Korona teki minusta itsekkäämmän. Mitä se opetti sinulle?

Vuosi 2020 on ollut monin tavoin erilainen kuin osasin odottaa. Vuoden vaihtuessa ennustin pessimistisesti tämän supervuosiluvun tuovan mukanaan jotain negatiivista ja mahdollisesti rajujakin muutoksia. Enpä olisi voinut enemmän oikeaan osua, vaikkakaan muutosten muotoa en osannut etukäteen aavistaa.

Nyt, kun elämme hetkeä, jonka moni jo keväällä aavisti tapahtuvaksi, on hyvä tarkastella tilannetta omasta näkövinkkelistä. Toinen aalto on täällä, halusit tai et, ja jälleen kansa jakautuu.

Yksi turhautuu ja syyttää muita taudin leviämisestä, toinen ei voisi vähempää kiinnostua koko aiheesta, ja elää elämäänsä kuin ennen koronaa, välittämättä rajoituksista tuon taivaallista. Kolmas ei edelleenkään usko koko koronan olemassaoloon, ei vaarallisuuteen, eikä siihen, että omalla käytöksellään voi vaikuttaa. Neljäs perustelee itselleen, miksi juuri hänen kuuluu saada matkustaa ulkomaille, viides on menettänyt yrityksensä tai toimeentulonsa lähes kokonaan ja yrittää vain selviytyä ja kuudes on koko ajan varuillaan, monien mielestä naurettavankin varovainen. No, olemmeko siis oppineet keväästä yhtään mitään? Kysy sitä omalta peilikuvaltasi, niin minäkin tein.

Hetkessä eläen

Ennen korona-aikaa elämäni kulki hyvin samaan suuntaan kuin nytkin. Vauhti vain oli täysin toinen, ja asiat olivat tapahtumassa huomattavasti hitaammin, sellaisella tulevaisuuteen suuntaavalla “ehkä jossain kohtaa” -asenteella. Toki täytyy muistaa, että oma vauhtini on yleensäkin nopeampi kuin enemmistön, eli jonkun silmissä tahtini on silti saattanut vaikuttaa nopealta. Itse kuitenkin tiedostan selkeän muutoksen omassa tekemisessä.

Mutta sitten tuli korona ja asioista tuli eri tavalla totta. Moni asia, jota olin suunnitellut myöhäisemmäksi, piti lyödä tulille heti. Mahdolliset suunnitelmat piti laittaa käyntiin ja kalenteriin piti luoda täytettä aivan eri asioista, mitä vielä vuosi sitten kuvittelin. Muutama uusi yhteistyökuvio käynnistyi, sellainenkin, jolle ei normaalissa vauhdissa olisi ollut aikaa.

Itsensä markkinointia piti tehostaa, jotta saisi turvattua edes sen pienen prosentin omasta työkuormasta, joka jäi jäljelle tv- ja tapahtuma-alan hiipuessa lähes kokonaan. Vaikka vaikeimpana korona-aikana ei todellakaan ollut heti valmis ideoimaan uutta, sitä oli tehtävä elannon menetyksen uhalla. Uudistumisen ja kehityksen tarve syntyi ihan muusta kuin aidosta omasta halusta tai etukäteen tehdystä suunnitelmasta. Oli pakko, jos mieli pysyä kelkassa mukana.

Positiivisuus kantaa ja kannattelee

Olen aina osannut elää hetkessä, tehnyt nopeita ja hyvinkin impulsiivisilta vaikuttavia liikkeitä. Osaan blokata mieleni ulkopuolelle asiat, joita en halua ajatella ja asiat joihin en voi vaikuttaa. Ulkopuolelle jäävät helposti myös ihmiset, jotka uhkaavat viedä hyvän tuuleni. Moni on kertonut kadehtivansa tätä taitoa.

Kun tilanne on maailmanlaajuisesti vaikea kaikille ja hyviä asioita saa ympärillä olevilta ihmisiltä vähemmän ja vähemmän, on keksittävä keinot siihen, että oma positiivisuus ja hyvä mieli säilyy läpi vaikean ajan. Joskus ne ovat hyvinkin itsekkäitä.

Päätin alusta asti olla positiivinen. Välillä se oli haastavampaa, kun lähipiirissä oli jo paljon erilaisia ongelmia ja koronan myötä niitä tuli lisää. Olen jälleen etäännyttänyt itseäni henkilöistä, joiden elämä koostuu enimmäkseen negatiivisuudesta, ongelmista, valituksesta ja pahasta mielestä. Jotkut heistä ovat olleet työllistettynä koko korona-ajan, toisin kuin vaikkapa minä, mutta silti minä olen ollut se positiivisuuden ammentaja.

Nykyään tunnistan merkit ja tauon tarpeet ihmissuihteissa herkemmin kuin ennen. Aikanaan saatoin kuunnella jonkun ongelmia vuositolkulla ennen kuin tajusin, ettei tällaisessa tilassa oleva ihmissuhde ole tasa-arvoinen, jos toinen vain jatkuvasti antaa muttei saa.

Työni vaatii sen, että en menetä omaa elämäniloani enkä asennettani, joten olen oppinut varjelemaan niitä. Iloisuutta, sosiaalisuutta, positiivisuutta, energisyyttä ja empatiakykyä, niitä tarvitsen töissäni, ja nämä ominaisuudet eivät valitettavasti ole ehtymätön luonnonvara. Ympäristöönsä helposti mukautuvan ihmisen on pidettävä vielä tarkempi huoli siitä, millainen se oma ympäristö on.

