Elämme vuoden pimeintä aikaa. Päivät lyhenevät aina 22.12. asti. Maailmanlaajuisesti yleinen mieliala on matala. Korona jyllää kaikkialla ja saa ihmiset käymään toistensa hermoille. Yksinäisyys lisääntyy ja toivottomuus nostaa päätään.

Täällä Etelä-Suomessa yleistä synkkyyttä ei yhtään helpota, että pysyvä lumipeite antaa odotuttaa itseään. Onneksi synkkyyden keskelle on luvassa valoa. Alkaa adventin aika, jolloin syttyvät kynttilät. Adventin kynttilät symboloivat valoa ja vapautusta, jota odotetaan – Jeesusta. Joulun ilosanoma lähestyy. Vapahtajamme syntymäjuhla, johon kaikki on kutsuttu. Poikalapsen syntymä ajanlaskumme alussa on ennen kaikkea uskon juhla.

LAPSEN USKO IHMEISIIN

Minusta joulua ei pidä ajatella järjellä, vaan tunteella. Juuri nyt, jolloin taistelemme tuntematonta vastaan ja yritämme pitää hyvinvointivaltiota pystyssä kaikin keinoin, on tärkeää, että emme kadota elämän kiehtovinta lahjaa; katsoa elämää lapsen silmin.

Lapselle jokainen aamu on uuden seikkailun alku, kuin jouluillan odotus. Lapsen usko ihmeisiin, unelmoida mahdottoman mahdollisuudesta muuttua mahdolliseksi on kyky, jonka liian moni meistä on kaiken raatamisen ja raskaan keskellä kadottanut. Joulun ydin ei ole siinä, milloin ja missä tai miten jumalan poika syntyi. Oliko Jeesuksen oikea isä Joosef vai joku muu vai mistä siittiösolu tuli? Joulun ydin on koettava ennenkaikkea viattoman lapsen sielun silmin, uskon, toivon ja rakkauden voimalla.

MEIDÄN PUOLELLAMME, EI MEITÄ VASTAAN

Tässä ajassa me ihmiset tarvitsemme kaikkea sitä, johon vain uskon voima voi riittää. Uskoa siihen, että maailmassa on jotakin meitä suurempaa, jonka olemassaoloon ja lempeään voimaan voimme luottaa. Joku, joka on meidän puolellamme, ei meitä vastaan. Kauemmaksi tulevaisuuteen katsovaa toivoa, joka auttaa meitä toimimaan tässä hetkessä olevien vaikeuksien ja vastoinkäymisten kanssa. Että elämällä ja siinä tapahtuvalla on tarkoitus silloinkin, kun ei tunnu siltä. Armollista rakkautta ja ymmärrystä toisiamme sekä itseämme kohtaan, että emme katkeroidu ja lähde koston tielle. Että tahdomme rakastaa, emme vihata.

Jokaiselle adventtikynttilälle on annettu oma merkitys, joka pohjaa pohjoisamerikkalaiseen kirkolliseen perinteeseen. Kynttilät ovat:

Toivon kynttilä (hope)

Rauhan kynttilä (peace)

Rakkauden kynttilä (love)

Ilon kynttilä (joy)

Tämä blogikirjoitukseni on tällä erää viimeinen. Kiitän teitä armaat lukijani ajastanne ja mielenkiinnostanne blogiani kohtaan.

Kiitän Seiska-lehteä hyvästä yhteistyöstä.

Toivon meille jokaiselle hyvää ja rauhaisaa joulun odotusta – kaikkea sitä, jota adventtikynttilät symboloivat.

Pääkuva: Antti Raatikainen

Kommentit

  • Sirpa Pulkkinen 29.11.2020 23:03

    Kaunis Iso Kiitos❤Hieno kirjoitus,asiaa Suurella Sydänmellä!En ole katkera enkä kitkerä,enkä mitään muutakaan.Vaikka onkin ollut vastoinkäymisiä.

Kiitos kommentistasi. Kommentti tulee näkyviin bloggaajan hyväksynnän jälkeen.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Älä missaa kuumimpia viihdeuutisia! Seuraa Seiskaa somessa!