En millään pysty ymmärtämään sitä, että meistä keski-ikäisistä tunnutaan ajattelevan, että olemme jo harmaahapsisia seniilejä, jotka odotamme kotona kuolemaa puhdetöitä tehden tai kutimet kädessä sohvan nurkassa.

Tämän päivän keski-ikäiset ovat vahvasti elämässä kiinni. He ovat koulutetumpia, terveempiä ja varakkaampia kuin aiemmat sukupolvet. Maassamme nuoruus kestää keskimäärin aiempaa pidempään, samoin eliniänodote on kasvanut. Toisin kuin ehkä ajatellaan, niin me elämän keskivaiheessa olevat elämme, kuten meitä nuoremmatkin, toisiimme nähden hyvin erilaisissa elämäntilanteissa. Elämänvaiheemme poikkeavat keskenään paljonkin. Siinä missä moni nuorempi elää pitkittynyttä nuoruutta, vailla perhe-elämän haasteita, vastaavasti moni keski-ikäinen elää pikkulapsiarkea.

Eräällä ikäiselläni (56 v.) ystävällä on neljävuotias lapsi. Itse sain omat lapseni 38- ja 39-vuotiaana. Hyvä ystäväni sai ensimmäisen lapsensa 19-vuotiaana. Meillä on nyt hänen kanssaan samanikäiset lapset. Elämme siis tässä mielessä samaa elämäntilannetta.

Sana keski-ikä luo vääränlaisen mielikuvan siitä, millaista ihmisen elämä on elämänkaaren keskivaiheessa. Se, mitä vaihetta kukin elää, ei ole ikäsidonnaista, vaan aiempien elämänvalintojen tai tilanteitten sanelemaa.

Kuva: Olga Poppius

 

Myytti, joka olisi jo aika romuttaa

Keski-ikäisillä on nuorempiinsa nähden usein se etu, että he ovat vakiinnuttaneet paikkansa työelämässä. He saattavat olla yhteiskunnallisesti merkittävissä asemissa. Heille on kertynyt varallisuutta, jota ovat myös valmiita käyttämään. Emme siis elä kärsien keski-iän kriisistä. Sekin on mielestäni myytti, joka olisi jo aika romuttaa.

Itse koin ikäkriisin kolmekymppisenä. Vaikka koin keski-iässä uuden kriisin, johtui se puhtaasti siitä, että elämässäni tapahtui vakavia elämääni mullistavia asioita, ei ikäni lisääntymisestä.

Miljoona kolmesataatuhatta turhaa katsojaa

Ihmettelenkin, miten on mahdollista, että muun muassa mainostajia ei kiinnosta noin miljoona kolmesataatuhatta katsojaa rahapusseineen? Suurin piirtein sen verran meitä on, keski-ikäisiä, turhia katsojia, joille kaupallisilla pääkanavilla on tarjontaa niukalti.

Mainosrahoitteisilla kanavilla mainostajat määräävät pitkälti ohjelmien sisällön. Ihme kyllä, nelikymppiset kelpaavat juontajiksi ja muutama harva viisikymppinen on kelpuutettu kiintiöesiintyjäksi, mutta he tuntuvat olevan mainostajien näkökulmasta armottoman vanhoja katsojiksi. Kuten nuoruudessani 80-luvulla, niin nytkin mainostajat tuntuvat metsästävän edelleen city-sinkkua töllön ääreen tai nuoria perheellisiä, jotka ovat käsitykseni mukaan katoava luonnonvara, jos syntyvyyttä tarkastellaan.

Keski-ikäisiin kannattaisi satsata. He nimittäin ovat kuluttajia, jotka suorastaan ylläpitävät tätä yhteiskuntaa.

Meidät kannattaa ensimmäisenä potkaista pellolle

Työelämässä meissä istuu tiukasti myytti, että emme opi enää uusia asioita. Kun yt-neuvottelut pärähtävät päälle, meidät kannattaa ensimmäisenä potkaista pellolle.

Sana keski-ikä väläyttää silmien eteen vääränlaisia mielikuvia, jotka ovat todella haitallisia. Ne kun valitettavasti ohjaavat sitä, miten meihin ja kykyihimme suhtaudutaan esimerkiksi rekrytointipäätöksissä.

Työterveyslaitoksen tutkimusprofessori ja arvostettu aivotutkija Kiti Muller on todennut, että ihmisen aivot ovat oppimisen suhteen tehokkaimmat noin viidenkymmenenvuoden iässä. Se, minkä iän myötä kognitiivisissa kyvyissä mahdollisesti menetämme, vastaavasti päättelykyvyssä petraamme. Elämänkokemuksen myötä kehittyy hyviä selviytymiskeinoja, joilla voimme kompensoida menetettyjä kykyjä. Meillä on myös korkea työmoraali, emme hevin jää edes saikulle.

Millaisia inhimillisesti katsoen kestämättömiä tarinoita tulemme kuulemaan?

