Otsikon mukaisesti päätin listata teille, hyvät lukijat, 21 asiaa, jotka tekevät minut onnelliseksi. Olkaa hyvät!

1) Katsoessani poikiani sydämessäni läikähtää.
Kun joskus käy niin, että töistä tullessani kävelen katua pitkin kohti kotia ja yllättäen jompikumpi pojista kävelee samaa katua, sitä sydämen täyttävää
lämmön määrää, joka siinä hetkessä tulvahtaa rintaani, ei ole keksitty sanoja kuvaamaan.

2) Herätessäni ennen muuta perhettä nautin suunnattomasti siitä tunteesta, että kaikki on tässä hetkessä hyvin. Aamu ei vielä tiedä päivän vaateista. Pojat nukkuvat levollisesti ja saan nauttia aamun hiljaisuudesta.

3) Olen kesän lapsi, syntynyt heinäkuussa. Tunnistan sen itsessäni joka kerta, kun aurinko paistaa tai vaikka vain pilkahtaa. Energiatasoni nousee sekunnissa. Nähdessäni auringonvalon koen voivani siirtää vuoria, tehdä mahdottomasta mahdollista. Kiitän, että näköaistini on tallella.

4) Rakastan kirkkaita värejä. En niin, että kaiken ympärilläni pitää olla räikeää. Saan väreistä energiaa. Myös valkoinen on värinä tärkeä, se rauhoittaa ja tuo harmonisen olon. Punainen ja valkoinen ovat ihana yhdistelmä, joka toimii niin kesän kuin joulun juhlahetkissä. Värit saavat sydämen väräjämään tai huumorinkukan kukkimaan.

5) Rakastan leikkokukkia. Rakkaalla edesmenneellä miehelläni oli paha siitepöly- ja heinäallergia sekä astma. Hänen eläessään oli vähän kukkia, joita saatoin tuoda sisätiloihin. Nyt elämäntilanteemme muututtua on valikoima laajentunut. Voin ostaa tai poimia kukkia maljakkoon kodin pöytää koristamaan, luomaan tunnelmaa ja tuomaan iloa.

6) Pyöreät kaarevat muodot esineissä tai laskokset vaatteissa hivelevät silmääni. Ne ovat minusta paljon mielenkiintoisempia kuin suorat viivat tai täysin riisutut linjat. Sydämen muoto puhuttelee enemmän kuin neliön, soikio ja ovaali ovat mielenkiintoisempia kuin pyöreä. Muotojen yhdistely synnyttää aina jotakin mielenkintoista.

7) Kirjat ja elokuvat, musiikki sekä teatteri, taiteet ylipäätään ovat ihmiselle elintärkeitä asioita. Mikään ei voita yhdessä koettua naurua tai itkua. Niiden kautta voi kohdata kipunsa tai niitä voi paeta. Ne voivat viedä kokonaan toisiin maailmoihin tarjoten perspektiiviä asioihin. Lukihäiriöni vuoksi olen hidas lukija, mutta pyrin kuitenkin lukemaan aina kun hermostoni sen sallii. Näin keski-iässä aistiyliherkkyyteni estää minua enemmän kuin nuorempana keskittymästä lukemiseen tai kirjoittamiseen, jos ympärillä on vähänkin hälinää. Sama koskee kuuntelukirjoja. Kadehdin heitä, jotka kykenevät kuuntelemaan kirjaa sulkien pois silmin aistittavan.

8) Luonto on pitkälti minun kirkkoni. Siellä sielu lepää, samoilu rauhoittaa ja avaa aistit. Puiden havina tuulessa, lintujen laulu, puussa kiipeilevä orava tai ketturepolaisen näkeminen saa hymyn huulille. Se antaa iloa ja energiaa pitkäksi aikaa. Luonnossa Jumala puhuu ja kuuntelee.

9) Rakastan syödä toisten valmistamaa ruokaa. Mieheni sairastuttua emme päässeet juuri kyläilemään toisten pöytiin tai nauttimaan ravintoloitten tarjonnasta. Vaikka pidän ruuanlaitosta, omiin pöperöihinsä kyllästyy. Tuntuu, että toistaa itseään ja kaikki maistuu samalta.

