Nyt sieppaa niin, että sapettaa. Omaishoitajaystäväni Jämsästä on saanut kylmää kyytiä kaupungin sosiaalitantoilta. Hän hoitaa liikuntarajoitteista 85-vuotiasta miestään 24/7. Lähipalvelut ovat 30 kilometrin päässä. Lähimmälle linja-autopysäkille on matkaa kolme kilometriä.

Ystäväni anoi taksiseteleitä, jotta hän – iäkäs omaishoitaja – voisi käydä sen turvin asioimassa esimerkiksi apteekissa ja kaupassa. Omaishoidontuki hänellä on ruhtinaalliset 449 euroa nettona. Sillä eletään, ei brutolla. Taksikuluja kertyy kuukaudessa 600-700 euroa. Hoidettavaa ei voi jättää tuntitolkulla yksin, joten taksikyyti on siksikin välttämätön. Omat voimat eivät riitä kävelemään pysäkille, saati rientämään kolmea kilometriä kauppakassit kädessä hoidettavan avuksi.

Jämsän kunnan sosiaalitoimen portinvartija hylkäsi anomuksen. Hän totesi kylmästi, että ei voi olla omaishoitaja, jos ei jaksa kantaa kauppatavaroita. Hän lisäsi vielä perään, että hae litra kerrallaan, jos et muuten jaksa. Hän pyysi myös kääntymään sukulaisten puoleen. Eiväthän ne ihmiset kaupasta muuta tarvitse kuin maitoa! Miehen sukulaiset ovat kuolleet.

Ystäväni omaiset asuvat Helsingissä. Vaikka koko suku asuisi samassa huushollissa, vaimo on omaishoitaja, ei suku. Hän sen avun tarvitsee! Ystäväni valitti päätöksestä kuntaan. Valitus hylättiin!

Kivi sydämen paikalla

Onni Jämsän kaupungille, että en asu siellä. Nyt paukkuisi kaupungintalolla nuija muuhunkin kuin kokouspöytään.

Kuva Blue Median tuottamasta dokumentista Timo T.A. Mikkonen Tänään, tässä ja nyt.

Mikä on tällaisten ihmisten sydämen paikalla? Kivi, sanon minä. Se on terveenä helppo olla näsäviisas ja ilkeä, kun itse jaksaa hurauttaa autolla kaupan kautta kotiin. Hyvä niin, jaksavat sitten vanhana hakea kävellen maitoa litran kerralla 30 kilometrin päästä.

Kuva Blue Median tuottamasta dokumentista Timo T.A. Mikkonen Tänään, tässä ja nyt.

Vastaavanlainen asenne on surullisen tuttua monelle omaishoitajalle. Omaishoitoa ei nähdä työnä, vaan se mielletään vapaaehtoistyöksi tai elämänasetukseksi, joka kuuluukin kärsiä korvauksetta. Saatpahan kirkkaamman kruunun! Tuleeko kenellekään mieleen sanoa, että etätyötä tekevälle ei tarvitse maksaa palkkaa? Siinähän se sujuu kahvittelun ja ristisanatehtävien lomassa.

Omaishoitajalla ei joutoaikaa ole. Omaishoitaja tekee useamman ihmisen työvuorot, laitoshoitajan, apuhoitajan, perushoitajan, lähihoitajan, sairaanhoitajan, huoltomiehen, keittiöemännän, sihteerin, lastenhoitajan yms. Lisäksi hän maksaa omasta pussistaan kiinteistökulut ja huollon, sähköt, veden, puhtauden, vaatteet sekä lääke- ja hoitotarvikekulut. Jos hän onnistuu saamaan hoidettavalleen avustajan, hän joutuu suoriutumaan myös työnantajan velvoitteista.

Vaikka kunta maksaa avustajan palkan, omaishoitajalle jää palkkatyöntekijästä aiheutuvan byrokratian pyörittäminen. Miten tämä onnistuu ihmiseltä, joka on iäkäs tai ikänsä ollut palkkatyössä? Hänen pitää vaikeassa elämäntilanteessa ottaa haltuun vielä työnantajuuskin. Kunnilla on kaikki valmius pyörittää avustajan palkkaamisesta aiheutuva byrokratia, mutta se on sälytetty omaishoitajalle tai hoidettavalle, mikäli hoidettava vammoiltaan siihen kykenee.

Kuva Blue Median tuottamasta dokumentista Timo T.A. Mikkonen Tänään, tässä ja nyt.

Omaishoitajat tekevät työtään rakkaudesta, mutta se ei silti tee siitä työstä yhtään sen kevyempää. Empiirisen kokemukseni pohjalta uskallan väittää, että jopa raskaampaa. Läheisen huoli ja hätä rakkaan hyvinvoinnista on tunteena voimakkaampi kuin laitoksessa potilaita tai asiakasta hoitavan hoitajan.

Kuva Blue Median tuottamasta dokumentista Timo T.A. Mikkonen Tänään, tässä ja nyt.

Henkipaton asemassa

Minusta yhteiskunnan tulee arvostaa arvovalintaa, joka säästää vuosittain kolme miljardia euroa riihikuivaa rahaa yhteisistä varoistamme. Omaishoitaja on henkipaton asemassa. Heille maksettavat palkkiot ovat hävettävän pieniä työmäärään ja vastuuseen nähden.

