Kaikki ei aina ole sitä, miltä näyttää. Nykyään jo tiedetään, että näyttääkseen upealta, monien asioiden eteen on täytynyt nähdä vaivaa. Kauneusmaailma pursuaa hoitoja, tuotteita, pillereitä, ruokavalioita ja ohjeita, jotka lupaavat apua ihonhoitoon. Etenkin naiset ovat hullaantuneita nuorekkuuden ja kauneutensa ylläpitämiseen, mutta ei unohdeta miehiä. Lähipiirissäni miehet ovat joissain näissä asioissa paljon naisia edellä.  Joka tapauksessa, kauneuden ja nuorekkuuden eteen ollaan valmiita tekemään ihan mitä vain, jos vain pankkitili sen sallii.

Minä ja mun iho

Näin se ei kuitenkaan aina mene. Kaikki eivät ole intohimoisia kauneus- ja ihonhoitotuotteiden kuluttajia, eikä välttämättä ulospäin näy, kuka on ja kuka ei. Minulla on oma kokemukseni aiheesta, ja se poikkeaa ehkä monen muun kokemuksesta.

Minulla ja ihollani on ollut merkityksellinen suhde aina. Vaikka ihoni on monen mielestä ollut väärän värinen, ja jopa este työnsaannille, on se silti usein ollut kadehdinnan kohde ja suuri vaikuttaja omaan uraani. Kaikki eivät joudu miettimään ihoaan elämänsä varrella kovin paljoa, mutta minä kuulun siihen ryhmään joka on joutunut miettimään. Toki ihoni kanssa ei ole koskaan ollut varsinaisia ongelmia, mutta olen miettinyt sitä eri syistä.

Olen ollut kauneusmaailmassa aina tunnettu hyvästä ihostani. Ikä ei ole vaikuttanut siihen. Viimeksi perjantaina kuvauksissa meikkaaja kyseli ihoni salaisuuksia. Ihoni on ulkopuolisten mielestä aina ruskettunut, terve, silkkinen ja pehmeä, ja yhdellä sanalla hyvä. Siitä olen alalla tunnettu, hyvästä ihosta.

Aurinkoa vai ei?

Ihoni ruskettuu lähes vain auringon nähdessään. Aikuisikään asti sain nauttia luksuksesta, ettei ihoni palanut auringossa. En nuorena käyttänyt lainkaan aurinkovoiteita. Hölmö ajatukseni oli, että suojakertoimet hidastavat ruskettumista, ja olihan geeneistäni 50 prosenttia Afrikasta, niin en kai minä nyt samoja suojia tarvinnut kuin vaaleamman ihon omaavat ystäväni. Se oli silloin nuorena se.

Edelleen minulta kysytään, rusketunko tai palanko, ja vastaus on molempiin kyllä. Noloja ihon palamisia voi muistella eräältä kuvausmatkalta, jossa oli meikkaajalle hommia, kun palanut ihoni kuoriutui juuri kuvauspäivänä. En ole koskaan vältellyt aurinkoa ihon vanhenemisen pelossa. Minähän rakastan kesää ja aurinkoa, ja se saa näkyä. En kuitenkaan harrasta tuntikaupalla auringonottoa, mutta vahinkoja sattuu siitä huolimatta nykyään, vaikka olenkin jo oppinut hyväksymään myös itseni kohdalla aurinkosuojan tarpeen.

Suomalaiset eivät useinkaan ymmärrä, miksi kaipaan lisää rusketusta. Olenhan lähes aina talvikaudella tummempi kuin muut. Ihoni sävyä ihastellaan, ja mahdollisuuttani värikkäiden vaatteiden käyttöön vuoden ympäri kadehditaan. Oma ihonvärini kuitenkin vaihtelee vuoden aikana niin paljon, että jo vuosia sitten opin ostamaan meikkivoiteista muutamia eri sävyjä, joita sekoitellen pärjään ympäri vuoden.

