Näinä aikoina, jolloin pidetään fyysistä etäisyyttä, henkinen läheisyys hoituu pitkälti puhelimessa puhuen, viestitellen tai skypettäen. Menneellä viikolla tuli käytyä useammankin ystävän kanssa etäkeskusteluja.

Muutamalla heistä oli jo kevättä rinnassa ja selvä kevätkiihko. Sympatiaa saivat etenkin sinkut. Miten heidän tositarkoituksella lähettämänsä tai muuten lemmekkäät lähestymiset onnistuvat tässä vallitsevassa karanteeniajassa?

Ihmisten pariutumis- ja seksihalut tunnetusti lisääntyvät keväällä, kun valonmäärä kasvaa ja elimistön hormonitoiminta roihahtaa käyntiin. Kevätkiihko johtuu ensisijaisesti lisääntyvän auringonvalon aiheuttamista muutoksista elimistön kemiallisessa tasapainossa. Pitkän pimeyden jälkeen serotoniinin eritys lisääntyy.

Yksin on yksin, ei elossa

Pallottelimme aiheen ympärillä. Mitä on yksinäisyys? Onko se pakkotilanne vai oma valinta? Mikä ero niillä on ihmisen hyvinvoinnin kannalta? Nauttiiko yksinäinen olostaan vai tunteeko hän, että ei ole edes elossa tässä pariutuvien yhteiskunnassa? Mistä voi koskaan tietää, onko valmis suhteeseen? Onko niin, että tunne tietää, kun oikea osuu kohdalle? Solmitaanko modernissa maailmassa järkiavioliittoja? Aletaanko suhteeseen järkisyistä?

Jotkut kykenevät tyytymään pelkkiin seksisuhteisiin. Kadehdimmeko näitä tunteidensa mukaan heittäytyjiä? Ymmärrämmekö heitä? Paheksummeko heitä? Kuka muuten määrittelee sen, mitä täällä saamme tehdä. Ehkä tärkeintä on elää omannäköistään elämää, kuitenkaan satuttamatta muita.

”Puhu äänellä jonka kuulen, sanoilla jotka ymmärrän, runoilla jotka käsitän”.

Kummallisinta on seuraava. Vaikka olisit kuin järeä, vanha lehmus, jossa mahla nousee hitaasti mutta vakaasti, alusta alkaminen tuntuu yhtä jännittävältä kuin teininä. Yhtäältä on uskallettava olla auki, toisaalta kohdattava omat pelot. Asettua toisen edessä henkisesti alastomaksi on pelottavampaa kuin fyysinen alastomuus. Saavatko ongelmat olla alusta asti mukana? Mikä muovasi sinusta sen, jota toinen niin ihaillen ja palavasti katsoo?

Entä kun arkinen puolesi paljastuu, kelpaatko vielä? Oletko valmis asemoimaan itsesi mahdollisiin ex-puolisoihin, lapsiin sekä ystäviin, jotka tulevat bonuksena uuden kumppanin myötä? Kunpa saisitkin keskittyä vain sinuun ja häneen, se olisi helppoa ja yksinkertaista, mutta ei aina mahdollista. Otettava on koko rakkauspaketti.

Tunteeko mies samoista asioista epävarmuutta kuin nainen? Entä jos ensi kerta osoittautuukin katastrofiksi? Selviätkö häpeästä? Entä jos kehosi tai hänen kehonsa eivät vastaa mielikuvaa, joka oli syntynyt? Muodostuuko se ongelmaksi, vastenmielisyydeksi? Mitä, jos puhuminen on oikeasti seksiä parempaa? Apua!

Uusi kumppani

Eräs ystäväni kysyi, olenko ajatellut ikäkysymystä mahdollisen uuden kumppanin suhteen? En ollut ajatellut sitä. Tietenkin kysymys kumpusi siitä, että edesmennyt rakas mieheni oli minua 17 vuotta vanhempi. Silloin iällä ei ollut mitään merkitystä, koska olimme kumpikin aikuisia ja vielä suhteellisen nuoria. Upea henkinen yhteys sekä palava rakkaus, jota tunsimme, oli voimakasta. Kumpikin oli elänyt aikaa, jolloin maito ostettiin kaupasta pikkukannuihin ja heinäpelloilla heinät laitettiin seipäisiin kuivumaan.

”Aikuinen nainen mä oon”

Olisiko edelleen mahdollista, että rakastuisin reilusti vanhempaan mieheen? Tämä on siis se kohta, jossa järjen pitäisi astua tunteen edelle/kö. Olen kohta 56-vuotias, aikuinen nainen. Ennen kuin ehdin sen suuremmin pohtia vastaustani, kuulin, kuinka sanat vain tulivat suustani: toivon, jos rakkaus osuu kohdalleni, että en rakastu reilusti itseäni nuorempaan tai vanhempaan mieheen. Haluan suojella itseäni ja toista. Mikään ei ole niin varmaa kuin epävarma.

Jos todennäköisyyttä ajattelee, niin selkeästi vanhempi sairastuu aiemmin. En myöskään haluaisi olla esteenä kenenkään mahdollisuudelle perustaa perhettä, saada omia lapsia.

Näitä kaikkia olen pyöritellyt mielessäni sitä kevätkiihkoa odotellessa. Enemmän on kysymysmerkkejä kuin vastauksia, mutta niinhän elämässä on hyvä. Yleensä kysymykset ovat mielenkiintoisempia kuin vastaukset – varsinkaan ne oikeat, kuka ne edes tietää. Jossakin on kyllä joskus sanottu, että ressun kuono tietää…

Arvoisa lukijani, miten sinä koet nämä asiat? Mielelläni kuulisin sinun pohdintojasi.

Lisää pohdintojani voit kuunnella Jatkuvasti nainen-podcastissa.

Kommentit

  • Nssu 5.5.2020 07:49

    Päätelmäsi on oikea, keski-ikäisenä samanikäinen lienee järkivalinta. Kirjoituksesi, kaikki ne, ovat viihdyttävää luettavaa. Itseironia ja taidolla käytetty äidinkieli ovat harvinaista herkkua näissä tunnettujen ihmisten blogeissa, ja aika usein muutenkin.. Toivottavasti lahjakkuutesi huomataan ja saat lisää mahdollisuuksia kirjoitustöihin.

Kiitos kommentistasi. Kommentti tulee näkyviin bloggaajan hyväksynnän jälkeen.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Älä missaa kuumimpia viihdeuutisia! Seuraa Seiskaa somessa!