Ensin pidennettiin eläkeikää. Nyt hallituksen tavoite on ikääntyneiden työttömien eläkeputken katkaisu, jotta työllisyysluvut saadaan nousuun.

Mietin, millaisia inhimillisesti katsoen kestämättömiä tarinoita tulemme sen tiimoilta kuulemaan, jos ikärasismia ei saada kitkettyä myös työelämästä. Se on hiipinyt yhtä salakavalasti yrityksiin kuin mediaankin. Ilman asennemuutosta se ei lähde sieltä pois. Asennemuutos taas kestää vähintään yhtä kauan kuin väliinputoajalla on elinaikaa. Miten hallitus aikoo ratkaista asian, jossa yritykset lähettävät työntekijät kilometritehtaalle vanhimmasta päästä. Mikä on se lainsäädännöllinen toimenpide, jolla näitten ihmisten ja heidän perheidensä loppuelämä turvataan? Ennen eläkeiän nostamista olisi varmistettava, että ihmisiä ei syrjitä ikänsä vuoksi vaan, että he oikeasti työllistyvät ilman, että he viimeisinä työvuosinaan joutuvat pakosta yrittäjiksi tai putoavat syvään kuiluun. Yrittäjyys kun ei kaikilta taitu eikä voi olla ratkaisu.

Ihmiset, jotka ovat koko elämänsä tehneet töitä hyvinvointiyhteiskunnan ylläpitämiseksi ansaitsevat turvallisen vanhuuden. Varmuuden siitä, että heidän panostaan työelämässä tarvitaan. Heidän osaamistaan arvostetaan ja he saavat toimeentulon, vaikka olisivat jo ohittaneet mediaseksikkään iän.

Nykypäivän johtajuus on sitä, että osaa ajatella uudella tavalla. Nähdä keski-ikäiset uusin silmin.

Olen 56-vuotias aikuinen nainen. Juuri nyt, tässä iässä, elän oikein hyvää ja rikasta aikaa. Tiedän jo, kuka olen ja mihin pystyn. Tunnistan omat vahvuuteni ja rajoitteeni. Osaan sanoa kyllä mutta myös ei tarvittaessa. Olen avoin uusille kokemuksille ja haasteille. Edesmenneen Matti Nykäsen sanoin: elämä on ihmisen parasta aikaa. Sitä se on, kaiken ikäisenä.

Ps. Arvoisat lukijani, miten te koette ikäkysymyksen?

Kommentit

  • Marit Hohtokari 5.10.2020 10:13

    Itse olen 73 vuotias ja teen töitä edelleen, kehitän uusia mahdollisuuksia joiden ansioista nuoremmat työllistyvät ja voivat perustaa yrityksiä. Itselleni ikä ei ole koskaan ollut este millekään, ei nuorena, aloitin työt 15 vuotiaana vakituisesti eli vietän parin vuoden päästä 60-vuotistyöjuhlaani, mutta ei myöskään nyt vanhempana. Toki olen yrittäjänä ollut itse päättämässä mitä teen ja keiden kanssa. Yritystoimintani aikana olen ollut kahdesti palkkatöissä, ensin 60-vuotiaana ja toisen kerran 68 vuotiaana, kummatkin vajaan kahden vuoden työrupeamia kehitystehtävissä. Hyvä teksti Nina. Luotetaan keski-ikäisiin, senioreihin ja vanhuksiin ja ottakaamme jokaisen yksilönä huomioon. me emme todellakaan ole yhtä samakuntoista niin henkisesti kuin fyysisesti edustavaa massaa. Hurraa ikääntymisen tuoma tehokkuus, olennaisen ymmärtäminen Kiti Myllerin sanoin.

    • ninamikkonen 18.10.2020 14:20

      Marit, sydämellinen kitos palautteestasi.

  • anu aaltonen 9.10.2020 18:27

    kiitos nina olet loistava pidin sinua vähän outona,mutta huomasin sinut suurimassa pudottajassa että oletkin ihan huippu etkä mikään tyhjäpää minkä kuvan lehdet antoi aikaisemmin sinusta.tartuit ihan oikeaan asiaan olen kiinittänyt samaan huomiota.tossa keväällä olin 4 ystäväni kanssa teatterissa ja puhuimmeettä mitä nämä teatterit ja konsertit olisi jos me eläkeläiset jäisimme pois samoin esim tangomarkkinat laitosteatterit ymmiten lasten harrastukset ym jos mummot ja papat eivät kuljeta ja osaltaan myöskin kustanna.on todella kumma kun mainostajat eivät huomaa johtuu varmaan siitä kun sielläkin on kolmekymppisiä asiantuntijoita jotka tietää ja osaa kaiken

Kiitos kommentistasi. Kommentti tulee näkyviin bloggaajan hyväksynnän jälkeen.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Älä missaa kuumimpia viihdeuutisia! Seuraa Seiskaa somessa!