Koska Suomessa aurinkoa on saatavissa huomattavasti vähemmän kuin mitä geenini ehkä kaipaisivat, talvikaudella oma ihonvärini on parhaiten kuvattavissa sanalla “haalistunut”. Kuvaan aina talvikaudella väriäni sillä, miten värikkäälle vaatteelle käy, kun sen pesee liian kuumassa ja väri haalistuu. Joten kyllä, itse kaipaan todellakin rusketusta, nykyään kun jokainen talvi haalistaa ihoani entisestään.

Hoitamista vai hoitamatta jättämistä?

Finneistä ja muista ihon epäpuhtauksista en ole juurikaan kärsinyt. Toki niitä on ilmennyt silloin tällöin. Kuulun ryhmään, jonka hoitokeino finneihin oli aina yöksi niihin laitettava hammastahna, ei muuta.

Olen toki ostanut kotiin maskeja ja kuorintavoiteita, ja olen käyttänyt nuorena kasvovettäkin. Nykyään käytän vain meikinpuhdistusainetta sekä tarvittaessa silmämeikin poistoainetta. Normaaliin kasvojenhoitooni kuuluu yö- ja päivävoide, ei muuta. Ei silmänympärys- tai muitakaan erityisvoiteita, eikä moninaisia puhdistus- ja kuorimistoimenpiteitä.

Minulta siis rehellisesti puuttuvat kotoa kaikki ne erikoiset purkit ja purnukat, joita monelta muulta naiselta tuntuu löytyvän laatikkokaupalla. Eräs tuttavani käytti kerran puheessaan termiä “se purkkipussukka, joka kaikilla naisilla on”, eikä minulla ollut mitään käsitystä vielä siinä kohtaa, mistä hän puhui. Mutta ilmeisesti, jälleen kerran, poikkean purnukoiden määrässä monista muista naisista.

Kosmeettiset ja esteettiset toimenpiteet

En ole koskaan innostunut ajatuksesta, että joku toinen koskee kasvojani. Meikkaajan kosketus kuvaus- ja esiintymistilanteissa on tarpeeksi, siitäkään en nauti. Nykyään onneksi useimmat työt ja kuvaukset sallivat oman laittautumisen. 

En halua kasvoilleni tehtävän hoitoja, enkä toimenpiteitä. Kasvot ovat tärkeä osa minua ja persoonaani, enkä halua päästää kovin monia tässäkään suhteessa iholle.

Omat kasvoni eivät todellakaan ole täydelliset, enkä sellaiseen edes pyri. En osaa kuvitella, että kasvoilleni tehtäisiin yhtään mitään, edes kevyitä hoitoja jonkun muun ihmisen toimesta, pistoksista, täyteaineista tai muista muokkailuista puhumattakaan. Minua ajatukset kasvojen muuttamisesta tietoisesti pelottavat.

Pitkin vuosia ja etenkin iän kertyessä monet ovat kyselleet minulta erinäisten silotusten ja toimenpiteiden perään. Olen kuullut lukemattomia kertoja käyttäväni ties mitä täyteaineita ja ihmelääkkeitä. Vaan kun ei. Minun kasvoihini ei ole koskenut kukaan, eikä luultavasti tule koskaan koskemaan. Huvittavinta on, etten edes tiedä, mitä kaikkia toimenpiteitä ja hoitoja on olemassa. Tyttäreni on se, joka päivittää minulle tietoja ihonhoidon viimeisimmistä uutuuksista. 

Minua ei saa hankkimaan edes ripsipidennyksiä, ei kulmienmuotoilua, ei mitään, minkä voi huomenna haluta tehdä toisella tavalla. Olen aina ollut esiintyjä ja siihen kuuluvat vahvasti erilaiset lookit. Muuntautumiskyky kuuluu myös mallin elämään ja omaan persoonaani. En missään nimessä haluaisi joka päivä näyttää samalta kasvoihini tehtyjen korostusten tai muotoilujen myötä. Meikillä pystyy tekemään ihmeitä lähes joka osa-alueella niin halutessaan.

