Olen kesän lapsi. Syntynyt heinäkuussa 1964. Rakkaan, edesmenneen äitini kertoman mukaan heinäkuu oli tuolloin paahtavan kuuma. Viimeisillään raskaana oleminen heinäkuun hiostavan kuumassa helteessä ei ollut varmasti kokemuksena miellyttävin.

Sain anteeksi aiheuttamani tuskan ja epämukavuuden välittömästi synnyttyäni. Näinhän äidit ajattelevat; lapsen syntymä voittaa kaiken kivun.

Viime kesä oli todella lämmin ja aurinkoinen. Miksi muistan sen niin varmasti? Muistan, koska silloin tapahtui minulle merkityksellistä. Olin viisi viikkoa ”läskileirillä”, suurelle yleisölle tutummin Suomen Suurin pudottaja Suomi -ohjelman kuvauksissa.

Kuva: Nelonen Media

Vedimme 1200-kiloista autoa

Kisasin kanssakilpailijoitteni kanssa sananmukaisesti pää hiessä tittelistä. Kuumuus oli sitä luokkaa, että ennen ensimmäistä tehtävää, olimme jo kuin ajokoirat, yltäpäältä hiessä, kieli ulkona roikkuen.

Vedimme 1200-kiloista autoa päänahkani polttaneessa helteessä. Ei irronnut kiloja eikä voittoa, päänahka sen sijaan loi itsensä uusiksi. Mennessämme velodromille viikkotehtävän kimppuun olimme kuin kattilassa. Ukkosta oli ilmassa, sää oli sen mukainen, painostava ja tuuleton. Jos päällemme olisi heitetty vettä, olisimme sihisseet kuin saunakiukaat.

Kuva: Nelonen Media

Tilannetta ei helpottanut, että jouduimme pukemaan amerikkalaisen jalkapallon suojavarusteet päällemme. Minttu ja Mikkoska juoksivat kuin aropuput pallon kanssa ja sen perässä. Hiki virtasi, silmiä kirveli. Mintulta lähti laardiakin, minulta ei. Sitä jatkui liki kisasta toiseen, tappohellettä ja tappiota.

Muutama tehtävä tapahtui sisätiloissa, sielläkään lämpötila ei ollut lähelläkään miinusasteita. Meriturvan merisimulaattori- ja Hämeenkylän kartanon uima-allastehtävät olivat pelastus siinä paahteessa. Vapaa-aikana hotellin uima-allas oli muutenkin pelastuksemme. Saatoimme pulahtaa sinne tämän tästä ja viettää vilvoittavassa vedessä tovin jos toisenkin.

Kuva: Nelonen Media

Verenpaine nousee

Miksi näitä menneitä mietin? No siksi, koska taas on se aika, jolloin Suurinta pudottajaa kuvataan, samoilla asetuksilla säätä myöten. Kisaajat saavat auringonpaahteesta vastuksen, joka on kovempi kuin he toisilleen.

Jokainen kokee lämmön eri tavoin, mutta kaikkien voimia se verottaa. Erityisen kovaa aikaa helle on heikkokuntoisille. Kun olet rapakunnossa oleva ylipainoinen ja aurinko helottaa täydeltä taivaalta, olo on kuin uunissa paistuvalla pullalla, turvonnut ja paisunut. Verenpaine nousee niin, että tunnet päässäsi jokaisen sydämenlyönnin. Tuntuu kuin silmämunat pulpahtaisivat hetkenä minä hyvänsä silmäkuopista ulos.

Kuva: Nelonen Media

Ja sitä hikoilemista, siinä ei ole mieltä eikä määrää. Jos seisoisit saavissa, olisi se hetkessä täynnä nestettä. Äkkiä ajattelisi, että no, siinähän sitä sitten laihtuu, mutta ei se ole laihtumista sanan varsinaisessa merkityksessä. Toki siinä lähtee paljon kehoon varastoitunutta ylimääräistä nestettä, mutta ei itse rasvaa, joka on todellinen vihollisesi.

Kuumalla ei tee mieli liikkua eikä syödä, mutta kumpaakin on tehtävä, kun olet leikkiin lähtenyt.

Sisäinen tunteesi ja lattea tukkasi synkkaavat hyvin yhteen

Kevyempänä, mutta kelien suhteen saman tilanteen äärellä olen kuin vuosi sitten. Aurinko on armoton, näillä helteillä ei maistu ruoka eikä jaksa liikkua.

Asiaa ei auta keski-ikäisen naisen hormonitoiminnan ailahtelevuus. Kun on hetkiä, jolloin yllättäen ja pyytämättä sisäinen saunasi pärähtää päälle ja ulkona vastaasi tulee lehmän lämmin, kostea henkäys, vitsit ovat vähissä. Riennä siinä sitten suihkunraikkaana palavereihin, joissa kerrot energisemmän elämän luennoistasi.

Kotoa lähtiessä kuohkea kiharapilvi on palaveriin saavuttaessa muuttanut muotoaan. Odotusaulan peilistä pilkistää kuin kyljyksellä kammattu versio. Sisäinen tunteesi ja lattea tukkasi synkkaavat hyvin yhteen. Siinä saa positiivisinkin ihminen pinnistää parastaan, että ei pinna katkea eikä huumorinkukka kuihdu. Think positive kaikuu kuuroille korville.

Tiedän, en saisi valittaa. Syyspimeällä, marraskuun rospuutossa kauppakasseja raahatessani muistan näitä tappohelteitä hempeydellä. Ennen sitä nämä on kuitenkin lusittava. Ja sitten vielä joku on jossain todennut, että kesällä syntyneet eivät saa koskaan kyllin auringosta! Totta toinen puoli, mutta alituinen kuumuus, se kyllä koettelee.

P.s. Uusille Suurin pudottaja Suomi -kisaajille nostan hattua, yhdessä ja erikseen. Olette rohkeita ja ennakkoluulottomia lähtiessänne kisaan koko kansan katsellessa. Näillä säillä ei ole helppo ottaa mittaa edes itsestä, saati toisista. Takaan, että se kannattaa. On teistä itsestänne kiinni, miten annin hyödynnätte. Kokemuksen syvällä rintaäänellä voin todeta, että ne, jotka ottavat kisan tosissaan saadakseen terveemmän loppuelämän, kiittävät vielä itseään. Olette etuoikeutettuja päästessänne mukaan ”kerran elämässä”-ohjelmaan. Ottakaa siitä kaikki ilo ja hyöty irti.

Teitä tervehtien, Suurin Pudottaja Suomi 2019

Kommentit

Kiitos kommentistasi. Kommentti tulee näkyviin bloggaajan hyväksynnän jälkeen.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Älä missaa kuumimpia viihdeuutisia! Seuraa Seiskaa somessa!