Räikeä epäkohta on, kun maksetaan palkkiota, ei palkkaa, siten omaishoitaja ei kuulu minkään työehtosopimuksen piiriin. Ei ole loma- eikä lomaltapaluurahoja, saati juuri lomiakaan. Omaishoitajalla on oikeus inhimilliseen toimeentuloon ja sen suomaan elämänlaatuun. Kela on tehnyt linjauksen, jonka mukaan omaishoitajalle maksetaan vain minimipäiväraha hänen ollessaan äitiys-, isyys- tai vanhempainvapaalla, vaikka omaishoitajalla olisi ansiotuloja jäädessään vapaalle. Tällä Kelan käytännöllä omaishoitajat ajetaan alimpaan kastiin muihin perhevapailla oleviin verrattuna.

Kuva Blue Median tuottamasta dokumentista Timo T.A. Mikkonen Tänään, tässä ja nyt.

Kunnilla ja päättäjillä on peiliin katsomisen paikka. Valtionosuuksiin on lisätty vuosittain 75 miljoonaa euroa omaishoidontukea varten. Koska se ei ole korvamerkittyä rahaa, se päätyy liian monessa kunnassa muun muassa teiden ja talojen kunnossapitoon. Omaishoitajat jäävät ilman, jotta muiden on hyvä. Omaishoidon palkkioista tulee tehdä lakisääteisiä ja verotusta on kevennettävä. Nyt sen myöntäminen on määrärahasidonnaista, kunnan omasta kirstusta kiinni.

Niin kauan, kun ei ole lakia selkänojana, omaishoitajat ovat laillistettuja orjia. On hyvä muistaa, että omaishoitajuus tulee lisääntymään vuosi vuodelta. Ikäpolvet vanhenevat, syntyvyys laskee. Meillä ei riitä käsipareja laitoksissa hoitamaan senioreitamme eikä myöskään nuorempia hoitoa tarvitsevia. Nyt on korkea aika ymmärtää ja tunnustaa tämä totuus sekä toimia sen mukaan.

Rakkaan ystäväni Pirjo Maijalan Terveyskeskusosasto-runoteoksen säkein haluan saada meidät kaikki ajattelemaan sekä näkemään toisemme arvokkaina ja jonkun rakkaina – ymmärtämään, että runon sanat ovat kuka ties kerran oma osamme.

”Se on minun
tuo tuolla, joka makaa jota te käännätte ja väännätte
tuskailette riesa, vaiva, ei osaa itse vessaan
puhumattakaan muusta edes ruokailusta.

Se on minun
jolle te äyskitte ja tiuskitte
turhautuneena ja väsyneenä
pudotatte sängystä
annatte vääriä lääkkeitä.

Se on minun
jonka sydämen särjette harva se päivä
se ymmärtää kaiken
vaikka ei kuule tai näe.

Se on minun
jonka te jätätte tuntikausiksi yksin huoneeseen
yön pimeään
otatte kellon, että se ei häiritse kahvitaukoanne
nyrpistätte nenää, kun pesette tai vaihdatte vaippoja aamulla
käännytte pois.

Se on minun. ”

Kommentit

  • Niina Ahola 6.7.2020 02:38

    Niin surullista luettavaa, miten huonosti joissain kunnissa kohdellaan omaishoitajia.Nyt antaisin neuvon tälle miestään hoitavalle omaishoitajille, että hakee niitä taxikuljetukset miehelleen eikä itselleen. Eiköhän ne ole pakko hyväksyä.

  • Pentti Hirvonen 6.7.2020 11:59

    Kohta kuusi vuotta 7/24 tauotta ja ilman pieni t pienintäkään pienintäkään apua tsaatiLähes kuusi vuotta 7/24 ilman apua saati palkkaa!

    • ninamikkonen 11.7.2020 18:48

      Pentti sanat tuntuvat tilanteessanne turhilta, mutta silti toivotan valtavasti voimia jaksamiseen.

  • Kivelä Juhani 10.7.2020 05:23

    No on jumalauta elämä Jämsässä mallillaan.Minä menisin raamit kaulassa tuollaisen akan toimistoon ja pistäisin kaluston ja sen akan seinälle.

  • Jenni 13.7.2020 01:35

    Hyvä kirjoitus. Hoivatyötä ei Suomessa arvosteta ollenkaan. Sitä ei kukaan mieti ennen kuin itse tarvitsee sitä toisen hoivaa. Suomessa on ihan älytön määrä palkatonta työtä, joku sen aina tekee myötätunnosta ja sitä käytetään häikäilemättä hyväksi.

    • ninamikkonen 25.7.2020 12:55

      Jenni, olen kanssasi täysin samaa mieltä. Palkatonta työtä on Suomi pullollaan ja myötätuntoisia käytetään häikäilemättä hyväksi.

Kiitos kommentistasi. Kommentti tulee näkyviin bloggaajan hyväksynnän jälkeen.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Älä missaa kuumimpia viihdeuutisia! Seuraa Seiskaa somessa!