Saanko koskettaa ihoasi?

Tanssiurani aikana oma pigmenttini ei riittänyt. Kun muut valelivat kilpailuihin purkkikaupalla erilaista rusketusmönjää iholleen, kyllä minäkin opettelin itseruskettavan käytön, koska muutoin olin parketilla selkeästi vaaleampi kuin muut. Esteettisessä lajissa yksi tärkeä osa on juurikin se ulkoinen olemus, niin miksei.

Ihoni on ollut aina sellainen, että vieraat ihmiset ovat halunneet koskea sitä. Tätä on tapahtunut niin keikoilla kuin vapaa-ajallakin. Olen aina kokenut sen todella hämmentäväksi. Pehmeä, silkkinen, kiiltävä, kaunis ja hyvinvoiva ovat kommentteja, joita on ihostani tullut vuosien mittaan.

Kuvauksissa tuttu meikkaaja vitsailee aina ihoni eri väreistä. Vain mustan tai osittain mustan ihon kanssa tekemisissä ollut ymmärtää, mistä on kyse. Ihollani kun on aivan kuin kaksi perusväriä, ja eron määrittelee ihon kosteustila. Kuvauksissa voi meikkaaja keskeyttää homman sanomalla, että tehdäänpä sinusta nyt kuitenkin harmaan sijaan ruskea. Se tarkoittaa vain ihon rasvausta, mutta eroa aikaisempaan on kuin yöllä ja päivällä.

Olen aina ollut erittäin huono rasvaamaan ihoani. Jaksamista, muistamista, ehtimistä ja rutiineja, näitä kaikkia se vaatisi, mutten ole vielä 43 vuodessa siihen oppinut. Vartaloani pitäisi kosteuttaa jatkuvasti, mutta olen aivan saamaton tässä asiassa. Tilasin juuri uusia kosteusvoiteita urakalla, jospa ne päätyisivät tällä kertaa iholleni, ennen kuin kuivahtavat purkkeihinsa.

Mikä on upean ihoni salaisuus?

Olen ollut kauneusmaailmassa aina tunnettu hyvästä ihostani. Ikä ei ole vaikuttanut siihen, ja nyt sen ominaisuudet tuntuvat korostuvan entisestään.

Salaisuuksia ei kuitenkaan ole, eikä sen kummemmin rutiinejakaan. Väitän vahvasti kaiken olevan geeneissä. Tietysti juon pääasiassa vettä, vältän turhaa meikkaamista ja kosteutan kasvojani aamuin illoin muistaessani. Nukun yleensä 5-7 tuntia yössä, mutta pidän huolta mielestäni, ja omaan positiivisen elämänasenteen. En polta ja alkoholia käytän kohtuudella. Liikuntani ja ruokavalioni eivät nekään sisällä mitään erityisiä asioita tai rutiineita.

Sanonta “mustat eivät rypisty” pitää jossain määrin paikkansa. Lisäksi se, että ihonalaista rasvaa on kertynyt kasvoihinkin, ei ainakaan ole ollut minun iholleni haitaksi.

Tarinan opetus on, että minun ihoni on hyvä, vaikken tee sille juuri mitään. Jonkun toisen iho voi olla upea vasta monien hoitojen ja mutkien kautta, tai ei välttämättä koskaan. Me ihmiset olemme hyvin erilaisia tässäkin suhteessa. Muihin vertailu ja paineiden ottaminen tässäkin asiassa on täysin turhaa.

Hyvää marraskuista viikkoa!

Kommentit

Kiitos kommentistasi. Kommentti tulee näkyviin bloggaajan hyväksynnän jälkeen.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Älä missaa kuumimpia viihdeuutisia! Seuraa Seiskaa somessa!