10) Ystävät ovat se perhe, jonka itse valitsemme. Tässä suhteessa olen ollut paljolla siunattu. Minulla ja perheellämme on, elämänasetuksistamme riippumatta, aina ollut ydinystävät rinnallamme. Ilman heitä ja lapsiani en olisi elossa. Sosiaalisen median kautta olen saanut muutamia sellaisia ystäviä, joista en olisi osannut uneksiakaan. He ovat minulle yhtä rakkaita kuin ydinystäväni. Toivon, että olen itse kyennyt olemaan ystävilleni sellainen ystävä, josta on myös tueksi ja iloksi.

11) Kahvi on aamuisin minun eliksiirini. Erityisesti iloitsen pikakahvin olemassaolosta. Se sopii minulle paremmin kuin suodatinkahvit, sillä pikakahvin rasva on kuivapakastamisen yhteydessä prosessoitunut siten, että sen sisältämä kofeiini ei tee minulle huonoa oloa eikä ylimääräistä sydämentykytystä. Se ei myöskään valvota minua samalla tavoin kuin suodatinkahvi.

12) Musiikki on tärkeää. Rakastan esimerkiksi tanssia Michael Jaksonin tahdissa. On ihana revitellä kunnolla, kun on yksin kotona eivätkä muut järkyty näkemästään tai kuulemastaan. Siitä saa samalla myös hyvän jumppahetken. Elvis, Marilyn Monroe, Frank Sinatra, Dean Martin, Aretha Franklin, Jussi Björling ja Mario Lanza kuuluivat kodissani ollessani lapsi. Veljeni ollessa teini hän vihki minut rokin, rockabillyn ja countryn saloihin. Muun muassa Hank Williams, Johnny Cash, Carl PerkinsElectric Light Orchestra, ZZ Top, Bruce Springsteen, Guns N’ Roses ja Rolling Stones soivat hänen huoneessaan. Myös heitä kuuntelen vieläkin. Melody Cardot on artisti, jonka musiikkia voin kuunnella loputtomiin. Hänen äänensä sekä tapansa käyttää sitä kuin soitinta on korvia hivelevää, hienostunutta, sensuellia ja niin taitavaa.

13) Lintujen keväistä pesänrakennusaikaa ei mikään voita. Se liverryksen ja touhun määrä ilmoittaa välittömästi, että nyt eletään eikä meinata. Linnuilla ei ole aikaa katsoa taaksepäin. On elettävä hetkessä ja saatava poikaset omilleen.

14) Arvostan ihmisiä, joiden ajatusmaailma poikkeaa valtavirrasta. En välttämättä tunnusta heidän kanssaan samaa ”väriä” tai ole kaikesta samaa mieltä, mutta ihailen sellaisia ihmisiä, jotka ovat itselleen uskollisia. Se vaatii erittäin hyvää itsetuntoa ja rohkeutta. Sellaisiksi koen mm. Anna Kontulan, Päivi Räsäsen, Ben Zyskowiczin, Elina Lepomäen, Marja Sannikan, Pekka Haaviston, Jussi Halla-Ahon, Jorma Uotisen, Jutta Zilliacuksen ja Maria Veitolan.

15) Kun kotini on järjestyksessä ja siisti, olen iloinen. Kun on joutunut pitkään elämään pelonsekaisia, kaaottisia ja stressaavia vuosia, joissa myrskyä seurasi aina uusi myrsky, joissa mieli myllersi ja tilanteet muuttuivat sekunnissa, on järjestyksen ja siisteyden merkitys noussut entistä tärkeämmäksi mentaaliselle hyvinvoinnilleni. Vaikka elämässäni olisi millainen kaaos hyvänsä, niin koti, jossa tavarat ovat kutakuinkin järjestyksessä, hellii psyykettäni.

16) Tanssijoita on upea katsoa. Heidän kehonkielensä muistuttaa ihmisen kauneudesta, etenkin silloin, kun tuntuu, että ihmisessä ei ole mitään kaunista. Tanssilla voi kertoa sen, mihin sanat eivät aina kykene.

