Korona, korona, korona.

Tuo aiemmin niin mukavasta seurapelistä kertova sana on saanut korvissamme aivan uuden kaiun. Olkoonkin, että elämänpiirimme pienentyessä lelutehtailijat saavat tehdä pitkää päivää vastatakseen perhepelin äkillisesti nousseisiin tilausmääriin. Ei siis niin pahaa, että ei jotain hyvää.

Kollektiivinen tunteemme on tihentynyt auttaen meitä paremmin ymmärtämään toistemme elämiä. Kunnioittamaan monien pyyteetöntä panosta yhteisen hyvän eteen. Arvostamme heitä, jotka valvovat vaaraa yötä päivää, enemmän kuin koskaan.

He valvovat, jotta me muut saisimme levollisesti nukkua. Joka ei ole koskaan elänyt vankeudessa, ei voi tietää, mitä eristetyn elämä on. Nähdä ja kokea kaikki vain etänä ulkopuolelta. Mitä on olla ilman kosketusta, ilman taloudellista turvaa rahattomana. Helmi kasvaa tuskan ympärille.

Maailmankirjat sekaisin

Korona kuristaa maailmaa kurkusta yhä tiukemmin ja maailmankirjat ovat sekaisin. Eikä ensimmäistä kertaa. Viimeisen sadan vuoden sisällä ihmiskuntaa on kulkutauti jos toinenkin kurittanut. Kulkutaudit ovat saaneet ihmiset polvilleen kauhua kylväen ja ihmisviljaa niittäen.

Espanjan tauti tappoi väkeä enemmän, kuin ensimmäisen maailmansodan aseet samalla vuosikymmenellä. Meitä ovat moukaroinneet moskovalaiset ja sikainfluenssat. Influenssat, joita luultiin bakteerien aiheuttamiksi, olivatkin virussairauksia, ne pääsivät kehittymään pandemioiksi. Näitä on siis ollut maailman sivu.

”Avaruuden kodista nähden on surusi pieni ja mitätön, tomu hiukkasen arvo on yksilön”.

Maapallon ylikansoittuessa ja ilmastonmuutoksen jatkaessa etenemistään minussa herännyt keittiöfilosofi on pakostakin taipuvainen uskomaan, että korona on osa elämän luonnollista ikävää kiertokulkua, aivan kuten sen aikaisemmat kantaisänsä.

Maapallon historia ei ole ollut muuta kuin yhtä ilmaston muutosten historiaa. Ja ei, en väitä, ettei meidän ihmisten kaasujalka olisi osasyyllinen ilmakehän rajuihin muutoksiin ja ilmastonmuutoksen nopeutumiseen, mutta historian valossa tarkasteltuna on hyvä muistaa, että Saharan autiomaa on entinen tropiikki.

En siis näe, että Tellus on nyt tietoisesti lähtenyt koronamiekka tanassa kostoretkelle, vaikka sellaistakin ajatusta on ollut liikkeellä. Elämä kaikkinensa on vain yksinkertaisesti niin suuressa kuin pienessäkin mittakaavassa aika lailla vakio – siinä tyynet, tyrskyt ja pyörremyrskyt seuraavat toisiaan.

Huolikone käynnistyi

Toki oli tärkeää, että meissä ihmisissä huolikone käynnistyi ja koronaa lähdettiin suitsimaan, sillä henkilökohtaiset tragediat, niin terveydelliset kuin taloudelliset, ovat karmaisevia asioita, jotka kouraisevat syvältä, kuolemista puhumattakaan. Mutta maailma on julma paikka, elämä vielä julmempi.

Poikieni isoisoisä, rovasti Anshelm Mikkonen totesi aikanaan viisaasti sanoessaan: ken sen meistä tietää, onko meidän elämämme suurimmillaan meidän elämässämme vai kuolemassamme. Niinpä, homo sapiens kun on pohjimmiltaan ylimielinen ja itsekäs hedonisti, joka tarvitsee toisinaan kunnolla turpiinsa muistaakseen, missä jonon pää seisoo, millä kaikella on oikeasti merkitystä.

Tämä kaikki ikävä tarjoaa meille ihmisille jälleen kerran mahdollisuuden nähdä oman napamme yli ja jalostua suotuisaan suuntaan, jos ja kun niin tahdomme.

Minulla on ilo olla Seiskan uusi bloggaaja. Pyrin kirjoittamaan kaikesta mahdollisesta pääni sisällä ja elämässäni tapahtuvasta. Tervetuloa mukaan lukemaan. Voit myös käydä kuuntelemassa aivoituksiani Jatkuvasti nainen -podcastissa.

Kommentit

  • Sinikka 14.4.2020 19:34

    Kiitos Nina jakamistasi ajatuksista. Osaat kuvata vallitsevan tilanteen totuudenmukaisesti, silti loiventaen historian näkökulmasta, jolloin nykytilannekin asettuu hieman oikeampiin mittasuhteisiin. Olet huikea nainen ja ajatuksiasi on mielenkiintoista lukea. Onnea uusiin haasteisiin!

  • Milla 15.4.2020 10:03

    Hienosti sanottu. 10 pistettä

  • Maria 15.4.2020 21:05

    Kiva, kun kirjoitat blogia, ihana juttu. Tykkään ajatuksistasi ja luen jutut sinusta ja pojista. Olisi kiva lukea mitä kivoja asioita puuhaat tänä vaikeana aikana. Mikä saa sinut iloiseksi? Mulla kans kuopus täyttää 18.

  • Mia 17.4.2020 21:44

    Hyvä Nina,hyvin kirjoitettu jatka samaan malliin.Olen muuten aina pitänyt teidän perheen arvoista.Katsonut ihastellen alku ajoista lähtien,silloin jo kun miehesikin oli vielä täällä.Tsemppiä ja mukavaa kevättä.

  • Raija hemmoranta 16.5.2020 11:03

    On todella mukava ja rauhoittavaa lukea ajatuksiasi kun osaat muotoilla sanasi juuri niin että ne havahduttavat miettimään mutta eivät ole kauhukuvia maakaasua ! Olen myös seurannut elämäämme jo miehesi eläessä ja ihastellut perheenne yhteen hiileen puhaltamista ja hienoja arvoja jotka olette siirtäneet fiksuille pojillenne ! Toivotan teille todella sydämestäni onnea ja iloa elämään ,olette sen ansainneet . Siunausta !

  • Birge 16.5.2020 15:49

    Mahtavaa Nina!!! odotan jo seuraavaa blogiasi,

Kiitos kommentistasi. Kommentti tulee näkyviin bloggaajan hyväksynnän jälkeen.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Älä missaa kuumimpia viihdeuutisia! Seuraa Seiskaa somessa!