Sadasmiljoonaskuudeskymmeneskahdeksas kerta kun havaitsen että olen taas jättänyt kuntoilemisen täysin taka-alalle. Olo on kerta kaikkiaan ahdistunut.

Ei oikeastaan sen takia etten olisi liikkunut, vaan sen takia että minusta ei ole löytynyt miestä treenaamiseen reissujen ohella.

Mulle treenaaminen tai ruokavalio ei tee tiukkaa kun teen sitä säännöllisesti, Päinvastoin! Nautin liikkumisesta ja saan kovasti kiksejä kun saan hikoilla kunnolla joko salilla tai treenipolulla.

Akilleen kantapääksi kuitenkin muodostuu tämä reissaaminen. Käyn paljon kaikenmaailman tapahtumissa, keikoilla ja tapaamisissa ympäri Suomen. Monesti päivät kuluvat aamusta iltaan autossa. Päivän kun istuu autossa, niin ei puhettakaan että illalla huvittaisi lähteä mihinkään juoksemaan. Tähän päälle lapset, sähköpostit, somet ja sun muut aikasyöpöt niin kierre on valmis.

Ei mulla ole normaalisti aikaa itselleni! Ei yhtään. Tämä dilemma ahistaa minua niin paljon että pää halkeaa!

Aina kun saan hyvän ”putken” liikkumisessa niin se loppuu silloin kun alkaa kiireet. Vaimoni sivusi blogissaan tätä samaa aihetta ja meillä on molemmilla samantyyppinen ongelma. Ei tehdä itsellemme mitään kivaa. En sano tätä etteikö yhdessä viihdyttäisi mutta kyllä elämässä pitää olla myös itsekäs ja vain itselleen aikaa myöskin.

Monesti kuulen ihmisten kertoilevan että lähtevät kavereiden kanssa A-luokan reissulle lappiin tai ulkomaille juopottelemaan ja pilettämään. Mikäpä siinä mutta mulla ei enää yksinkertaisesti tuo juopottelu ja rellestäminen maistu niin kuin nuorempana. Haluan haasteita itselleni ja haluan muokata kehoani sellaiseen suuntaan missä tuntisin itseni tyytyväiseksi. Nyt en sitä tunne.

Viime viikonloppuna olin ystäväni viisikymppisillä ja hän on maailmaa paljon maailmaa kiertänyt ihminen. Mietiskelin mielessäni että ”vitsit, kuinka paljon mie haluan vielä kokea ja nähdä maailmaa”. Samalla havahduin siihen että minullakin rupeaa tuo neljäkymmentä ikävuotta kolkutteleen jo ihan huulille.

Kaikesta tästä suivaantuneena rupesin googlaileen treenileirejä ulkomailta ja laitoin someen kyselyä että tunteeko porukka ketään tahoa joka järjestäisi leirejä ulkomailla. Ei mennyt kauaakaan kun viestiä rupesi tulemaan ja löysin pari tahoa jotka tekevät treenilomia.

Mielessäni rupesi heti kummittelemaan ajatuksia ”onko minulla aikaa ja varaa tällaisiin leireihin” ja havaitsin että teen myös itselleni näköjään ongelman tästä ajanhallinnasta. Soitin vaimolleni ja kysyin että onko hällä mitään sitä vastaan jos menisin treenileirille? Ei ollut, päinvastoin oli iloinen että teen tuontyyppisen reissun.

No, kokemuksia ei saada vaan niitä hankitaan. Tuli sitten ilmoittauduttua kahdelle bootcamp-leirille. Toinen on Espanjassa syyskuussa ja toinen Italiassa lokakuussa. Kestoltaan viikonmittaiset pätkät.

Hiukan tietty rupesi jännittämään tuo kustannuspuoli mutta toisaalta tässä ehtii vielä keikkaa heittämään hyvin ja säästämään rahaa kesältä. Äkkiähän sitä säästyy kun jättää terassilla notkumiset ja ravintolassa syömiset pois.

Hinnaltaan tällaiset reissut eivät paljoakaan eroa normaali lomareissuista. Treenileireillä on all inclusive -mahdollisuus ja päivät täyttyvät treeneistä ja hyvinvointiin liittyvistä luennoista. Ruoka hommiakaan ei tarvitse itse miettiä ja uskoisin että leirillä tulee syötyäkin järkevästi.

Iltahumpat sun muut saa unohtaa koska leirillä keskitytään bilettämisen sijaan urheiluun ja lepoon ja tämä myöskin rauhoittaa pankkikortin ja käteisen tarvetta reissulla. Onhan tämä myöskin investointi omaan hyvinvointiin ja jaksamiseen. Sitä kauttahan sitä sitten jaksaa myös töitä tehdä ihan eri tavalla. Näin mie tätä itselleni perustelen.

Innolla jään odottamaan leirien alkua ja jatkan treenaamista täällä kotimaanperällä. Meillä on täällä kuitenkin niin mahtavat puitteet ettei mitään järkeä. Onneksi mulla on näitä auttajia myös täällä Suomessa.

Iso kiitos Pt-Peipolle ja Pt-Mariannalle että ovat jaksaneet minun kanssani tätä jojoilua jo useita vuosia. Toivotaan ja uskotaan että TÄLLÄ kertaa treenaaminen jatkuisi keskeytyksettä.

PT-Peippo

Lisätietoja leiristä tästä linkistä

Sampo

Kommentit

  • Tarja Vähänen 12.6.2018 22:10

    Hei!Sampo kuule! Älähän stressaa! Minullakin oli niitä pieniä lapsia ja silloin ei ollut aikaa, kun oli pienet lapset ja työ, mutta nyt kun lapsista toinen on jo aikuinen ja toinen on menossa lukioon eli ei pieniä lapsia, niin aikaa on kuntoillakin. Oli tosi rankkaa olla pienten lasten äiti ja en pystynyt kuntoilemaan oikeastaan ollenkaan. Mies matkusti töikseen ja itse kun olin äitiysloman jälkeen mennyt töihin, niin aikaa ei riittänyt muuta kuin töihin ja lasten kanssa kotona touhuamiseen. No niin, tänään on jo aivan eri tilanne siis kun lapset on jo isoja yläasteikäisiä tai oikeastaan mulla on jo aikuinen tyttö, joka on jo muuttanut opiskelupaikkakunnalle ja teini joka ei kaipaa kauheasti vanhempien aikaa (silti aika ihana neiti). Nythän mulla vasta onkin aikaa j a sitähän minä käytän! Pilates, Kahvakuula ja no vähän Lavista, vaikka ennen sitä kävin monta vuotta Zumbassa, mutta en voi valita kun tarjonta on tätä pienellä paikkakunnalla Simon Maksniemessä. Lapissa ollaan, mutta eteläisimmässä kolkassa! Tsemppiä sulle Sampo kaikkeen!

  • Perttu 12.6.2018 22:58

    Ei kai aika riitäkkään kun tälläsiä blogeja väserrät!! 😉

Kiitos kommentistasi. Kommentti tulee näkyviin bloggaajan hyväksynnän jälkeen.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Älä missaa kuumimpia viihdeuutisia! Seuraa Seiskaa somessa!