Ajoin töistä kotiin ja mietin, mikä mättää, kun autosuma seisoo tieosuudella, jossa liikenne yleensä kulkee jouhevasti. Hetken päästä kuulin radiosta, että on tapahtunut liikenneonnettomuus. Edettyäni onnettomuuspaikan kohdalle näin kolme pahasti lytyssä olevaa autoa. Saattoi päätellä, että niiden sisällä matkanneet eivät olleet selvinneet pelkillä pintanaarmuilla.

Palomiehet lakaisivat lasinsiruja tieltä pois, kolarissa loukkaantuneet oli ilmeisesti viety sairaalaan. Asumme lähellä palolaitosta. Hälytysajoneuvojen sireenien äänet kantautuvat tämän tästä korviini. Ääni tuo elävästi mieleen ne lukuisat kerrat, jolloin oli soitettava ambulanssi rakkaalle aviomiehelleni, Timolle. Ne olivat hetkiä, jolloin oli kyse elämästä tai kuolemasta.

Kun ambulanssi ilmestyi pihaan, tiesi, että osaavat ihmiset jatkavat tästä. Heillä on ammattitaito, he tietävät, mitä tilanteessa tehdä, kuinka toimia.

Kuva: Jussi “Käkkis” Arhinmäki

 

Heidän vastuullaan on, miten potilaan kanssa edetään

Näin jälkeenpäin olen miettinyt, miten moninaista ambulanssihenkilöstön työ on. He joutuvat ensimmäisinä kohtaamaan potilaiden sekä  omaisten hädän ja tuskan onnettomuuspaikalla tai äkillistä apua vaativassa sairaustilanteessa.

Ei riitä, että hallitsee ihmisen anatomian, on myös oltava psykologista silmää ohjata hätääntyneitä, jopa sokissa hysteerisesti käyttäytyviä ihmisiä. Kaiken sen ohessa on kyettävä saamaan selkeä käsitys tilanteesta, joka on johtanut ambulanssin paikalle kutsumiseen. Heidän vastuullaan on, miten potilaan kanssa edetään.

Töitä kellon ympäri

Helsingillä on toistaiseksi oma pelastuskoulu, jossa pelastaja-ensihoitajia koulutetaan pelkästään Helsingin tarpeisiin. Kuopiossa koulutetaan kaikki muun Suomen pelastajat Pelastusopistolla. Uskallan väittää, jos tehdään katugallup siitä, miten tärkeänä palomies-ensihoitajan työ nähdään, se on taatusti top-kymmenen listalla.

Surullista kyllä, palkka, jota nämä ihmishenkien pelastajat saavat korvauksena vaativasta työstään, on räikeässä epäsuhdassa sen vastuullisuuteen. He tekevät töitä kellon ympäri. Pääkaupungissamme 12 tuntia palomiehinä ja vesisukeltajina ja toiset 12 tuntia ensihoitajina ambulanssissa.

Helsingissä ei ole ainuttakaan palomiestä, joka ei olisi myös ensihoitaja. He ovat saaneet pitkän ja kattavan koulutuksen suorittaessaan sekä palomiehen että ensihoitajan tutkinnon.

Kuolemaa päivittäin

Ammatissaan he kohtaavat päivittäin kuolemaa, onnettomuuksia, ihmisten raadollisuutta, hätää ja surua. Kaikkea sitä, mitä porvarillisissa ammateissa työskentelevät ihmiset kohtaavat keskimäärin vain kerran-pari elämässään. Työ on siis paitsi fyysisesti, myös psyykkisesti äärimmäisen kuormittavaa. Kyse on mitä suurimassa määrin kutsumusammatista, halusta auttaa ihmisiä. Kun me vaatimattomampien asioitten parissa työskentelevät mietimme, olisinko voinut tehdä jotakin paremmin, he painivat sen kysymyksen kanssa, teinkö kaiken oikein, olisinko voinut tehdä enemmän.

