Mun on niin helppo olla onnellinen!

Eikö kuulostakin kauhean siirappiselta ja ällöltä? Leuhkii jotakin? Ei jaksaisi lukea tollasta nyt yhtään.. Yäk!

Kun hetken mietit, tulee varmaan mieleesi muutama lehden kansi ja somessa näkemäsi kirjoituksen aloitus, jossa on pääosassa jokin negatiivinen asia. Koita muistella jotakin positiivista. Ei muuten löydy ihan yhtä helposti, ainakaan montaa jonka olisit loppuun asti lukenut..

Miksi tästä ei puhuta? Puhutaan vain kielteisistä asioista ja pahasta olosta? Mikä siinä on, että kovin usein nostetaan pinnalle vain se, kun joku voi huonosti? Kun joku mokaa? Se kun joku on surullinen? Masentunut? Ahdistunut? Muistatteko otsikoita, joissa on kerrottu kuinka joku on todella onnellinen? Sen verran poikkeuksellista se on, että joskus sellaisen nähdessään on kuullut ympäriltä kommettia, että mikäköhän lääkitys tuollakin on? Siellä ollaan nyt vähän sekaisin tai vähintään pidetään feikkiä kulissia yllä.

Sanotaan että “kel onni on, se onnen kätkeköön”. Miksi niin pitää tehdä? Ollaanko me niin kateellisia? Miten toisen onni on itseltä pois?

On ilmeisesti paljon hyväksyttävämpää itkeä kurjuuttaan, kertoa vaikeuksistaan ja jakaa sairaskertomuksiaan. Me suomalaiset ilmeisesti haluamme ja osaamme samaistua näihin juttuihin enemmän. Ehkä me myös haluamme nähdä, että jollain menee vielä huonommin kuin itsellä. Eihän onnellisuus ja hyvä olo nyt kiinnosta ketään, sehän on vaan leuhkimista ja valetta. Mutta kyllä mä väitän että kiinnostaa, niin paljon näitä juttuja multakin kysellään. No, mä oon niin helppo. Mun on niin helppo olla onnellinen.

Mulla on tatuointi, jossa lukee pleasure. Mielihyvä, huvi, nautinto, mitä näitä käännöksiä nyt sitten löytyykin. Se on mun iholla, koska mun mielestä elämän kuuluu olla oppimisen ja kokemusten lisäksi nautintoja, nauttimista pienistäkin asioista.

Aika paljon saan palautetta siitä miten energinen ja iloinen mä aina olen. Mikä on mun salaisuus? Ensinnäkin esiintyjän ja asiakaspalvelijan työhön sellainen ulospäinsuuntautuneisuus ja iloisuus vaan mun mielestä kuuluu. Toisekseen, on helpompaa tehdä töitä, jos on onnellinen. On oikeastaan helpompaa tehdä mitä vaan jos on onnellinen.

Mä olen energinen, koska mä rehellisesti nautin elämästä. Lapsenakaan en malttanut nukkua, kun olin aivan liian kiinnostunut kaikesta. Kai mä olen vähän lapsi sitten vieläkin. Musta elämä on vaan yksinkertaisesti niin jännää ja mun päivät on tosi hauskoja ja mielenkiintoisia. Nyt ei tosiaankaan puhuta mistään huikeista keikoista ja jostakin suosiosta, vaan ihan perus elämästä. Siitäkin päivästä kun makaa koko päivän poistumatta kotoa, upottaen itsensä juuri niihin asioihin mistä itse nauttii.

Sitten rauha. En tietenkään aina ole onnellinen enkä hyväntuulinen, ei kukaan ole. Mutta usein kyllä. Ja haluankin olla. Silloin, kun olen ihan sitä kaikkea muuta, ärtyisä, pahantuulinen ja hermot kireällä, silloin pyrin välttämään muiden ihmisten kohtaamista niin paljon kuin mahdollista, pätee myös someen. En ole yhtään parempi ihminen kuin joku muu, mutta mulla on tosi hyvät työkalut mun omaan onnellisuuteen. Tiedän kuinka rypeä silloin kun on paha päivä, ja mikä siitä auttaa eteenpäin.

Mä hakeudun elämässäni sellaisten ihmisten pariin jotka antaa mulle lisää iloa, jotka inspiroi joko älyllään, olemuksellaan tai luonteellaan. Sellaisten ihmisten, jotka tekee just mut onnelliseksi tekemättä välttämättä mitään konkreettista sen eteen. Rakastan myös olla yksin, paljon. Sosiaalinen erakko, joka katoaa paikalta niin halutessaan. Osaan aika hyvin poistaa kaiken myrkyllisen elämästäni,  sellaiset asiat ja henkilöt, joiden huomaan aiheuttavan säröä mun onnellisuuteen. Jos tilanne ei enää miellytä, lähden siitä pois. Jos joku ihminen jatkuvasti kiristää, ja imee kaiken energian, poistan tämän elämästäni. Toki joskus jotakin ikävää asiaa ja ihmistä täytyy vain sietää pidempään kuin haluaisi, ja sitten siedetään.

