Header img

Palaute, kritiikki, niiden antaminen ja vastaanottaminen. Siinä asioita, jotka herättävät monessa meissä välittömästi kielteisiä tunteita ja nostavat niskakarvat pystyyn. Miksi?

Palautteen saaminen

Palautteen saaminen on asia, joka hirvittää monia. Mielestäni se on erittäin tärkeää, jotta mitä tahansa toimintaa voidaan kehittää.

Jos palautetta tulee työnantajalta tai tutulta ihmiseltä, tuntuu se luonnollisesti erilaiselta, kuin jos sitä tulee täysin tuntemattomalta.

Me julkisuuden henkilöt törmäämme luonnollisesti jälkimmäiseen enemmän kuin ensimmäiseen. Sen ovat mahdollistaneet somet ja muut nettimaailman syöverit, ja toki usein ammattimme ovat julkisia. Toisinaan täysin tuntemattomiltakin voi kuitenkin saada asiallista ja rakentavaa palautetta. Palaute voi olla myös negatiivista, mutta se ei tarkoita, etteikö se olisi tarpeellista. Asiattomat, henkilökohtaisuuksiin menevät kommentit ja haukkuminen ovat silti asia erikseen, eikä niitä sovi laskea millään tavalla palautteeksi.

Viime viikolla kyselin somessa asioita ja mielipiteitä itseeni liittyen. Kysyin myös negatiivisia asioita, koska tietääkseeni mitä seuraajat ja muu yleisö minusta ajattelee, se kannattaa kysyä suoraan. Omaa mielikuvaa saa näin myös tarkasteltua, ja sitä tietää taas onko kartalla asioista vai ei.

Kannatan aina suoraa ja kasvotusten annettua palautetta niin hyvässä kuin pahassa. Pyydän itse palautetta työstäni, sillä miten muuten tiedän ollaanko siihen tyytyväisiä, ja jos niin mihin osaan siinä? Etenkin uuden roolin kohdalla haluan jo matkan varrella tietää, tuotanko sellaista sisältöä ja jälkeä joka on hyvää. Haluan olla varma tekemisestäni, ja mikäli en saa palautetta, jatkan helposti samaan tapaan muuttamatta mitään. Se voi toki olla hyvä, mutta myös virheitä voi näin toistaa uudelleen ja uudelleen.

Kehittyminen ja oppiminen on tässäkin tärkeää. Esiintyjänä minun täytyy mukautua eri tilanteisiin, ja eri yritysten toiveisiin ja mieltymyksiin. Vaikka minulla on hyvin vahva brändi ja tilaaja tietää tilatessaan aika hyvin mitä saa, on oma tekeminen silti räätälöitävä juuri kyseisen tilaajan tarpeeseen.

Haluan myös jatkuvasti tarkastella omia heikkouksiani ja vahvuuksiani, ja joskus ulkopuolinen silmä auttaa havaitsemaan jotain, mitä välttämättä itse ei tule ajatelleeksi. Heikkouksien ja vahvuuksien tiedostamisesta ja niiden tärkeydestä voisin puhua loputtomasti.

Pettymyksen ja huonon palautteen käsittely

Nykyään palautteen vastaanottaminen tuntuu olevan monelle todella vaikeaa. Moni kuittaa jokaisen saamansa negatiivisen palautteen välittömästi kiusaamiseksi. Jos joku on eri mieltä asiasta ja uskaltaa tuoda näkemyksensä esiin, on hän välittömästi kiusaaja. Negatiivinen palaute on asia josta saa parhaimmillaan otettua oppia tekemiseensä, eikä sitä tarvitse heti ajatella hyökkäyksenä itseä kohtaa, ja kääntää puolustusvaihdetta silmään.

Vuosien varrella ja ihan parilla viime viikollakin on mediassa nähty miten palautetta ja pettymyksiä usein käsitellään. Kun joku putoaa television suositusta kilpailusta, pettymys näytetään niin isosti, että media saa poikkeavasta käytöksestä aikaan kokonaisen jutun. Myös missikisoissa pettymys näkyy toisilla isommin kuin toisilla, ja niin se on näkynyt tänä vuonnakin erinäisissä kilpailuissa.

Aikanaan eräs kansainvälisissä kilpailuissa Suomea edustanut missi oli niin varma voitostaan, että karsiuduttuaan jatkosta, ei hän pettymykseltään antanut Suomeen palattuaan haastatteluja moneen kuukauteen.

