Sanonta “ystävät ovat se perhe, jonka itse valitsemme” on monelle taatusti tuttu sanonta. Aloin makustella tuota lausetta, mitä se pitää sisällään.

Onko ystävyys elämänmittaista? Usein kuulee sanottavan, että tosiystävät kulkevat mukanasi aina lapsuudesta asti. Yleinen olettama on, että sukulaiset, etenkin lähisukulaiset, siskot ja veljet, ovat automaattisesti ystäviä keskenään. Entä he, jotka tulevat ystäviksi matkan varrella, ovatko he yhtä arvokkaita ystävinä kuin aiemmat ystävät? Miksi joku on paras ystävä? Mikä hänestä tekee paremman kuin muut? Onko olemassa myös huonoin ystävä? Miksi haluamme alleviivata jonkun ystävistämme? Eikö ole epäkohteliasta nostaa yksi ylitse muiden?

Mikä syventää tuttavuuden ystävyydeksi? Näen, että samankaltaisuuden ja yhteisten mielenkiinnon kohteiden kautta tuttavuus syvenee ystävyydeksi. Luottamus on sana, joka tulee ensimmäisenä mieleeni, kun puhutaan ystävyydestä. Luottamuksen voi pettää vain kerran.

Lojaalisuus, tasavertaisuus ja vastavuoroisuus ovat hyvän ystävyyden perusta. Ystävyydessä, toisin kuin tuttavuudessa, jaetaan syvät henkiset asiat. Yhdessä viihtyminen ja huumori ovat tärkeitä elementtejä. Kun luodaan yhteisiä muistoja, ystävyys syvenee.

Näytä minulle ystäväsi ja kerron, millainen sinä olet

Sukulaisiasi et voi valita, mutta ystävät voit. Ei ole itsestäänselvää, että sukulaiset tuntevat myös ystävyyttä keskenään. Tiedän heitä, jotka tapaavat toisiaan vain sukujuhlissa. Sukulaisuus ei ole automaatio samanhenkisyydelle.

Ystävyys perustuu vapaaehtoisuuteen. Lähisukulaisesi tietävät sinusta senkin, mitä ystävät eivät. Ystäville tulee jaettua hetkiä elämästä. Heidän edessään tulee nähdyksi sellaisena kuin itse haluaa tulla nähdyksi, sillä tarinalla, jota itsestämme kerromme.

Lapsuudenystävät tuntevat sinut jo leikeistä. Olitko reilu kaveri vai aina ketunhäntä kainalossa? Sanotaan, että saman pihan lapset leikkivät parhaiten. Ehkä se pitää ystävyydessäkin paikkansa. Kun on tuntenut toisen lapsesta asti, tietää hänen perusolemuksensa, varhaisen historiansa, jolle kaikki myöhempi on rakentunut. Samanlaisia asioita kokeneet ymmärtävät toisiaan taustasta riippumatta.

Olen itse sortunut käyttämään sanaa paras ystäväni, sielunsisareni. Miten julkealta sen on täytynyt kuulostaa muiden ystävieni korvissa. Ikään kuin minulla olisi oikeus asettaa ystäväni paremmuusjärjestykseen. Kadun syvästi, että olen tuollaisella lauseella loukannut ystäviäni.

Olen onnekas monessa suhteessa. Erityisen onnekas olen ollut ystävieni osalta. Tunnen, että kulloisessakin ajassa elämääni minulle on tuotu oikeat ihmiset eteeni. Toisten kanssa olen ollut aina tekemisissä, toisten kanssa on ollut vuosia välissä, että emme syistä ja toisista ole olleet tiiviissä yhteydessä. Kun sitten on tavattu, juttu jatkuu sitä, mihin se viimeksi jäi.

Joskus ystävyyssuhteet päättyvät. Osa ystävyyksistä hiipuu hiljaa, toiset päättyvät muista syistä. Olen tuntenut huonoa omaatuntoa, suruakin siitä, että omat elämänkaareni toiveet eivät ole aina kohdanneet ystävien toiveitten kanssa. Aina ei ole ollut aikaa tai yhteisiä mahdollisuuksia.

Eteen on myös tullut raskaita hetkiä. Olen tuottanut surua ja pettymystä oman arvostelukykyni pettäessä. Vaikka niissä tilanteissa on ollut lieventäviä tekijöitä, ei se ole tehnyt ystävälle aiheutettua tuskaa yhtään sen pienemmäksi. Surullisia ovat olleet tilanteet, joissa on pitänyt katkaista ystävyys suojellakseni omaa sekä lasteni psyykettä. Nekin ystävät, jotka ovat kulkeneet mukana vain osan matkasta, ovat yhtä arvokkaita. Kaikista ihmisistä oppii, jos ei muuta, niin kiertämään heidät kaukaa.

Sosiaalisen median kautta olen saanut ystäviä, joista en ole osannut edes uneksia. Nyt en puhu heistä, jotka peukuttavat ja viestivät sydänsymbolein kaikkeen, mitä postaan. Osa heistä on aidosti fanejani ja sympatiseeraavat minua. Osa vaihtaa lennossa saittia, jossa sättii minut maanrakoon. Suon sen heille, jos se pelastaa heidän päivänsä. Sosiaalisen median kautta olen saanut kuitenkin tutustua sellaisiin ihmisiin, joita en olisi koskaan muuten tavannut. He asuvat ympäri maata ja maapalloa. He ovat sielunsisariani ja – veljiäni kaikki.

” Ystävä on yksi hienoimpia asioita, mitä elämässä voi saada ja yksi parhaita asioita mitä toiselle voi olla. ”

– Nalle Puh

Kommentit

  • Marjatta Vuorela 17.5.2020 17:04

    Hyvin kirjoitettu, kipeistäkin asioista

Kiitos kommentistasi. Kommentti tulee näkyviin bloggaajan hyväksynnän jälkeen.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Älä missaa kuumimpia viihdeuutisia! Seuraa Seiskaa somessa!