17) Lapset ovat upeita. Heidän kykynsä elää hetkessä on jotakin sellaista, jota ei voi lakata ihmettelemästä. On ihailtavaa omata kyky nähdä oleellinen. Lapsilla on tuo kyky luonnostaan. He tarttuvat hetkeen, koska loppujen lopuksi se on ainut, mitä meillä on. Heitä on ihana seurata, kun he tekevät omiaan.

18) Taivaalle katseleminen poutaisena päivänä tai tähtikirkkaana yönä on sykähdyttävää. Se tuo aina lapsuuden mieleen. Silloin asettauduttiin kaverin kanssa maahan makaamaan ja katsottiin poutapilviä ja keksittiin, mikä eläin tai asia jostain pilven muodosta tuli mieleen. Tai montako tähtikuviota taivaalta löysimme tai mitä tähtien taakse on kätketty? Onko siellä elämää, muita maita? On lohdullista ajatella, että kaikki ei ole vain tässä. Universumi on ääretön eikä ihminen tiedä siitä kuin tomuhiukkasen verran.

19) Elämäntaparemontti tuottaa iloa joka suhteessa. Silloinkin, kun se raivostuttaa. Nautinnosta kieltäytyminen on suurin nautinto.

20) On upeaa, jos on saanut nukuttua yöllä riittävästi. Sen antamaa tunnetta ei voi kyllin korostaa. Allekirjoittanutta, keski-ikäistä naista, uni tuntuu toisinaan karttavan kuin ruttoa.

21) Huumorinkukka on kaunein kukka. Huumori on vaikea laji, koska kaikkia eivät samat asiat naurata, mutta se on myös kansainvälisin kieli. Vaikka et osaisi muuta kieltä kuin omasi, toimii huumori kaikkialla yhteisenä kielenä. Huumorilla poikkeamat ja ristiriidat loivenevat. Sen avulla voit ilmentää itseäsi, purkaa jännitystä, laukaista kiusallisia tilanteita, jos kohta myös aiheuttaa niitä. Nauru on parasta vatsalihaksille ja mielelle. Tilannehuumori on minusta parasta, koska usein se kirvoittaa parhaat naurut ja ruokkii lisää huumoria.

Kun tarkastelen listaani, on aivan uskomatonta, kuinka runsaasti mieltäkohottavia asioita löytyykään. Keksisin vielä lisääkin. Elämän onni koostuu pienistä hetkistä, niitä ei välttämättä rahalla saa koskaan. Kun omilla rakkailla ja läheisillä kaikki on hyvin, silloin itselläkin kaikki on hyvin. Myös asenne on tärkeä; onko juomalasi puoliksi tyhjä vai täynnä? Syksy kaikkinensa on kaunis, sadekin luonnon kyyneleitä, joiden täytyy joskus valua kuten ihmisilläkin. On ilon ja surun aika. Ei aina onnea, mutta sisältörikasta kuitenkin. Sitä elämä on.

Rakkaat lukijat, miten te elämän näette?

Tässä lopuksi huumoria minun makuuni.

LÄÄKÄREIDEN SANELUITA

•Tulosyy: Tukieläinongelmat

•Potilas tulee näyttämään oikeaa keskisormeaan.

•Tänään taas huimailua ja nimenomaan jalkeilla ollessa kaatuilua.

•Kertoo saaneensa Xanor-reseptin yksityiseltä lääkäriasemalta (yleiseen vitutukseen)

•Perunoita kuoriessa oikea nilkka kipeytynyt.

•Itsenäisyyspäivänä pudonnut WC-pytyltä ja 118 tullut apuun.

•Ainakin 2 pv päässä soinut “Tango kohtalon”. Nyt tuskastunut niin päässä soivaan musiikkiin, että yrittänyt itsemurhaa.

•44-vuotias aiemmin varsin terve keittiö Koskelan sairaalasta.

•Eilen ei muista syöneensä mitään sopivaa.

