Äitiys ottaa ja äitiys antaa. Kukin meistä kokee äitiyden omalla tavallaan, kuten muutkin asiat elämässä. Osaa äitiys kuormittaa ja jatkuva vastuu ja velvollisuudet ahdistavat. Toisille taas kaikki äitiyteen liittyvä on pelkkää juhlaa ja vasta äitiys antaa elämälle tarkoituksen.

Me olemme erilaisia. Olemme kaikki saaneet erilaisen kokemuksen äitiydestä omalta äidiltämme ja meillä on elämässä erilaisia tarpeita ja mieltymyksiä. Kaikille samat asiat eivät vain tuo samaa tunnetta.

Oma äiti paras äiti

Oma äiti on ollut mulle aina se elämän tukipilari. Minä ja äiti olimme mielestäni tiivis kaksikko mun nuoruudessa, koska isää ei kuvioissa ollut. Olen kiitollinen, että äitini on edelleen se valloittava persoona, joka tekee aina vaikutuksen ihmisiin ympärillään ja jota hänen entiset lapsipotilaansa muistelevat vieläkin lämmöllä.

Olen onnekas, vaikka aina lapsena en osannutkaan omaa äitiäni aivan samalla tavalla arvostaa. Äitini piti aina tiukat rajat ja aikuisena olen ollut erittäin kiitollinen niistä.

Mulla ei ole mitään tiettyjä odotuksia äitienpäivästä. Toki olen säilyttänyt kaikki hienot lapsilta saamani lahjat ja kortit ja arvostan suuresti kaikkea, mitä heiltä ikinä saan. Olen vuosia sitten lopettanut erinäisten odotusten viljelyn, annan ennemmin elämän ja ihmisten yllättää.

Äiti ja minä hetkellä, joka muutti siihen astisen elämäni.

Ylpeät äidit

Omat lapset ovat asia, joka jaksaa ilostuttaa päivittäin. Se, että olen äiti, on kullanarvoista ja koen, että kyseessä on elämäni tärkein työ. Nämä kaksi ihanaa teiniä saavat mut nauramaan jutuillaan lähes päivittäin ja heissä näkyy niin paljon iloa, herkkyyttä, tahtoa ja älyä. Mahtavia tapauksia ja näinhän ajattelee moni muukin omista lapsistaan. 

Äitiys ei ole kuitenkaan itsestäänselvyys, ei ollut minullekaan. Itsestäänselvyyttä ei ole äidiksi haluaminen, eikä se, että lapsia tulee tilaustyönä silloin, kun niitä halutaan. Se klassinen oikea aika yrittää lasta ei myöskään tunnu olevan koskaan. Moni pähkäilee ajoitusta liikaa. Ja äitiys, sehän ei ole kaikille edelleenkään mahdollista eikä edes kaikkien toivomuslistalla.

Mä olen kiitollinen siitä, että sain mahdollisuuden tulla äidiksi kahdesti. Tämä tapahtui jopa vielä aika nuorella iällä ja olen kiitollinen, etten pähkäillyt eikä tarvinnut odottaa pidempään. Tunnen suunnatonta ylpeyttä omista lapsistani, kuten toivon jokaisen vanhemman tuntevan omistaan. Toki tiedän, että valitettavasti niin ole. Ylpeys omia lapsiani kohtaa syntyy toki siitä, että he ovat juuri minun lapsiani, mutta myös siitä, kun näen miten he pärjäävät elämässä, käsittelevät asioita ja miten he käyttäytyvät ja kohtelevat muita. 

Aina äitiys ei tuo vain iloisia tuntemuksia

Olen vuoden sisällä kuullut tuttavapiirissäni yllätysvauvoista, jotka on havaittu vasta aivan loppuraskauden aikana. Aina yhtä hämmentäviä tarinoita. Kaikissa tapauksissa suunnitelmia omasta mahdollisesta äitiydestä tulevaisuudessa ei ole vielä välttämättä edes tehty. Tuntuu vähän turhan rajulta yllätykseltä, mutta toisaalta, sitähän se elämä on. Mitään ei kannata liian varmasti suunnitella, sillä elämällä on tapana heittää ihan omat korttinsa pöytään.

Tähän vuoteen on osunut myös yksi erittäin surullinen vauva-ajan tarina, joka lopulta päättyi vauvan  menehtymiseen. Näiden eri kohtaloiden tarkoitusta on todella vaikea löytää ja perustella. Miksi toisen elämä sekoitetaan ja yllätetään parin kuukauden päästä syntyvällä pikkuihmisellä ja miksi toisen äidin toivottu lapsi viedäänkin pois?

