Onko sinulla hetki aikaa keskustella pääministerin jakkupuvusta tai ihmisten pukeutumisesta yleensä?

Lähipäivinä media ja kansa ovat kohisseet paljon eräästä tietystä asusta. Kyseessä on tietty bleiseri, jonka alla ei ole mitään. Luonnollisesti puhumme siis pääministerin kuvasta, jossa hän esittelee korua bleiserissä, ilman paitaa ja ilman rintaliivejä.

En aio kirjoittaa blogia siitä, mitä mieltä minä tai kukin on siitä, onko tämä pääministerille sopivaa tai mitä se viestittää. Aiheeni koskettaa meitä jokaista.

Tasa-arvo pukeutumisessa

On olemassa eri kokoisia ja eri muotoisia ihmisiä. Joillakin ihmisillä on isompi takapuoli, joillakin pienempi. Joillakin on isommat rinnat, joillain pienemmät. Joillain ihmisillä on pidemmät ja toisilla lyhyemmät jalat. Eroja löytyy tätä rataa jatkaen ihan vartalon jokaisesta kohdasta.

Tämä pätee niin miehiin kuin naisiin, ja haluan sanoa pari sanaa pukeutumisesta eri kokoisten ja muotoisten ihmisten kohdalla. Kun saman vaatteen pukee muutaman erilaisen vartalon päälle, viesti muuttuu. Näin käy usein, halusi tai ei. Ajatus ja viesti pukeutumisessa ei välttämättä ole eri asun kantajalla itsellään, mutta asusta mielipiteensä tekevät ihmiset näkevät ne toisin. Miksi?

Olet varmasti törmännyt mediassa siihen, kun hyvin pienet tai hoikat tunnetut naiset ovat jossakin tilaisuudessa pukeutuneet asuun, jonka kaula-aukko on auki lähes napaan asti. Muistatko median ja yleisön kommentit näistä asuista? Upea, klassinen, elegantti, tyylikäs, trendikäs, muodikas, rohkea ja voimaannuttava. Nämä ovat sanoja, joilla näitä tyylejä ylistetään yleisölle.

Kun rintavampi tai muulla tapaa muodokkaampi nainen pukeutuu yhtä avonaiseen, tai jopa vähemmän avonaiseen asuun, kommentit ja adjektiivit ovat aivan toisia. Tyrkky, halpa, mauton, paljastava, liian avonainen ja liian rohkea ovat adjektiiveja, joita näkee ja kuulee käytettävän tällaisessa tilanteessa. Usein mukana on myös sanontoja kuten “ahtoi itsensä liian pieneen asuun” tai “pursui ulos mekostaan”. Muodokkaamman naisen olisi pitänyt siis kietoa saman vaatteen sijaan ympärilleen enemmän kangasta ja peittää itseään.

Mielipiteet ja niiden vaikutus

Kyse on usein jonkun mielipiteestä, mutta onko mielipiteillä väliä? Eikö pukeutuminen pitäisi olla meidän jokaisen oma ja henkilökohtainen ilonaihe, ehkä tapa ilmaista itseämme? Haluaisin, että jokainen uskaltaisi pukeutua juuri niin kuin haluaa, ja kokisi hänellä olevan siihen myös oikeus. On persoonallisuuden tukahduttamista, jos joutuu jatkuvasti miettimään, minkälainen ulkonäkö on yhteiskunnassa ja muiden silmissä sallittua ja hyväksyttävää, eikä siitä voi seurata itsetunnolle mitään hyvää.

Ulkopuolelta pyritään kertomaan, mikä milloinkin on sopivaa, mihin meidän on milloinkin sopivaa pukeutua ja mitä saamme pukeutuessamme näyttää ja mitä emme. Jos pienirintainen nainen pukeutuu koko rintakehän paljastavaa asuun, on se ok, jopa tyylikästä, kun taas rintavan naisen tehdessä samoin se onkin halpaa ja mautonta, rintavarustuksen esittelyä ja tyrkyttämistä.

Sama pätee lyhyihin hameisiin, ihonmyötäisiin vaatteisiin, tiettyihin väreihin ja malleihin. Meidät on opetettu ihailemaan jotakin kuvitteellista täydellisyyttä. Muodot ovat monella tapaa vielä tätä täydellisyyttä rikkova ja enemmän ajatuksista ja tekemisistä viestivä asia. Harvoin hoikan naisen persoonasta keksitään tiukan tai avonaisen asun jälkeen niin paljon luonteenpiirteisiin ja osaamiseen liittyviä ominaisuuksia, kuin vastaavasti muodokkaamman naisen kohdalla.