•Aamulla huulet lähteneet laskeutumaan.

•Tupakoinut noin 7 savuketta 15 vuoden aikana.

•Tulosyy: Virtsan haju hengityksessä, pää tuntuu tohelolta.

•Potilas kertoo, että veri ollut punaista jo pari päivää.

•Potilas kertoo, että puhe on ollut lässytystä ja kävelee apinamaisesti. Kotona kävelee seiniä pitkin.

•Kun potilas menee WC:een, joutuu istumaan siellä tunnin, että jaksaa lähteä pois.

•Tänä aamuna potilas mennyt vessaan. Tuolloin tullut kumma tunne siitä, että ollut siellä aikaisemminkin.

•23-vuotias tuoteryhmäasiantuntija S-Marketissa. Työkseen kantelee juomakoreja.

•Kyseessä 78-vuotias nainen, joka tyttären kanssa puhuessa nyrjäyttänyt leuat.

•Potilas siis eilen kaatunut ja lyönyt vasemman päänsä.

•Potilas autonkuljettaja. Muutoin terve.

•Pärjäilee kotona täysin omatoiminen siivooja kerran viikossa.

•Huumeiden käyttäjä, ei muuta säännöllistä lääkitystä.

•Potilas kertoo, että aamujäykkyys kestää 2 tuntia.

•Vasen nilkka murtunut pari vuotta sitten, kipsissä.

•Lyönyt päänsä ja ottanut siihen 18 kpl 800 mg tabletteja ja viinaa. Alcometer 2.8 promillea. Päätä särkee yhä.

•Tänään havainnut ranteessa kiputilan läimäytettyään kuuroa kissaa.

•Talvella ollut uimassa avanteessa.

•Valvonut koko yön, ajoittain nukkunut.

•Tulosyy: Kouristanut eläkkeellä psyykkisistä syistä.

•Ottanut 20 tbl antabusta ja viinaa. Hoitajalle kertoo, että tämän teki, koska haluaa ruveta urheilijaksi.

•Potilas kertoo, että puoliso hyppinyt rintakehän päällä potilaan maatessa lattialla mahallaan.

•Lähete ta:lta: Mahdollisesti kuuroutunut nivustyrä.

•Väittää sokerin vievän jalat alta. Puhaltaa 2.9 promillea.

•Potilas on 7-vuotias nainen, töissä lihatiskissä, selkäkipuja ollut.

•Esitiedot: Katso yst. myös sivut 1-65.

•Esitiedot: Potilas ei suostu antamaan.

•Tulosyy: Ei ole syönyt 3 viikkoon mitään.

•Päivässä n 20 pll olutta. Oluen katsoo olevan ainoa itselleen sopiva ravinto. Alkoholin käytön kieltää kokonaan.

•Tulosyy: Kaatunut, oikea nilkka humalassa.

•Niellessä tuntuu kipua kiveksissä saakka säteillen aina isovarpaiden niveliin.

•Oikea kylki tippunut hevosen selästä maanantaina.

•Molemmissa lonkissa totaaliproteesit. Muuten ei säännöllistä lääkitystä.

•Kaksi viikkoa lyöty takaraivoon kirveellä.

•Pitkäaikainen tytär ja ystävä kuolleet lähiaikoina.

•Asiallisesti vastaileva hyvin artikuloiva mies. Puhaltaa 4.09 promillea.

•Takaraivolla Mersun muotoinen haava.

•Potilas kiroilee, kun mahaa painelee, eli saattaa aristaa.

•Yleistilaltaan kohtalaisen hyvä nainen.

•Potilas katsoo silmiin tutkijaa ja irvistelee symmetrisesti.

•Potilaan purema tuntuu tavalliselta.

•Potilas asiallinen ja orientoitunut x3.

•Yt hyvä. Tällä hetkellä vainaa.

•Alahuulessa vasemmassa huulipunassa pinnallinen haava.

•St: Kuiva ja asiallinen potilas.

•St: Ihmettelee vatsansa muotoa, joka pömppö. Vatsa palp pehmeä, rauhallinen kaljamaha.

