Nyt jännittää! Pääsen nimittäin palaamaan kunnolla töihin!

Korona on aiheuttanut tapahtuma- ja viihdealan ihmisille pitkän pakollisen loman. Kun lähes kaikki työt liukenevat alta, se on kova paikka. Mutta asiat olisivat voineet mennä vieläkin huonommin, olisin voinut menettää ihan kaiken.

Takaisin töihin

Pitkä loma on aina otettu vastaan ilolla ja positiivisuudella, sillä pyrin nauttimaan elämästä vaikka tilanne olisi ei toivottu. Tämä kolme kuukautta on sujunut hyvällä fiiliksellä, läheisistä ja vapaasta nauttien. Ja on tunnustettava, että se hetki kun kerran elämässään on yrittäjänä poikkeuksellisesti oikeutettu joihinkin tukiin, sekin on tuntunut hienolta. Edes hetken on voinut kokea, että omaa yrittämistä jollakin tavalla arvostetaan.

Mutta heinäkuu tuo mukanaan taas tv-alan töitä. Kun on energisenä ja intohimoisena ihmisenä ollut kolme kuukautta tekemättä lähes mitään työtä, voitte vain kuvitella, että jo muutenkin innokas ihminen saattaa olla vähän liiankin innoissaan. Miten sitä malttaa vielä odottaa jonkin aikaa että pääsee taas kunnolla kiinni tekemisen meininkiin? No ei mitenkään!

Se että työllistyy lyhyeksi ajaksi, ei tietenkään tarkoita, että syksy automaattisesti täyttyisi töistä. Useimmat sovitut tapahtumat kun on siltäkin ajalta jo siirretty loppuvuoteen tai ensi vuodelle. Täytyy taas toivoa ja hakea seuraavia töitä, vaikka tekeekin vielä täysillä toisia. Tämä jatkuva työnhaku ja epävarmuus kuuluu viihdealaan ja se kuuluu freelancerin työhön. Meillä tuo ihanan kamala epävarmuus ja näyttämisen halu on läsnä koko ajan, joka keikalla.

Monta roolia päällekkäin

Tapahtuma-ala ja sen eri rooleissa työskentelevät ihmiset unohdettiin sujuvasti koronan saapuessa, aivan kuten monet yrittäjät ja ravintola-alakin. Rajoitukset estivät monen työnteon, ja useiden kohdalla tilanne on ollut katastrofaalinen. Kiitän itseäni siitä, että olen ollut aina oman polun kulkija ja itsepäinen siinä, etten ole koskaan halunnut laittaa kaikkia munia yhteen koriin.

Multa on kysytty usein, miksi teen aina niin montaa asiaa samanaikaisesti työkseni, miksi en keskittyisi vain yhteen olennaiseen? En halua. Kokeiltu on muutamaan otteeseen, mutta ei riitä.

On kysytty miksi en hanki yrittäjänä kiinteää liiketoimintaa yhdessä paikassa ilman jatkuvaa tarvetta suhata kaupunkien välillä ja jännittää mistä minäkin kuukautena tulonsa saa. Monen mielestä elämäni kuulostaa ilmeisesti todella vaikealta ja sitä halutaan helpottaa muutoksia ehdottamalla. Mutta ei se vaikeaa ole, se on minulle erittäin miellyttävää ja nautinnollista.

Minä nautin juuri siitä mitä teen. Nautin työhön liittyvästä ajamisesta, jännityksestä sen suhteen, mikä projekti on seuraavaksi edessä, ja mihin se mahdollisesti johtaa. Monet erilaiset työt ja työnkuvat pitävät mielen vireänä ja mielenkiintoni työtäni kohtaan säilyy huipussaan. 

En tiedä johtuuko yleisestä luottamuspulastani elämässä, mutta en ole koskaan myöskään luottanut siihen, että yksi asia kantaisi. Yrittänyt olen, mutta ne yritykset ovat kariutuneet. Vielä ei ole tullut vastaan yhtä työtä, joka tyydyttäisi joka tavalla, ja jonka luottaisin riittävän. En silti sano, etteikö sellainen voisi tulla.

 

Elämä on valintoja

Palkkani  on aina koostunut useista pienistä puroista. Työnkuvani on ollut aina niin moninainen eri rooleineen, ettei media ole pysynyt niistä perässä selvityksistäni huolimatta, muista ihmisistä puhumattakaan. Olen aina halunnut, että jalka on ennemmin monen oven välissä, kuin vain yhden. Minulle se luo turvallisuuden tunteen samoin kuin toiselle säännöllinen kiinteä tulo yhdestä paikasta. 

Jos olisin koronan aikana ollut vain tapahtumajuontaja, kaikki työni olisivat haihtuneet. Onneksi olen valinnut toisin. Onneksi minulla on monta muutakin, joista yksi antoi tekemistä tähän pakkolomaan. Juontajan työn lisäksi on some, erilaiset yhteistyöt yritysten kanssa, mallin työt, tv-tuotannot erilaisine rooleineen, tapahtumat, missi- ja esiintymiskoulutukset sekä tämä blogini. Nyt koronan aikaan olen saanut onneksi kirjoittaa tätä blogia, vaikka kaikki muu tekeminen siirtyikin hamaan tulevaisuuteen.

