Yösydännä ynnäsin päässäni laskuja, jotka erääntyvät ennen kuun loppua. Pahin painajaiseni, jota pelkäsin, oli se, että en selviäisi kaikista kuluista. Korona on pistänyt polvilleen yrittäjän jos toisenkin, niin tämänkin tädin.

Aamutuimaan aloin soitella lakki kourassa eri instansseihin saadakseni maksuaikaa laskuille ja lainoille. Meillehän on kerrottu, että näinä poikkeuksellisina aikoina pankit tulevat yrittäjiä vastaan ymmärtävällä asenteella. Olin ihmeekseni onnistunut edellisviikolla sähköisen palvelun kautta saamaan erään lainan lyhennyksen sovittua puolen vuoden päähän, tai niin luulin, kunnes kustin aamupäivällä polkema posti tipahti luukusta.

Selkosuomi

Vaikeasta lukihäiriöstä kärsivänä haluan mieluiten asioida selkosuomea puhuvan ihmisen kanssa. Sellaisen, joka selväsanaisesti kertoo, mitä ja miten. Yleinen käsitys tuntuu olevan, että lukihäiriö on vain lukemisen ja kirjoittamisen vaikeutta, että kirjaimet pomppivat ja siksi sanojen hahmottamisessa menee aikaa. Lukihäiriö on mutua monimutkaisempi asia.

Itselläni se on luetun ja toisinaan kuullun ymmärtämisen vaikeutta, ja nyt en siis puhu naisen selektiivisestä kuulosta. Termistö ja käytännöt, jotka ovat selvää pässinlihaa valtaosalle, eivät aukea minulle. Kun sitten joudun asioimaan sähköisesti, olen kuin turisti vieraalla maalla ilman karttaa. On vaikeaa hahmottaa miljoonan eri termin takana lymyilevää selostusta tai opastusta siitä, mitä pitää klikata, tehdä ja toimittaa. Aaaaarghhhh!

Lukihäiriöisen näkövinkkelistä sähköiset järjestelmät ovat suunniteltu siten, että niistä selviää diginatiivi ja tietotekniikan insinööri, mutta ei tällainen ”vajakki” kuten minä. Meitä on taatusti muitakin, joille digimaailman ja byrokratian kanssa pärjääminen tuottaa suurta tuskaa, mutta järjestelmät eivät meitä noteeraa.

Maksullista palvelua

Henkilökohtaista palvelua saa enää kivijalkaliikkeissä. Kaikki muu on salasanojen ja tunnusten takana tai vaihtoehtoisesti pimpelipompeli, olette kolmantenakymmenentenä jonossa, jonotus on maksullista, palvelemme teitä hetken kuluttua.

Kun sitten vuorosi koittaa, parhaassa tapauksessa saat asiat hoidettua selkosuomella suit sait sukkelaan. Pahimmassa tapauksessa käy niin, että näinä aikoina niinkin yksinkertaiseksi kuvittelemasi asia kuin maksujärjestelystä sopiminen, onkin monen mutkan takana. Niin kävi nytkin.

Ensin soitat numeroon, joka laskussa on annettu. Ymmärrettävästi numerot ovat nyt ruuhkautuneet, mutta aina niihin saa jonottaa tolkuttoman kauan. Ensin vastaa automaatti, joka kertoo sinulle kymmenestä eri vaihtoehdosta, joita klikkaamalla nopeutat asiasi käsittelyä. Ensimmäisestä rastista selvittyäsi koittaa toinen.

Nyt automaatti haluaa tietää sinusta liki kengänkokoa myöten kaikki. Haluatko palvelua suomeksi, paina 1, ruotsiksi paina 2, englanniksi paina 3. Ennen palveluneuvojalle yhdistämistä kerro muutamalla sanalla, millainen oli lapsuutesi… 🙄

Painellessasi näppäimiä eri vaihtoehtojen välillä onkin tovi jos toinen kulunut ennen kuin järjestelmä suostuu asettamaan sinut jonoon vähemmän mukavan musiikin kera.

