Nyt, kun useimmilla ihmisillä on ollut tietynlainen pakottava syy pysytellä kotona, on ollut aikaa tutustua siihen omaan kotiin. Aika moni on laittanut alulle projekteja, joissa tyhjennetään ja tutkitaan läpi kaikki varastot ja kaapit, ja muistellaan vanhoja nyt löydettyjä kuvia ja esineitä. Olen tehnyt tätä myös itse.

Osaan vain kuvitella, mitä eri asioita kaapeistamme löytyy, asioita ja esineitä, jotka ovat kulkeneet matkassamme läpi vuosien kodista kotiin. Mua on aina kiinnostanut, mitä eri asioita ihmiset hamstraavat ja keräilevät, ja miksi. Jos nyt puhutaan tämän ajan vessapaperin hamstrauksesta, on se vähän eri asia. Mutta mitä olemme oikeasti keränneet ja hamstranneet silloin, kun siihen ei ole ollut mitään pakottavaa tarvetta? Mitä ovat nuo asiat ja esineet, ja mitä ne meistä kertovat? Minä aloitan.

 

Keräilyn kohteet nuoruudessa

Lapsena mun suurin aarteeni oli pullonkorkkikokoelmani. Ei kertaa, että olisin kulkenut läpi pihojen ja jättänyt poimimatta sinne heitetyt pullonkorkit. Näillä luonnollisesti leikittiin monella eri tavalla. Oli Koff-perhe, Karhu-perhe, Jaffa-perhe ja paljon muita. Tämä ei taida kertoa minusta vielä mitään, ja ehkä hyvä niin.

Ala-asteella suunta muuttui. Ainakin 80-90-luvulla linja-autoissa käytettiin niitä pahvisia kymmenen matkan kortteja, joista kone haukkasi aina yhden rivin kohdalta palasen pois. Kyllä. Näitä minä keräsin, ja tietysti vain käytettyjä. Niitä antoivat minulle luokkatoverit ja muutkin kaverit. Kotona näitä oli muutama laatikollinen, enkä tänä päivänä tiedä yhtään järkevää selitystä tuolle. Eihän niillä voinut edes tehdä mitään, ne vain olivat. Ehkä liittyi jotenkin siihen, että toiveammattini oli ollut lapsuudessa bussikuski.

Sitten päästiin aikuisikään ja keräilyn kohde muuttui. Kuvioihin saapuivat pikkupullot. Kyllä, pienet erilaiset viina-, likööri- ja ihan mitkä vain alkoholia sisältävät pullot. Näissä arvostin litkujen värejä, pullojen muotoja ja estetiikka oli muutoinkin tärkeä seikka. Saatoin käyttää lomamatkan siihen, että tutkin alueen kauppojen pikkupullovalikoimat läpi. Eräällä reissulla ajelin pyörällä vaivalloisesti hotellille, kun tangoissa roikkui muutama painava muovipussillinen erilaisia pikkupulloja. Ostin aina kaikki kiinnostavimmat pullot, joita ei vielä kotona ollut, niin paljon kuin uskalsin matkatavaroihin laittaa. Koomista sinänsä, koska alkoholia en juurikaan käyttänyt. Pikkupulloilla oli usein paikka mun sisustuksessa, muutamissa asunnoissa ne pullot kiersivät huonetta kaappien päällä huolella järjestetyissä riveissä, joiden järjestystä saatoin vaihdella tuon tuosta. Muutamat isommat ja erityisimmät olivat sitten omalla paikallaan vitriinissä. Ne jotka eivät mahtuneet esille, odottivat laatikoissa vuoroaan.

No, näistä kaikista edellisistä on onneksi jo luovuttu, kaikki on heitetty roskiin. Myös pullot, paitsi muutama.