En väheksy ketään, joka päämäärätietoisesti tekee yhtä ammattia tai työnkuvaa. En sitä, joka tekee vain keikkaa, tai vain somea. En myöskään kadehdi kenenkään muun elämää tai tapaa tienata elantonsa. Mulle se yksi vain ei riitä, ei ainakaan vielä.  Olen aivan liian kiinnostunut aivan liian monesta aiheesta ja alueesta, ja tuntuisi enemmänkin siltä että joudun luopumaan jostain, jos pitäisi keskittyä vain yhteen työhön.

Olen tottunut siihen että ihmiset kummastelevat valintojani. Aina kun mulla on ollut elämässäni kalenterissa liikaa tyhjää, olen lähes huomaamattani hankkinut siihen jotain uutta täyttettä. Joko se on ollut lisätyö tai harrastus, koska haluan aina tehdä paljon ja nautin siitä, kun pitää sykkiä puolelta toiselle monen asian perässä. Nautin siitä että jokainen päivä on erilainen.

Oma osaaminen kasvaa mukavasti kun tekee monia asioita, usein ne asiat myös yhdistyvät toisiinsa joissain kohtaa. On käynyt usein niin, että yhdessä työssä onkin ollut hyötyä sen toisen alan tiedosta ja kokemuksesta. Erilaiset työt ovat myös henkisesti olleet toistensa vastapaino.

Kyykätessä asiakkaiden edessä ryhmäliikuntatunnilla ei ole voinut miettiä asunnon kauppakirjan yksityiskohtia, eikä juontaessaan livelähetystä televisiosta pysty samaan aikaan mielessään arvioimaan missikoulutukseen saapuvan kokelaan vahvuuksia tulevassa kauneuskilpailussa. Kaikessa pitää olla täysin sataprosenttisesti läsnä, ja vaihtamalla välillä täysin aihetta se onnistuu hyvin.

Kerran missi, aina missi

Jonkun silmin näyttää puhtaasti siltä, että olen läpi urani sinkoillut sinne tänne ilman oikeaa ammattia. Näitä kommentteja kuulee usein, kun ihmetellään että mitä se tuokin oikeen tekee työkseen, menisi oikeisiin töihin. Mutta oikeita töitä, niitäpä juuri olen koko elämäni tehnyt, muiden silmissä ne vain eivät ehkä vaikuta työltä.

Lähes kaikki tekemäni asiat tukevat toisiaan, eikä mikään ole ollut niin impulsiivista kuin mitä on luultu. Jopa kiinteistönvälitystyö osui yhteen juontamani tv- ohjelman aiheen kanssa, ja olemalla hyvä välittäjä sai arvostusta myyntitaidoista muillakin aloilla. Ja ex-misseillä sitä arvostusta ei koskaan ole liika.

Kerran missi aina missi, etenkin jos pysyt julkisuudessa, ja silloinhan olet puhtaasti vain tyrkky. Aina joku on vähättelemässä ja ajattelee, että olet elämässäsi siinä missä olet, vain koska näytit kerran nätiltä rivissä. Osaamistaan saa todistaa alalla kuin alalla, se ei lopu.

Missikisat ovat kuitenkin paljon isompi asia kuin hymyily rivissä. Ne jotka itse kisaavat intohimoisesti, saattavat olla jopa jäljillä tästä ajatuksesta, tai sitten eivät. Mä päivitin juuri mun omien missi- ja esiintymiskoulutusten hinnat koronan jäljiltä, ja koitin muistaa taas kysyjille korostaa sitä tiedon ja taidon arvoa, mikä parantaa mahdollisuuksia. Koulutus toimii tälläkin alalla.

Ilmaiset viihdyttäjät

Joka vuosi tulee jokaiselle alalle uusia ja nuorempia kilpailijoita, jotka haluavat tehdä töitä, ja ikävän usein vaikka ilmaseksi. Kilpailua pitääkin olla, se on tervettä, mutta alaa kuin alaa syö isosti se, että tarjotaan omia palveluja ilmaiseksi. On aivan liian yleistä, että keikkapyynnön perässä lukee,” emme kyllä valitettavasti voi maksaa mitään, mutta tämä olisi meille hirveän tärkeää.”

Valitettavan moni suostuu näihin ilmaisiin keikkoihin, ja se tekee hallaa kaikille alalla työskenteleville. Tästä seuraa usein myös se, että oletetaan että me muutkin suostumme esiintymään tai tekemään jotain muuta työtämme ilmaiseksi, kun kerran joku muukin suostui. Itse koitan aina painottaa työn merkitystä alalla kuin alalla ja muistuttaa, että jokaisesta työstä on saatava palkka. Kun kerran suostuu ilmaiseen työhön, sitä saa tehdä jatkossakin.

Eli edelleenkin, ja etenkin näin koronan kuivan kauden jälkeen, kaikki työ mitä minä teen, se maksaa.

Kommentit

Kiitos kommentistasi. Kommentti tulee näkyviin bloggaajan hyväksynnän jälkeen.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Älä missaa kuumimpia viihdeuutisia! Seuraa Seiskaa somessa!