Oletko sinä luontaisesti tyytyväinen ja hyväntuulinen? Ja odotat jokaiselta päivältä, mitä ihanaa se tuo? No minä nyt vaan olen sellainen. Ainakin vielä aamulla. Joo, todella  raivostuttavaa ja raskasta lukea, mutta niin se vaan mulla on. Tällä ole mitään tekemistä menestymisen tai rahan kanssa, nyt kannattaa taas laittaa ne kaikki harhaluulot mun elämästä roskiin. Kyllä mun onnellisuus kumpuaa ihan eri asioista. Mä oon vaan niin helppo. Mua on niin helppo ilahduttaa ja tulen onnelliseksi niin pienistä asioista. Mun onnellisuuteen ei tarvita yhtäkään kehua, ei yhen yhtä merkkilaukkua, eikä muutakaan materiaa. Päinvastoin jo oletus sellaisen tarpeellisuudesta saa mut raivon partaalle..

Mun onnellisuuteen voi riittää kahvin tuoksu, ystävän onnistuminen, tai hyvä kirja. Mä koitan elää täysillä, nauttien joka päivästä. Elää elämäni saaden ihania muistoja, kokien mahdollisimman paljon erilaisia mukavia asioita, oppia ja tehdä niitä asioita ja töitä joista nautin. Luulen että mun elämännälkä on isompi kuin monella muulla. En silti rytistele menemään “mun elämä on upeeta ja mulle onnistuu kaikki”-asenteella, koska niinhän se ei mene. Enemmän menen eteenpäin varovaisella pessimisti-asenteella, silloin ei tipahda niin korkealta, kun jokin homma ei onnistu. Mä elän tunteella, tosi vahvasti. Hyvät asiat on mulle tosi hyviä, ilot ja onnellisuus tulee pienistä jutuista. Taitolaji on myös blokata ikävät asiat sivuun, ei niitä tarvitse miettiä ihan 24/7, kyllä ne tallessa pysyy, vaikka ne hetkeksi unohtaa. Kaikilla on varmasti ollut joskus vaikeaa, mutta silti voi koittaa olla onnellinen.

.

 

Itsehän sitä ihminen lyö elämäänsä ne raamit, mitä se oma onnellisuus vaatii. Ihminen itse lähtökohtaisesti päättää, mikä tekee elämästä hyvän, ja hyväksyttävää ja toivottavaakin on, että näitä mielipiteitä elämänsä aikana myös muuttaa. Makuasioita, jokainen tavallaan, jälleen.

Monet on matkan varrella mulle kertoneet, mitkä valinnat olisivat mulle hyväksi, heitelleet ilmaan hypoteettisia lukuja siitä, mitä jollain työllä voisin tienata, mihin asemaan milläkin voisin päästä, kertoneet minkälaisen miehen tarvitsisin, missä minun kuuluisi asua ja miltä mun kuuluisi näyttää. Vaan eivätpä tiedä kuinka harhaan menivät. Eivät ne ole mun unelmia, eivätkä tee mua onnelliseksi.

Muutama käsittämättömin oletus onnellisuudesta liittyvät rahaan ja valta-asemaan. Ne, että ihminen on onnellinen vain jos on tolkuttomasti rahaa, isompi talo kuin naapurilla, ja ammatti on vähintään toimitusjohtaja. Ok, pitäkää toki nuo. Jos ei tavoittele näitä, tarkoittaako se, että silloin tyytyy johonkin?  Ei voisi olla onnellinen? Ei voisi haluta jotain ihan muuta? Ei, se tarkoittaa että silloin onnellisuus todellakin tulee joistain ihan toisenlaisista asioista.

Se yksi asia, josta jaksan aina nurista, on materian arvo nykymaailmassa. Aika monelle materia tuo onnen. Kauhulla katson millaiseen tilanteeseen jotkut itsensä asettavat tietyillä hankinnoillaan ja vaatimuksillaan. Samassa ladellaan ehtoja siitä, mitä kaikkea tulevalla kumppanilla tulisi olla, ja mitä hänen itsessään tulisi olla. Kun mikään ei riitä, niin siihen kuvitteelliseen täydellisyyteen täytyy jatkuvasti pyrkiä. Kyllä elämästään saa tehtyä todella monimutkaista, jos vain haluaa.

No, mä olen helppo. Ja mä olen onnellinen. Ja ei, en syö mitään onnellisuuspillereitä, Tätäkin juttua kirjoitan seitsemältä aamulla, koska musta se nyt vaan sattuu olemaan kivaa ja teki mut onnelliseksi.

 

Kuvat: Bo Stranden

 

 

 

 

Kommentoi

Kommentit

Kiitos kommentistasi. Kommentti tulee näkyviin bloggaajan hyväksynnän jälkeen.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Älä missaa kuumimpia viihdeuutisia! Seuraa Seiskaa somessa!