Miksi tietynlainen pukeutuminen sallitaan tietyille vartalotyypeille, mutta ei tietyille? Mistä se kertoo? Muotimaailmassa tämä on näkynyt aina, toki nykyään siinäkin on tapahtunut jo vähän kehitystä tietyissä maissa. Upeimmat asut loppuvat kuitenkin kokojensa puolesta lähes aina ennen minun kokoani, ja usein joudun tyytymään siihen, mitä on. Emmekö me muodokkaat naiset siis saisi pukeutua näyttävästi? Pitäisikö meidän hävetä muotojamme ja piilottaa ne? Onko ok joutua kuulemaan ja tuntemaan, että olemme väärän kokoisia ja näköisiä käyttääksemme jotakin vaatetta? Ja ei, vastaus tähän ei ole, “laihduta niin mahdut mekkoon”.

Muoti ja oma tyyli

Kun mietin oman vaatehuoneeni sisältöä, koen lähes jokaisen vaatteen kohdalla saman ajatuksen. Todella hyvä, aika toimiva, kiva, mutta. Aina tulee jokin mutta. Olen monissa asioissa perfektionisti, ja tuo “mutta” on asia joka häiritsee aina. Olen kuitenkin intohimoinen ja ammattimainen shoppailija siinä kohtaa, kun pääsen suosikkikauppoihini ja olen ikään kuin suorittamassa tiettyä tehtävää. Tiedostan, että täydellistä vaatetta ei ole olemassa. Lähes aina löytyy jokin asia, jonka olisin itse tehnyt toisin, ja siksi moni ostos tuntuu silti tyytymiseltä.

Osaan onneksi rakentaa vaatehuoneeni sisällöstä monia eri yhdistelmiä ja tyylejä, ja esiintyjänä on pakkokin oppia joko tähän tai sitten jokaiselle keikalle pitää olla eri asu. Itse haluan näyttää kunnioittavani jokaista tapahtumaa miettimällä oman tyylin jokaiseen, sen sijaan että kiertäisin samassa asussa koko keikkakauden läpi.

Olen arjen pukeutumisessa erittäin käytännöllinen, mukavuudenhaluinen ja rento, mutta en silti tylsä tai väritön. Tiedän hyvin, miltä haluan näyttää ja miltä haluan oloni tuntuvan.

Töissä ja arjen ulkopuolella tyylini on huomattavasti näyttävämpää, koska silloin kaikki tehdään isommin ja suunnitellummin, silloin korostuvat naisellisuus ja esiintyjän luonteeni. Tiedän aina, mitä haluan asullani viestittää tai mitä itsessäni milloinkin haluaa korostaa. Joskus pelkkä värin valinta saattaa olla psykologisesti merkittävä vastapuolelle ja vastaavasti se saattaa antaa jotakin tiettyä itselleni. Olenkin tunnettu siitä, että useampi vaate löytyy minulta useissa eri väreissä.

Kuva: Bo Stranden

Viesti jonka näet, ei välttämättä ole se, jonka haluamme sinun näkevän

Pukeutuminen viestii aina jotain. Minä en ole koskaan välittänyt trendeistä, enkä mennyt massan mukana. Pukeutumisesta ja tyyleistä sen sijaan olen välittänyt aina, paljonkin. Vaatteet, pukeutuminen, asujen tuunaaminen, kauneus, estetiikka ja suunnitteleminen ovat kiinnostaneet minua aina. Minua eivät ole kiinnostaneet jonkun toisen määrittelemät eri aikoihin sijoittuvat trendit. En kiinnostu siitä, mitä meille koitetaan väkisin myydä ja tyrkyttää, enkä tästä syystä edes seuraa trendejä. Tässäkin asiassa, kuten niin monessa muussakin asiassa elämässäni olen vahvasti oman tieni kulkija.

Vaikka suuri osa ihmisistä pukeutuu tunteakseen olonsa mukavaksi, lämpimäksi tai sopivaksi kyseiseen tilanteeseen, on myös muita tapoja. Osa haluaa viestittää pukeutumisellaan omia ajatuksiaan, arvojaan, tyylitajuaan, taloudellista asemaansa ja mitä milloinkin.

Oma viestini pukeutumisessa ei kuitenkaan koskaan ole ollut mitään, joka antaa luvan tai kehottaa koskemaan, eikä yksikään viesti ole kutsunut johonkin kanssakäymiseen. Otin aikanaan ylpeästi eturivissä osaa Slutwalk-marssiin, koska olen väsynyt siihen, että pukeutumisesta tehdään naisten kohdalla usein johtopäätöksiä, jotka eivät ole oikeita.

Jos siis näet naisen tai miehen joka pukeutuu hillitysti tai rohkeasti, se viesti,  jonka sinä näet, ei välttämättä ole viesti, jonka henkilö on tietoisesti tarkoittanut antaa. Meillä kaikilla tulisi olla oikeus ja mahdollisuus pukeutua niin kuin haluamme, ilman, että joku tekee siitä virheellisiä johtopäätöksiä tai arvioi sen perusteella meitä ihmisenä.

 

Kommentit

Kiitos kommentistasi. Kommentti tulee näkyviin bloggaajan hyväksynnän jälkeen.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Älä missaa kuumimpia viihdeuutisia! Seuraa Seiskaa somessa!