•Kirurgi Tamminen käy painamassa potilasta.

•Konsultoitu kirurgia. Hoidoksi teipataan jalka naapurin varpaaseen kiinni kolmeksi viikoksi.

•Poistetaan roska silmästä rikkalapiolla.

•Niskakivun vuoksi otettiin kaularanka-rtg, jota katsoin yhdessä kir. päivystäjän kanssa, joka oli mielestäni normaali.

•Ei vaikuta allergiselta venäläiselle viinalle.

•Todennäköisesti kysymys huonosta kunnosta, päästetään hyväkuntoisena kotiin.

•Potilaalla siis rintaperäkehäinen kipu.

•Kehotetaan ostamaan lisää rautaa ja syömään sitä.

•Hb 95, joten annettu 1 punasolu.

•Klortriptylistä hyötyä pahentuneen yöunen muodossa.

•Molemmin puolin vaaleat, heijasteiset ja herkkäliikkeiset korvat.

•Todettavissa yksi aristava sisäinen pukama, jossa Scheriproct combi pakkaus.

•Puhelimessa normaalipainoinen, 161 cm, 64 kg.

•Keskikaljan ystävä on, jota ei kuitenkaan käytä.

Kommentoi

Kävimme toissailtana mielenkiintoisen keskustelun kuopukseni kanssa. Uuden opinahjon opetusmenetelmät puhuttivat meitä. Vielä löytyy niitäkin opettajia, jotka eivät näe omassa toiminnassaan tarkastelemisen varaa.

Siitä siirryimme ajassa taaksepäin muistellen menneitä kouluvuosia ja tuolloin sattuneita tapahtumia. Pohdimme ylipäätään elämää. Sydämessäni läikähti katsoessani tuota nuorta miestä, joka vielä hetki sitten oli sylilapsi. Nyt hän istui edessäni puhuen viisaita ihmisten ilmekäyttäytymisestä, jolla onnistutaan huonosti kätkemään todelliset tarkoitusperät.

Kuin kaksoset

Meillä on jo aikojen alusta ollut tapana istua perheen kesken viimeistään iltapalalla ja keskustella päivän tapahtumista. Kun pojat olivat pieniä, kumpikin istui iltapalapöydässä Stokken syöttötuolissaan jalkojaan heilutellen ja samalla pohtien pienen ihmisen näkövinkkelistä maailman menoa ja meininkiä. Heillä on ikäeroa vuosi ja kaksi kuukautta, joten viikarit olivat kuin kaksoset. Virtaa, mielikuvitusta ja ideoita riitti äidin ja isän pään menoksi.

Kuopuksessa asui pieni filosofi jo tuolloin. Hän esitti usein toiveen: voisimmeko puhua niistä elämän atioista? S-kirjain ei aina löytänyt paikkaansa, mutta ajatus kulki kirkkaasti.

Vanhemmalle veljelle elämä näyttäytyi jo tuolloin syvyyssuunnassa. Hän oli terävä tekemään huomioita sekä kiteyttämään kuulemansa ja kokemansa. Siinä, missä nuorempi rakasti pitkiä pohdintoja ja viipyilevää keskustelua, vanhempi kuunteli aikansa ja tiivisti oleellisen yhteen lauseeseen. Se ei aina tuntunut nuoremmasta mukavalta, koska hän koki, että hänen pohdinnoiltaan pyyhkäistiin pohja pois. Taas veikka oikaisi eikä pysynyt polulla. Siinä saatettin sitten käydä pientä jäsentenvälistä ennen nukkumatin unihiekkaa.

Nuoremman kehitystä kiritti se, että hän halusi pystyä kaikkeen mihin veikka. Vanhemman kehitystä taas se, että hän halusi kyetä asioihin, joita pikkuveli ei heti kykenisi tekemään perässä. Oli pysyttävä kehityksessä edellä, jotta jonon pää olisi selvä.