Tämän päivän keräilykohde

Aikuisiällä olen löytänyt uuden jutun, tai ehkä se juttu löysi minut. Asia, joka tänä päivänä lähtee muistoksi tietystä maasta ja muistuttaa joistakin asioista, on muki. Joskus myös lasi. Rakastan uuden mukin etsimistä jostain erityisen kaupungin pienestä kojusta. Pyrin valitsemaan aina vain yhden kustakin haluamastani teemasta tai kaupungista, juuri sen osuvimman. Näiden pitää olla aina kyseisestä paikasta ostettuja. Ei ole sama asia, jos teettää valokuvausliikkeessä mukin, jossa on netistä kopioitu kuva Monacosta. Olen myös juuri se tyyppi, joka ostaa ulkomailla ravintolassa juoman vain sen tietyn kaupan päälle saatavan lasin takia.

Myös huumorimukit toimivat mulle. Mutta huumorin tulee aina osua varmuudella. Jos kyseinen huumori tai teema ei juuri natsaa ajatusmaailmani kanssa, ei mukia tule käytettyä, eikä se myöskään päädy esille. Ostan usein huumori- ja muitakin mukeja ihmisille lahjoiksi. Mulle osataan myös ostaa nykyään mukeja lahjaksi, ja juuri viimeksi sain tähän mennessä suurimman mukini kirpparilöytönä ystävältäni. Olen myös teetättänyt joitain persoonallisia mukeja lahjaksi. Ei pitäisi yllättää, teetätinhän joskus nuoruudessa myös olohuoneeseeni maton, jossa luki minun ja silloisen poikaystäväni nimi, mutta ei siitä sen enempää.

Nyttemmin hieman kaduttaa, että joitakin hienoja mukeja, joita olen ostanut lahjaksi, en ostanut myös itselle. Tällaisia ovat mm Las Vegasin kuuluisasta Gold & Silver Pawn Shopista ostetut mukit. Noh, ehkä ensi kerralla myös itselle.

Päivän muki

Mikäli aamukahvini tulee nautittua kotona, on sillä aina iso merkitys millaisesta mukista sen nautin. Kaikki mukit eivät kelpaa kaikkiin aamuihin, niissä kun on oma juttunsa ja saatan pohtia mukia pitkäänkin. 

Yhtenä päivänä joku pyysi multa Twitterissä kuvaa merkityksellisimmästä mukistani. Tämä johtuu siitä, että mulla on tapana postailla “päivän muki”-tyyppisiä aamukahvikuvia someeni. Mutta ei sellaista yhtä suosikkia ja merkityksellisintä ole. Kaikilla mukeilla kun on tarina, muistot ja syy, miksi ovat päätyneet mulle.

Yksi, josta olen hieman surullinen sen kulumisen vuoksi, on CSI-muki, jonka ostin Vegasista lasteni ollessa vielä aivan pieniä. Muistan sen siitä, että samalla ostin lapsille CSI-paidat. Niin turistia, eikö? No, Vegas- ja CSI-fanille ihan perusteltavaa. Tekstistä ei ole jäljellä enää juuri mitään ja kadun, etten ostanut kahta erilaista. Tämä kuppi olisi pitänyt säilyttää vain esillä puhtaasti ilman käyttöä. Vaikka teksti on jo kulunut pois, en luovu siitä, ennen kuin löytyy jokin vastaava tilalle.

Muistona on myös jostain 90-luvulta “Kuutamolla“-ohjelmasta saatu muki. Se hauskuuttaa tietysti vain niitä, jotka kyseisen ohjelman muistavat.

Lapsuudessani mulle on teetetty tietysti nimikkomuki. Sekin on edelleen mukana matkassa.

Mutta loppuun on pakko sanoa, että onneksi tämä mun mukikeräilyni on erittäin maltillisella tasolla. Aina mennään sen mukaan, paljonko on kaapeissa tilaa, ja ei, sitä ei ole paljon.

Nyt jään vain miettimään, mitäköhän te keräilette?

Hyvää uutta viikkoa!

 

 

Kommentit

Kiitos kommentistasi. Kommentti tulee näkyviin bloggaajan hyväksynnän jälkeen.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Älä missaa kuumimpia viihdeuutisia! Seuraa Seiskaa somessa!