska haluan ajatella jotain muuta. Sama juoksussa. Mulla tulee kiire takaisin koska ajatukset keksii sata eri syytä miksi pitäisi palata jo kotia. Unet menee samaan kategoriaan. Todella pinnallisia ja levottomia.

Nyt palaan alkuperäiseen juttuun miksi aloin kirjoittamaan reissaamisesta. Parhaiten mie rentoudun kun lentokone nousee taivaalle. Vaimo inhoaa sitä piirrettä koska hän taas pelkää lentämistä ja tarvitsisi tukea koneessa. Toinen hyvä rentoutumistapa on autolla ajaminen. Kun lähden ajamaan vaikkapa nyt Tampereelle niin mie yleensä suljen radion koska se häiritsee minun ajattelua. Herpaannun aivan hulluna kun musiikki tappaa minun ajatuksen juoksun. Kaikista parasta mulle on vain antaa auton lipua eteenpäin maisemien vaihtuessa ja antaa ajatusten juosta. Se on terapeuttista.

Mut ymmärrät varmaan että mulla on semivaikea ongelma käsissä. Haluan liikkua, haluan treenata, haluan rauhoittua, haluan tuloksia, haluan sitä sun tätä mutta minun pää tuntuu estävän kaiken! Onko mikään mikä minua auttaisi?

Poislukien lääkkeet!

Saa auttaa <3

Terveisin

Sampo

Kommentoi

Kommentit

  • Tero Paakkonen 8.5.2018 23:10

    Tuohan kuulostaa ihan lanttulääkkeitten paikalta, mutta kysynpä, että syökkönää purkista vitamiineja? B-vitamiinit (6 ja 12) on tärkeitä lantun kannalta – omakohtaisesti voin suositella.
    Eikä siis mitään multivitamiinipilleri-annoksia, vaan ihan reilusti. Ja reippaasti D-vitskua siihen kaveriksi 🙂

  • Armi Kujansuu 8.5.2018 23:11

    Hei, liikkumisen ilo lähtee sinun ja vaimosi kanssa. Lähtekää yhdessä jänkää tai Tamperetta kiertämään ja katselemaan, siitä se ilo irtoaa ja lapset myös mukaan. Yhdessä olemista 🙂

  • Henna Ruokolainen 8.5.2018 23:13

    Tsemppiä Sampo. Tuo keskittymiskyky, tai sen puute rassaa täälläkin, vähän pienemmässä muodossa tosin. Kun ei vaan osaa rauhottuu tai sitten kun rauhottuu niin on niin patalaiska ettei eväänsä jaksa liikuttaa 😏 mutta sillä luonnolla mikä annettu on ni männään etiäpäin, ei se muukaan auta.

  • Markku Mehtälä 8.5.2018 23:14

    Sama juttu. Suojelet ehkä itseäsi lähtemällä? Mutta palattuasi olet taas vahva, ja jaksat? Asiat näen ainakin itse paremmin ulkopuolelta katsottuna. Se auttaa jaksamisessa, sekä näkemisessä uuden suunnan.

  • Markku Mehtälä 8.5.2018 23:14

    Sama juttu. Suojelet ehkä itseäsi lähtemällä? Mutta palattuasi olet taas vahva, ja jaksat? Asiat näen ainakin itse paremmin ulkopuolelta katsottuna. Se auttaa jaksamisessa, sekä näkemisessä uuden suunnan.

  • Tee 8.5.2018 23:21

    Kuulostaa ihan samalta mikä mulla on. Addiktiosairaus. Ei vaadi mitään huumeita/viinaa aiheuttaakseen ongelmia.

  • Tiku&amp;Taku 8.5.2018 23:35

    Mene lääkärille! Sama tarvitset terapeuttia/ Psykologia/ psykiatri. Tuo ei ole normaalia vaan kielii jostain sairaudesta. Todennäköisesti kärsit posttraumattisesta stressihäisiöstä. Lue siitä niin ymmärrät. Hae apua heti, pitkittyessä voi tulla vakavampia ongelmia. Tuo ei kuulosta normaalilta missään tapauksessa.

