Kaupallinen yhteistyö: Cap-Autokoulu

Esikoiseni Mikaelin alkaessa pohtia autokouluun menoa ryhdyimme kartoittamaan opetusmenetelmien eri vaihtoehtoja. Mietimme, suorittaisinko opetusluvan ja alkaisin itse opettaa häntä.

Kauan emme asian äärellä viipyneet tullessamme tulokseen, että perhesovun sekä liikenneturvallisuuden kannalta muut vaihtoehdot ovat parempia. Oma opetusosaamiseni ei ikinä yllä ammattilaisen tasolle. On Mikaelin etu, että hän saa parasta mahdollista opetusta siihen perusteellisesti perehtyneen henkilön toimesta. Ei myöskään ole takuita, että kortin ajaminen tulisi itse opettaen halvemmaksi. Hintaan vaikuttaa moni tekijä. Esimerkiksi missä autoon asennetaan opetukseen tarvittavat lisävarusteet ja millaisia varusteita autoon asennetaan, jotta opetus on mahdollisimman turvallista ja kattavaa?

Myös sillä on vaikutusta hintaan, kuinka paljon ajo-opetusta annetaan. Mikäli opetusluvallisen ajo-opetuksen aloittaa lain salliman 16 vuoden iässä, ehtii 18 ikävuoteen mennessä ajella matkamittariin melkoisen määrän kilometrejä. Polttoaine ei ole ilmaista, myös käytetylle ajalle saa laskea hintansa.

Päädyimme suosiolla tutkimaan eri autokoulujen sivuja. Tarjontaa on paljon ja hintahaitarissa riittää. Tarvittavaa perusopetusta B-luokan ajokorttiin saa noin 750-1400 euron hintaan. Lisäksi tulevat vielä eri viranomaismaksut. Yksinhuoltajan näkökulmasta summa on suuri, mutta halvempi kuin vielä muutamia vuosia sitten. Tästä pisteet parjatulle Bernerille.

Ympäristöystävällinen simulaattori

Valitsimme Cap-Autokoulun. Sen toimipiste on hyvien kulkuyhteyksien päässä kodistamme. Lisäksi kuulimme ystävältä ylistävää palautetta pohjautuen empiiriseen kokemukseen.

Valveutuneena nuorena Mikaelia miellytti kovin myös se seikka, että ajo-opetusta saa ympäristöystävällisellä simulaattorilla. Ajosimulaattori on ekologinen, turvallinen ja nykyaikainen tapa sisäistää ajamisen periaatteet ja hahmottaa kontrolloidusti liikenneympäristöt tilanteineen ja sääntöineen.

Valintaa helpotti myös se, että Cap-Autokoulu kykenee ottamaan erityisnuorten tarpeet huomioon. Heidän kanssaan toimiessa maltti on valttia. Opettajan rauhallisuus saa voimakkaasta jännittämisestä kärsivän oppilaan rentoutumaan, luottamaan itseensä ja keskittymään ajo-opetukseen. Tärkeä tekijä onnistuneessa asiakassuhteessa on se, että ajo-opettaja osaa aistia, mitä oppilas ei itse osaa pukea sanoiksi. Kaikki nuoret eivät ole rohkeita kysymään tai kertomaan, mihin kaipaavat lisätukea.

Kortti käteen

Kirjalliset kokeet Mikael läpäisi muitta mutkitta. Mikael on ankara itselleen sekä hyvä itsearvioinnissa. Tämä yhtälö ei ole aina ihan ongelmaton.

Hän oli asettanut itselleen tavoitteen, jolloin ajaminen olisi niin sujuvaa, että insinööriajo menisi heittämällä läpi. Itsearvio kertoi hänelle muuta ajokokeen kolkuttaessa ovella. Hän päätti kuitenkin mennä kokeeseen. Sain töihin puhelun, jossa pettynyt kuskinalku kertoi kokeen tulleen hylätyksi.

Ajotunteja oli otettava lisää. Tarkan euron miehenä hän ryhtyi ynnäämään ylimääräisten tuntien aiheuttamaa budjettivajetta. Itseensä pettyneenä hän oli jo hetken sitä mieltä, että antaa koko kortin olla. Ei hän sitä kuitenkaan saa, kun on niin surkea, että pitää turvautua lisätunteihin. Eikä ole kortti kirkossa kuulutettu sittenkään.

Pahimman pettymyksen ja itseruoskinnan jälkeen uskaltauduin puhumaan hänelle äitien kieltä. Se on sitä, josta lapsi ei tykkää, koska ”sä et ymmärrä etkä tajua mitään”, mutta jonka siemen jää hyvällä tuurilla nuoren päähän itämään ja puhkeaa ulos omana ajatuksena. Hän päätti keskustella ajo-opettajan kanssa ongelmakohdista ja kysyä, onko hänellä oikeasti mahdollisuuksia saada ajokortti. Vastuunsa tunteva opettaja kuunteli ja totesi, että hänellä ei ole pienintäkään epäilystä siitä, etteikö Mikael saa muutamalla lisätunnilla ajokoetta läpi.

Seuraavaksi ajokoepäiväksi sovittiin 15. kesäkuuta. Mikael kertoi ajo-opettajalleen, että päivä on sama, jolloin hänen isänsä täyttäisi 73 vuotta, mikäli eläisi. Ajo-opettaja osasi vetää oikeasta narusta todetessaan Mikaelille, että “käydäänpä hakemassa isällesi se kortti”.

15. kesäkuuta Mikaelilla oli kortti kädessä, tosin vielä viikon verran paperiversio, sillä lompakkoon mentävä tulisi myöhemmin kustin polkemana postiluukusta. Viralliseksi ensiajokseen Mikael vei minut ja veljensä Matiaksen Mäntsälän hautausmaalle, jonne veimme isä Timolle syntymäpäiväkukat.

Kerroimme sinne pilven päälle, että pojallasi on nyt ajokortti taskussa. Meille kaikille paistoi aurinko.

Lisää ajatuksiani voit kuunnella Jatkuvasti nainen -podcastista.

Kommentit

Kiitos kommentistasi. Kommentti tulee näkyviin bloggaajan hyväksynnän jälkeen.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Älä missaa kuumimpia viihdeuutisia! Seuraa Seiskaa somessa!