Pettymyksiä tulee, niistä voi vain ottaa opiksi, kasvaa ja mennä eteenpäin. Jokaisen kannattaisi opetella olemaan tarvittaessa myös hyvä häviäjä ja hallitsemaan tunteitaan.

Palautteen antaminen

Olen itse kasvanut kilpaurheilumaailmassa, jossa kerrottiin pääosin vain virheet, jotta niistä tiedettiin pyrkiä pois. Päänsilittely ja kehuminen ei ole koskaan toiminut minulle, enkä sellaisia hetkiä juurikaan edes muista. Valmentajani puhuivat aina siitä, miten minut täytyy suututtaa, jotta parhaan suorituksen saa esiin.

Olen aina ollut huono ottamaan vastaan kehuja. Olen tottunut jo nuorena ottamaan vastaan niin paljon asiattomia negatiivisia tölväisyjä ja loukkaavia kysymyksiä, niin kun joku sanoo yhtäkkiä jotakin rakentavaa tai positiivista, mietin välittömästi mitä hän minusta haluaa. Suhtaudun kehuihin edelleen niin, että mietin mikä niissä on takaa-ajatus, vaikka sellaista ei välttämättä edes ole. Tämän takia itselläni meni pitkään ennen kuin uskalsin antaa muille enemmän kiitosta, koska ajattelin myös muiden miettivän samalla tavalla.

Olen työskennellyt paljon niin nuorten kuin vanhempien kanssa erinäisten koulutusten muodossa. Nuorempana noudatin alkuun itse oppimaani eriskummallista tapaa kertoa vain negatiiviset asiat, joista piti oppia pois. Huomasin kuitenkin onneksi nopeasti, että toiset ihmiset tarvitsivatkin aivan eri tavalla kannustusta, kehuja ja huomiota onnistumisesta. Opettelin tästä tavasta pois, ja nykyään annan pääasiassa positiivista palautetta. Osaan kuitenkin eritellä ja kertoa myös mahdolliset virheet ja parannusehdotukset niitä kysyttäessä, vaikka se onkin vaikeampaa juuri siitä syystä, että niistä saattaa edelleen moni loukkaantua.

Annan itse palautetta myös täysin tuntemattomille ihmisille, eli kehun aina kun näen siihen aihetta, eikä siinä ole takaa-ajatusta. Toisinaan moni yllättyy, ja jotkut eivät saa elämänsä aikana positiivista palautetta juuri mistään tai keneltäkään. Jos edes yhden ihmisen elämään pystyy vaikuttamaan antamalla positiivista palautetta aiheesta, se on ainutlaatuisen arvokasta. Se ei ole itseltä pois, päinvastoin.

Myös negatiivisista kokemuksista on hyvä kertoa, mutta asiallisesti. Mikään tuote tai yritys ei ole täydellinen, mutta jollei kukaan kerro mikä tuotteessa tai tilanteessa on mennyt pieleen, ei sitä välttämättä saada koskaan tietää. Tällaisessa tilanteessa mahdollinen virhe jää helposti korjaamatta ja kehittämättä, eikä kuplassa pysyminen ja ja asioista puhumattomuus välttämättä palvele kumpaakaan tahoa.

Palautteeseen vastaaminen

Työskennellessäni aikanaan eräässä urheiluseurassa, pääsin eri tavalla kiinni asiakaspalveluun ja asiakaspalautteisiin. Koska urheiluun liittyy vahvasti fanitus ja tunteet, palaute oli myös sen mukaista. Toki monet negatiiviset palautteet koskivat huonoa palvelukokemusta, joita yllättäen oli aina enemmän hävityn pelin jälkeen.

Nopeasti huomasin, ettei kukaan halunnut olla se, joka palautteeseen vastaa, etenkään jos palaute oli negatiivista. Minä halusin, ja sainkin olla. Pidän palautteisiin vastaamisesta ja haluan ehdottomasti saada käännettyä ihmisen mielen paremmaksi vaikkapa huonon palvelukokemuksen jälkeen. Tietenkään aina se ei ole mahdollista, mutta yrittää voi. Joskus riittää jo että lähettäjä kokee tulleensa kuulluksi.

Omaan työhöni liittyvään asialliseen palautteeseen pyrin aina vastaamaan. Mikäli palaute on puhtaasti epäasiallista tai sellaista johon ei ole lähettäjälle tyydyttävää tai oikeaa vastausta, sellaiset kannattaa jättää omaan arvoonsa tai vain lyhyesti kiittää palautteesta. Loputtomaan väittelyyn ei kannata palautteissa lähteä.