Hirttäytymisen partaalla

Virkailijan vihdoin vastatessa latelet hänelle samat litaniat kuin tuolle automaatille aiemmin. Sitten esität kysymyksen miksi lasku, kun asia on jo sähköisesti sovittu. Empaattisesti hämmästellen hän pyytää hetken odottamaan linjoilla tiedustellessaan asiaa siitä paremmin perillä olevalta kolleegaltaan.

Kuunneltuasi hissimusiikkia hirttäytymisen partaalle, hän palaa kertoakseen, että yhdistää sinut toiselle virkailijalle, kiva. Pääset taas hissimusiikin mukana sukeltamaan tuoksuihin ja tunnelmiin, joita tunti sitten tunsit hirttoköyttä hapuillessasi.

Seuraava virkailija pelastaa sinut juuri ennen kuin luukku jalkojesi alla avautuu.

“Täällä kyllä näkyy, että laina-aikaa on nyt pidennetty puoli vuotta. Järjestelmämme ei vain ollut rekisteröinyt asiaa edellisen erän viivästyessä muutamalla päivällä. Voitte vähentää saamastanne laskusta lainaerän ja maksaa vain tuon korkojen osuuden joka on …€/kk. Tästä saatte jatkossa joka kuukausi laskun kotiinne.”

Tulot riittävät tuskin ruokaan

Mitä! Kukaan ei missään vaiheessa kertonut minulle, että pyytäessäni lainajärjestelyä se ei koskisikaan korkoja. Tunnen itseni petetyksi. Millä maksan nuo korot, kun tulot riittävät tuskin ruokaan?

“Niin, minulla ei ole valtuuksia sopia siitä, että korkoja ei maksettaisi. Mikäli teille tulee sellainen tilanne, että ette suoriudu niistä, niin soittakaa sitten uudestaan.”

Hei Haloo! Siksi soitin, että nyt on se tilanne.

Käykö näin vain tällaiselle persaukiselle ”vajakille” kuin minä, vai miten te muut selviätte sähköisen palvelun ja byrokratian kanssa painiskellessa?

Lisää ajatuksiani Jatkuvasti nainen podcastissa

Kommentit

  • Hilkka-Mari lehto 20.4.2020 15:46

    Voi vitsi! Vajakki??? Kyllä meitä Vajakkeja löytyy joutilaana täältä karanteenistkin.Ja nermit!!! Ne on jostain syvältä, emmekä voi niitä ymmärtää, kun emme ole kasvaneet niiden kanssa.Olisko mahdollista saada/vaatia pankista YKSI henkilö, joka hoitaisi sinun asioita? Pankinvaihto??? Tiedän, että sinulla muutakin hommaa…Suomi nousee – yhdessä!!!Valtiovalta on kannustanut yrittäjyyteen! Mitä nyt???Valoisa asenteesi vie sinut läpi harmaan kiven ja koronan!!!Voi, kun pystyisin auttamaan!Hei, nyt sytytti: Kysy rohkesti ruoka-apua seurakunnan diskoniötyöltä!!! Poikien täytyy saada ruokaa!!!Lämmöllä! Hilkka-Mari 👍

  • Pirjo 22.4.2020 04:30

    Olen lopettanut velkojien kanssa kaiken sopimisen, jo se kun joudut kuuntelemaan surkeaa musiikkia, sitten sinua siirrellään virkailijalta toiselle ja asiat eivät mene niin kuin oletat, on saanut mittani lopullisesti täyteen. Olkoon sitten luottotiedot menneet, en minä kauan joudu kärsimään. Ellen kuole korona virukseen, niin kuolen keuhkosyöpään.

Kiitos kommentistasi. Kommentti tulee näkyviin bloggaajan hyväksynnän jälkeen.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Älä missaa kuumimpia viihdeuutisia! Seuraa Seiskaa somessa!