Vauvasta teiniin

Omat raskauteni olivat kuin yö ja päivä, mutta yhteistä niille oli se, että kumpikaan ei totisesti ollut elämäni parasta aikaa. Ne olivat jotain ihan muuta, nimittäin pahoinvointia 24/7.

Minä maaliskuussa 2004, kaksi päivää ennen kuin minusta virallisesti tuli äiti. Raskaus ei todellakaan ole koskaan ollut elämäni parasta aikaa.

Nyt tätä teinien elämää seuratessa tunnen rauhallisuutta. Pikkulapsiarki tuntuu kaukaiselta muistolta. Se aika oli vaativaa ja haastavaa, etenkin toisen lapsen kohdalla. Ensimmäisestä vuodesta kahden lapsen kanssa ei ole hirveästi muistikuvia, mutta onneksi on valokuvia. Fyysisesti olin väsyneempi kuin koskaan juuri tuolloin toisen lapseni syntymän jälkeen. Ravasimme pitkään sairaalassa lähes päivittäin ja selvittelimme eri tahojen kanssa nuorimmaisen jatkuvia terveysongelmia koko ensimmäisen vuoden ajan. 

Muistan ehkä parhaiten, kuinka aina iltaisin asettelin yöpöydälle riviin 8 tuttipulloa. Neljässä oli vettä, neljässä apteekin maitoallergisen lapsen korvikejauhetta. Yöllä kutsun kuuluessa sekoitettiin salamana yksi pullollinen juomaa ja aamulla laskettiin sitten pulloista, montako syöttökeikkaa oli yön aikana tehty. Muistista kun ei tässä kohtaa ollut enää apuja. Helpotus oli suuri, kun tuo allergisin vaihe ja pullorumba jäi lopulta taakse. 

Vauva-arki oli kuitenkin myös ihanaa, koska kotona olo on aina ollut mulle todella helppoa. Toki joitakin asioita tuli tehtyä silloin etenkin ensimmäisen lapsen kohdalla siten, että nyt tekisin ne aivan toisin. Mutta elämä ja lapset opettaa! 

Kuva ajalta, jolloin olin toisen raskauteni alkuvaiheessa, talvi 2005-2006. Kuva: Bo Stranden/ Studio Auran kuva

Teinien kanssa asiat tuntuvat jotenkin suunnattoman helpolta. Toki on huolia, mutta huolet ovat erilaisia. Enemmistö ihmisistä pelottelee teini-iällä ja kertoo tarinoita vaikeista teineistään. En edelleenkään pysty samaistumaan tähän. Nämä omat teinit eivät ole olleet vaikeita. Nämä teinit eivät myöskään ole saaneet aina haluamaansa, vaan rajat ovat aina olleet olemassa. Näiden kanssa kuitenkin vietän mielelläni ja helposti yhteistä aikaa ja riitelyt ja yhteenotot ovat hyvin harvinaisia meidän perheessä. 

Äitienpäivä vuonna 2020

Tänään oli erikoinen aamu. Minä herään porukasta aina ensimmäisenä, mutta tänään olinkin ilmeisesti nukkumassa tavallista pidempään. Heräsin siihen, kun joku hiippaili vessaan 6.30 ja paineli sitten suoraan takaisin nukkumaan. No, se herätys oli minun äitienpäivän herätys, ja kukuin täällä muutaman tunnin ylhäisessä yksinäisyydessä. Aurinko oli ylhäällä, talo oli hiljainen, mutta silti nämä rakkaat tyypit ovat läsnä ja nauttivat unestaan.

Lopulta päätin olla se, joka nauttii äitiydestään ja yllättää lapsensa herkullisella ja tavallista tuhdimmalla aamupalalla. Vohveleita, pekonia ja itsepuristettuja greippi- ja appelsiinimehuja, näin meillä. Tämän jälkeen leivottiin yhdessä lasten kanssa.

Tänä erikoisena äitienpäivänä käymme myös toivottamassa hyvää äitienpäivää omalle äidilleni, mutta tällä kertaa poikkeuksellisesti vain äitini kodin ulkopuolella.

Onnea kaikille äideille. Nauttikaa äitiydestänne, se on elämänne tärkein työ!

Kommentit

Kiitos kommentistasi. Kommentti tulee näkyviin bloggaajan hyväksynnän jälkeen.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Älä missaa kuumimpia viihdeuutisia! Seuraa Seiskaa somessa!