Hellyyttä ja huomiota sekä kuria ja järjestystä

Koen, että esikoinen teki minusta äidin. Toinen lapsi vahvisti äidiksi kasvamista. Olen aina ollut kova halaamaan ja pussaamaan rakkaitani. Pojat ovat saaneet hellyyttä ja huomiota, mutta myös kuria ja järjestystä. Meillä on aina puhuttu avoimesti tunteista, välillä kovaakin. Mutta aina on myös pyydetty anteeksi vääriä sanoja tai tekoja, me vanhemmatkin lapsiltamme.

Olin 37-vuotias saadessani esikoisemme ja 38-vuotias kuopuksen synnyttyä. Jäin kotiin hoitamaan poikia. Asuntovelalliselle se oli taloudellisesti järjetön päätös. Uran kannalta uhkarohkeaa.

Minulla oli hyväpalkkainen työ ja hohdokas ammatti ”julkkiskampaajana”. Asiakkaani koostuivat niin eturivin taiteilijoista kuin poliitikoista, valtion korkea-arvoisista virkamiehistä sekä misseistä, malleista ja ihan tavallisista työtä tekevistä ihmisistä. Tein tuolloin arvovalinnan, kuten myöhemminkin rakkaan Timoni sairastuttua: hoitaa omani itse. En usko seniorina katuvani sitä, että en kuluttanut aikaani enemmän töissä.

Lohduttava syli, johon kiivetä hädän tai harmin hetkellä

Valintani vastapainoksi sain nähdä lasteni ensimmäiset askeleet ja kuulla ensimmäiset sanat. Sain olla se lohduttava syli, johon kiivetä hädän tai harmin hetkellä. Todistaa ensimmäisenä onnistumisen iloa ja oivalluksen ihmettä. Ohjata ja opastaa satujen ja tarinoitten ihmeelliseen maailmaan. Laulun ja leikin riemuihin. Askarrella ja kokea pienen ihmisen mielikuvituksen voima, joka kumpuaa kasvamisen rauhasta. Retkeillä luonnossa eväät mukana havaintoja tehden ja rakentaa metsämajoja.

Kiireettömät aamut olivat parhaita. Pienet, lämpöiset pojanpallerot kiipesivät sänkyyn peittoni alle hassuttelemaan ja höpsöilemään, kikattaen uuden päivän riemua. Sain vartin välein pussata heidät puhki ja halata luttuun. Kertoa, että rakastan äärettömyyksiin asti ja lukko päälle.

Minulle ei haistatella eikä puhuta epäkunnioittavasti

Nyt, kun katson ja kuuntelen poikiani, pakahdun rakkauden määrästä. Nipistän itseäni ja puhun ääneen itselleni. Ajatella, että nuo briljantit pojat ovat minun. Heistä on kehittynyt kelpo kansalaisia. Kaikista elämämme vaikeuskertoimista huolimatta sosiaalisia, huumorintajuisia, ajattelevia ihmisiä.

Olen onnellinen, että uskalsin toimia valtavirrasta poiketen. Lapsi ja lapsuus ovat ainutkertaisia. Olen tehnyt jotakin oikein. Meillä on hyvät keskinäiset välit ja luottamus. Minulle ei haistatella eikä puhuta epäkunnioittavasti muutoinkaan. He puhuvat minulle asioistaan, purkavat tuntemuksiaan ja luottavat minuun kuin kiviseinään. He tietävät kenelle kuuluvat, kuka johtaa laumaa.

Tuntui niin hyvältä, kun kuopus sanoi minulle seuraavasti:

”Äiti, vaikka mä en aina ole ollut kaikesta samaa mieltä tai tykännyt jostain sun sanomisista, niin sä olet opettanut meille hyvät käytöstavat ja toisten ihmisten kunnioittamisen. Myös sen, että kaikkea ei mitata rahassa. Elämän edessä pitää olla nöyrä, mutta ihmisten edessä ei pidä nöyristellä. Jokaisella on ikään katsomatta oikeus omanarvontuntoon ja tasapuoliseen kohteluun. Elämässä on hetkiä, jolloin toisen etu menee oman edelle, jolloin teot ovat sanoja suurempia. Ne ovat asioita joita opitaan kotona, niitä kutsutaan arvoiksi.”

Kommentoi