Palautteet ovat pitkälti ihmisten mielipiteitä, ja toisen mielipiteeseen voi olla vaikea vaikuttaa. On loputon suo lähteä vakuuttamaan kritisoijiani siitä, mitä vaikka itse teen, sillä ihmiset pitävät usein eri asioista ja eri tavoista tehdä asioita.

Omaa tekemistä on kuitenkin joskus täysin aiheellista tarkastella jonkin tietyn palautteen saatuaan, sillä voihan siinä olla totuuden siemen. On hyvä koittaa ymmärtää, miksi joku on asiasta tai tekemisestäsi tiettyä mieltä. Toki jos joku kertoo vaikkapa inhoavansa vartaloani ja ahdistuvansa jo pelkästään kasvojeni näkemisestä, silloin ei vastaukselle tai peiliin katsomiselle ole tarvetta, ei täällä päässä, mutta siellä toisessa päässä sitäkin enemmän.

Itse toivoisin että palautetta antaessa mietittäisiin, miltä kuulostaisi saada itse kyseinen palaute. Siitä on hyvä lähteä muokkaamaan asiansa sisältöä ja tapaa kertoa ajatuksistaan.

Asiallisuudet ja asiattomuudet

Internet on mahdollistanut monine kanavineen erilaisen palautteenannon. Useimmat palautteet saadaan täysin tuntemattomilta ihmisiltä, mutta yllättävän moni kuitenkin kirjoittaa omalla nimellään, ja omasta profiilistaan. Kannattaa olla tarkka, minkälaisen jäljen itsestään nettiin jättää.

Haukkuminen ja kiusaaminen ovat asia erikseen, eikä niitä pidä hyväksyä ja suvaita missään muodossa. Täytyy kuitenkin muistaa, että kaikki negatiivinen palaute ei ole aina henkilökohtaista, eikä haukkumista, ja nämä asiat tulisi osata erottaa toisistaan. Jokaista kritiikin antajaa ei vain voi suoraan leimata kiusaajaksi, koska ei itse halua käsitellä asiaa. Toki se toimii varmasti monelle hyvänä puolustusmekanismina.

Kiusaaminen ja haukkuminen ei koskaan ole ok, mutta negatiivista palautetta ja pettymyksiä täytyy elämässä osata ottaa vastaan. Elämä ei ole pelkkää ihailua, pilvilinnoja ja sydämiä.

 

Kommentoi

Onko sinulla hetki aikaa keskustella pääministerin jakkupuvusta tai ihmisten pukeutumisesta yleensä?

Lähipäivinä media ja kansa ovat kohisseet paljon eräästä tietystä asusta. Kyseessä on tietty bleiseri, jonka alla ei ole mitään. Luonnollisesti puhumme siis pääministerin kuvasta, jossa hän esittelee korua bleiserissä, ilman paitaa ja ilman rintaliivejä.

En aio kirjoittaa blogia siitä, mitä mieltä minä tai kukin on siitä, onko tämä pääministerille sopivaa tai mitä se viestittää. Aiheeni koskettaa meitä jokaista.

Tasa-arvo pukeutumisessa

On olemassa eri kokoisia ja eri muotoisia ihmisiä. Joillakin ihmisillä on isompi takapuoli, joillakin pienempi. Joillakin on isommat rinnat, joillain pienemmät. Joillain ihmisillä on pidemmät ja toisilla lyhyemmät jalat. Eroja löytyy tätä rataa jatkaen ihan vartalon jokaisesta kohdasta.

Tämä pätee niin miehiin kuin naisiin, ja haluan sanoa pari sanaa pukeutumisesta eri kokoisten ja muotoisten ihmisten kohdalla. Kun saman vaatteen pukee muutaman erilaisen vartalon päälle, viesti muuttuu. Näin käy usein, halusi tai ei. Ajatus ja viesti pukeutumisessa ei välttämättä ole eri asun kantajalla itsellään, mutta asusta mielipiteensä tekevät ihmiset näkevät ne toisin. Miksi?

Olet varmasti törmännyt mediassa siihen, kun hyvin pienet tai hoikat tunnetut naiset ovat jossakin tilaisuudessa pukeutuneet asuun, jonka kaula-aukko on auki lähes napaan asti. Muistatko median ja yleisön kommentit näistä asuista? Upea, klassinen, elegantti, tyylikäs, trendikäs, muodikas, rohkea ja voimaannuttava. Nämä ovat sanoja, joilla näitä tyylejä ylistetään yleisölle.