  • Watson 8.5.2018 23:36

    Sulla on ADHD tai sit ei….ei pahalla mut siltä kuulostaa….ennen sanottiin “äänesi kuulen mut auttaa en voi”…Nyt sanon “olen lukenut, nähnyt, tv:stä kuullut (sinun sanoja)..Voisin auttaa/yrittää auttaa…Mutta siihen kyllä tarvitaan sun “Sampo” omaa panosta kans’.👍💙

  • Paula Heikkinen 8.5.2018 23:44

    Täällä! Itse olen diagnosoinut sen hermoston ylivireeksi. Huolestuttaa ja ärsyttää kun en jaksa keskittyä lukemiseen enää yhtään. Artikkelit oikoluen niin että saan punaisesta langasta kiinni, mutta kirjoja en edes yritä lukea. Lisäksi itselleni on tullut vitsauksena tinnitus, minkä koen olevan yhteydessä tähän samaan oireyhtymään. Olin joskus lähellä burnouttia, minkä jälkeen kaikki alkoi..Olisin myös kiitollinen jos löytyisi apua. Olen käynyt akupunktiossa ja hieronnassa, urheillut ym, ja niistä vähän kokenut apua saavan, mutta aina oireet palaa. Tsemppiä kovasti sinulle! Luulen että olet myös hyvin empaattinen ja sensitiivinen ihminen.

  • Jussi Niinimäki 8.5.2018 23:46

    Terve Sampo
    Kyllä samaan kategoriaan voisin itseni laittaa. Uskon että minun kohdallani on kyse suorittamisesta pakonomainen sellainen joka ei anna rauhaa eikä anna keskittyä kunnolla jos se ei oikein kiinnosta. Toisin sanoen stressi joka pistää ylikiertoksille. yrittää etsiä pakopaikoja mutta niitä ei löydy joten siirrytään seuraavaan. Eikä oikein osaa sanoa koskaan ei. Vaan täydellä höyrylaiva eteen päin. Itselleni tuli tähän elämään muutos kun veljeni kuoli sydän kohtauksen viisi vuotta sitten, vain 48 vuotiaan, hän myös eli samaa kaavaa joka koitui kohtaloksi. Tämän johdosta vaikka kuinka se soti minun ajatus maailmaa kohtaan, rupesin sanomaan ei ja ajattelemaan ei minun tarvitse eli hommasin tahtia jotenkin mutta hitaasti olen siinä onnistunut ja vaimoni muistaa muistuttaa kun ylikiertoksille mennään että rauhoitu. Ny pystyn jälleen jo nauttimaan ihan vaan olemisesta ilman huonoa omatuntoa. Veljeni oli minulle rakas ja läheinen ja kaipaan häntä joka päivä. Mutta ajattelen ihmisiä joille olen tärkeä ja jotka salaa pelkäävät vieressä. Olen heille velkaa läsnäolon ja yhteisten hetkien arvostuksen. Eli sama kun puhut viinan ottamisesta että on tai Off täytyy oppia tekemään sama työn suhteen ja viinin kanssa lopettaa puolitiehen tyyliin nyt on hyvä olla ja tiedän että aamulla ei ole krapula. Sillä krapulaa potee myös ilman viinaa nimittäin suorittamisesta. Keskity ihmisiin ympärilläsi enemmän vaikka tiedän että se on vaikeaa ja aikaa vievää prosessia. Mutta loppu tulos ja henkinen hyvinvointi paistaa sieltä kaikkialle. Sampo muista että meille tulee ikää ja ihminen ei ole kone. Mitä enemmän ikää tulee sitä enemmän päiviä vie palautuminen. Toivon sinulle jaksamista ja toivottavasti tämä kirjoitukseni tuo jotain ajattelemisen aihetta. P.s pilkut ja pisteet voipi olla missä sattuu minulla on lukihäiriö tsemppiä!!!

Kiitos kommentistasi. Kommentti tulee näkyviin bloggaajan hyväksynnän jälkeen.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Älä missaa kuumimpia viihdeuutisia! Seuraa Seiskaa somessa!