Yksin, yhdessä, kotona

Sosiaalisen työni ulkopuolella olen hyvin epäsosiaalinen, enkä kaipaa ihmisiä ympärilleni. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän se puoli minussa vahvistuu. Enää en koe huonoa omatuntoa siitä, miten harvoin näen livenä joitakin ystäviäni. Joskus työni luonteen ja aikataulujen vuoksi kärsin siitä paljonkin. Ystävyys säilyy silti. Jos ei tätä puolta minussa ymmärrä, kokee varmasti tehneensä väärin tai tulleensa loukatuksi.

Koronan saapuessa päätin, etten matkusta ulkomaille ennen kuin maailmalla asiat ovat paremmin. Päätös on pitänyt ja pitää. Minulle ei missään kohtaa tullut edes mieleen lähteä tapaamaan ystäviä tai mennä lomalle rajojen ulkopuolelle.

Kesällä kirjoitin blogin, jossa pohdin, uskaltaako rajojen auettua matkustaa. Sain valtavan määrän palautetta ja kommentteja ihmisiltä, jotka puolsivat matkustamista ja ihmettelivät pelkurimaisuuttani, kun en itse uskalla.

Nyt, kun monet ovat ampaisseet niille ehdottoman pakollisille lomilleen ja reissuilleen, niin tässä sitä taas ollaan. Katsoin avoimesti paheksuen joitakin tuttaviani, jotka olivat lentokentällä sillä sekunnilla, kun rajat aukesivat.

Valmiudessa pysyttelyä

Oma arkeni ei rajoitusten hölläämisen myötä paljoa ole muuttunut, olen enemmänkin odotellut rajoitusten palaamista. Kesän alusta asti olen kauhistellut sitä, kuinka nopeasti kaikki unohtui ja monien elämä normalisoitui. Olen teetättänyt muutamia omia maskeja luottosuunnittelijallani Kisu korsilla, kiertänyt kaukaa festarit, yleisötapahtumat ja julkiset paikat, kieltäytynyt jokaisesta tapahtumasta vip-kutsuineen ja luvannut palata asiaan ensi vuonna. Olen koittanut mahdollisuuksien mukaan välttää myös ravintoloita, pysytellä erossa ihmisistä ja käydä kaupoissa mahdollisimman harvoin ja väljempinä aikoina. Ja aivan itsestäänselvyytenä, kyllä, olen välttänyt ehdottomasti myös matkustamista ulkomaille.

Voin sanoa olevani tyytyväinen omaan toimintaani. Olen ainakin itse minimoinut riskit ja pyrkinyt myös minimoimaan oman mahdollisen uhkani muille, koska eihän sitä edelleenkään varmaksi tiedä, onko taudin kantaja jossain kohtaa. Silti vielä voisin parantaa, ja varmasti voisit sinäkin.

Toimeentulo mielessä

Talous on tänä vuonna ollut huonossa jamassa monella. Myös minulle tuli iso muutos tuloihin. Se sai ajattelemaan monia asioita taas eri tavoin.

Muutama vuosi sitten erään yhdistyksen toimesta haluttiin tehdä myyntiin retropaita, jossa käytettäisiin missikuviani. Annoin oitis luvan tähän, olihan se minulle tietynlainen kunnianosoitus. Paidat ovat olleet koko ajan loppuunmyytyjä, ja moni olettaa minun tienanneen näillä koko ajan. Mikäli on aiempia blogejani yhtään lukenut, voi olla jo tietoinen siitä, etten ole koskaan vielä itse tuotteistanut itseäni. Ne lantit eivät ole kilahdelleet minun taskuuni, eivätkä edes aikanaan minusta kirjoitetun kirjan tuotot.

Olen ollut läpi urani useasti aivan liian kiltti ja yhteistyöhaluinen, eikä raha ole koskaan ollut minulle pääasia, eikä itse tarkoitus. Asioita on tehty usein aivan muista syistä. Olen ollut aina kaikenlaisia omia tuotteita vastaan, koska en ole halunnut rahastaa faneillani. Sen rahastuksen onkin sitten aina silloin tällöin tehnyt joku muu, vaikka ulospäin on vaikuttanut siltä, että nämä ovat niitä minun keinojani tienata. Tietyllä tapaa vihaan tätä äidiltäni perimääni liiallista kiltteyttä itsessäni, mutta kaipa se sitten tekee minusta minut, näin on vaan pakko uskoa.

No, ennen oli ennen ja nyt on nyt. Korona avasi tältäkin osin lopullisesti silmät ja enää en samanlaisiin diileihin suostu. Ne eivät turvaa minua mitenkään, jos oma alani lähtee taas alta. Tästä lähtien kaikesta, mihin pyydetään nimeäni, kuvaani, mitään, minun on hyödyttävä muunkin kuin kunnian muodossa.

Tämä on yksi itsekkyyteni suunta, ja kyllä, se tekee minusta varmasti hieman ikävämmän ihmisen muille, mutta paremman itselleni ja lähipiirilleni.

Itsekkyys kohdallani tarkoittaa, että teen entistä enemmän asioita jotka palvelevat minua, eivät muita. Kieltäydyn ilman huonoa omatuntoa juhlista ja tapahtumista, vältän tartunnan saamista juuri niin kuin itse haluan, ja paheksun niitä, jotka viis veisaavat rajoituksista ja suosituksista. Aion kannatella vain itseäni ja lähelläni olevia, sillä vaikka muut eivät selviäisi tästä tilanteesta, minä aion selvitä. On aika keskittyä siihen olennaiseen, eli minuun.

Hyvää viikonloppua!

Kommentit

Kiitos kommentistasi. Kommentti tulee näkyviin bloggaajan hyväksynnän jälkeen.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Älä missaa kuumimpia viihdeuutisia! Seuraa Seiskaa somessa!