Mieleeni tulee sellainenkin työtilanne, joka on varmasti pahin, jonka palomies joutuu kohtaamaan: lapseen kohdistunut onnettomuus. Jos lapsi pelastuu, tunne on varmasti palkitsevin kaikista, mutta entä kun mitään ei ole enää tehtävissä? Miten selvitä siitä, pyyhkiä taulu ja jatkaa kuin ei mitään?

Palomies-ensihoitajat, kuten poliisit, joutuvat kohtaamaan ihmisen raadollisuuden, absoluuttisen pahuuden silmästä silmään. He ovat isiä ja äitejä, tuntevia ihmisiä sen lisäksi, että ovat rautaisia alansa ammattilaisia. Heidän työssään joka päivä on myös riski joutua itse onnettomuuteen, loukkaantua tai kuolla. He vaarantavat oman henkensä auttaessaan toisia.

Helsingissä pieni palkka, mutta vaativa työ

Perustason täysipäiväisen palomies-ensihoitajan palkka ei Helsingissä ole päätä huimaava. Se on ilman lisiä bruttona noin 1 970 euroa, joka on noin 150 euroa vähemmän kuin maan keskiarvo, joka on puolestaan noin 2 130 euroa. Esimerkiksi Kymenlaaksossa peruspalkkaan lisätään 170 euron ensihoitopäivystyslisä. Itä-Uudenmaan pelastuslaitoksella korkein perustason palkka on noin 2 370 euroa.

Ainoastaan Helsingissä pelastuskoulutus sisältää palomiestutkinnon lisäksi myös ensihoitajan tutkinnon. Metropolialueen ensihoitotehtävien määrää lisää jo yksin terveysasemien lääkäripula sekä kotihoidon resurssien puute. Veronsa vaativat myös yksinäisyys, syrjäytyminen ja päihteiden käyttö. Pääkaupungissa hälytysmäärät ovatkin liki kaksinkertaistuneet parissakymmenessä vuodessa.

Alhainen palkka ei vastaa palomiesten monipuolista työnkuvaa millään tasolla. Lisäksi elinkustannukset ovat pääkaupunkiseudulla muuta maata korkeammat. Tämä tulisi koulutuksen lisäksi huomioida palkkakehityksessä.

Helsingissä tullaan taatusti näkemään rekrytointiongelmia, jos verovarojen käyttöä suunniteltaessa ei tehdä oikeutta elintärkeälle työlle. Osaava henkilöstö karkaa muualle töihin tai kokonaan toiselle alalle. Kenen etu se on?

Armaat lukijani, onko teidän mielestänne palomies-ensihoitajille maksettava korvaus kohtuullinen?
Vaikka työ miellettäisiin kutsumukseksi, kutsumus ei elätä. Kunnon korvaus vastuullisesta työstä on ainoa keino tulevaisuudessakin saada alalle näitä rautaisia ammattilaisia. Kaikki työ on arvokasta mutta jokaisella työpaikalla ei pelasteta henkiä. Ja niitä meillä ihmispoloilla ei ole kuin yksi.

Kommentit

  • Tiina 1.11.2020 15:39

    Palomies/ensihoitajien lisään listaan sairaanhoitajat. Palkka on työn vaativuuteen nähden suorastaan pilkkaa. Työtä tehdään oli arki tai joulu ja palkkaus on suorastaan häpeä.

    • ninamikkonen 22.11.2020 20:55

      Kiitos Tiina kommentistasi.

  • Eine lahtonen 1.11.2020 16:27

    Lisää palkkaa näille sankareille♥️

    • ninamikkonen 22.11.2020 20:54

      Kiitos kommentistasi, Eine.

  • Aira Iivari 2.11.2020 12:51

    Kiitos Nina Mikkonen. Tämä on todella hyvä ja asiallinen sekä koskettava kirjoitus. Palkkaa täytyy nostaa. Työ on vaativaa. Ja raskasta henkisesti

Kiitos kommentistasi. Kommentti tulee näkyviin bloggaajan hyväksynnän jälkeen.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Älä missaa kuumimpia viihdeuutisia! Seuraa Seiskaa somessa!