Kun rintavampi tai muulla tapaa muodokkaampi nainen pukeutuu yhtä avonaiseen, tai jopa vähemmän avonaiseen asuun, kommentit ja adjektiivit ovat aivan toisia. Tyrkky, halpa, mauton, paljastava, liian avonainen ja liian rohkea ovat adjektiiveja, joita näkee ja kuulee käytettävän tällaisessa tilanteessa. Usein mukana on myös sanontoja kuten “ahtoi itsensä liian pieneen asuun” tai “pursui ulos mekostaan”. Muodokkaamman naisen olisi pitänyt siis kietoa saman vaatteen sijaan ympärilleen enemmän kangasta ja peittää itseään.

Mielipiteet ja niiden vaikutus

Kyse on usein jonkun mielipiteestä, mutta onko mielipiteillä väliä? Eikö pukeutuminen pitäisi olla meidän jokaisen oma ja henkilökohtainen ilonaihe, ehkä tapa ilmaista itseämme? Haluaisin, että jokainen uskaltaisi pukeutua juuri niin kuin haluaa, ja kokisi hänellä olevan siihen myös oikeus. On persoonallisuuden tukahduttamista, jos joutuu jatkuvasti miettimään, minkälainen ulkonäkö on yhteiskunnassa ja muiden silmissä sallittua ja hyväksyttävää, eikä siitä voi seurata itsetunnolle mitään hyvää.

Ulkopuolelta pyritään kertomaan, mikä milloinkin on sopivaa, mihin meidän on milloinkin sopivaa pukeutua ja mitä saamme pukeutuessamme näyttää ja mitä emme. Jos pienirintainen nainen pukeutuu koko rintakehän paljastavaa asuun, on se ok, jopa tyylikästä, kun taas rintavan naisen tehdessä samoin se onkin halpaa ja mautonta, rintavarustuksen esittelyä ja tyrkyttämistä.

Sama pätee lyhyihin hameisiin, ihonmyötäisiin vaatteisiin, tiettyihin väreihin ja malleihin. Meidät on opetettu ihailemaan jotakin kuvitteellista täydellisyyttä. Muodot ovat monella tapaa vielä tätä täydellisyyttä rikkova ja enemmän ajatuksista ja tekemisistä viestivä asia. Harvoin hoikan naisen persoonasta keksitään tiukan tai avonaisen asun jälkeen niin paljon luonteenpiirteisiin ja osaamiseen liittyviä ominaisuuksia, kuin vastaavasti muodokkaamman naisen kohdalla.

Miksi tietynlainen pukeutuminen sallitaan tietyille vartalotyypeille, mutta ei tietyille? Mistä se kertoo? Muotimaailmassa tämä on näkynyt aina, toki nykyään siinäkin on tapahtunut jo vähän kehitystä tietyissä maissa. Upeimmat asut loppuvat kuitenkin kokojensa puolesta lähes aina ennen minun kokoani, ja usein joudun tyytymään siihen, mitä on. Emmekö me muodokkaat naiset siis saisi pukeutua näyttävästi? Pitäisikö meidän hävetä muotojamme ja piilottaa ne? Onko ok joutua kuulemaan ja tuntemaan, että olemme väärän kokoisia ja näköisiä käyttääksemme jotakin vaatetta? Ja ei, vastaus tähän ei ole, “laihduta niin mahdut mekkoon”.

Muoti ja oma tyyli

Kun mietin oman vaatehuoneeni sisältöä, koen lähes jokaisen vaatteen kohdalla saman ajatuksen. Todella hyvä, aika toimiva, kiva, mutta. Aina tulee jokin mutta. Olen monissa asioissa perfektionisti, ja tuo “mutta” on asia joka häiritsee aina. Olen kuitenkin intohimoinen ja ammattimainen shoppailija siinä kohtaa, kun pääsen suosikkikauppoihini ja olen ikään kuin suorittamassa tiettyä tehtävää. Tiedostan, että täydellistä vaatetta ei ole olemassa. Lähes aina löytyy jokin asia, jonka olisin itse tehnyt toisin, ja siksi moni ostos tuntuu silti tyytymiseltä.

Osaan onneksi rakentaa vaatehuoneeni sisällöstä monia eri yhdistelmiä ja tyylejä, ja esiintyjänä on pakkokin oppia joko tähän tai sitten jokaiselle keikalle pitää olla eri asu. Itse haluan näyttää kunnioittavani jokaista tapahtumaa miettimällä oman tyylin jokaiseen, sen sijaan että kiertäisin samassa asussa koko keikkakauden läpi.

Olen arjen pukeutumisessa erittäin käytännöllinen, mukavuudenhaluinen ja rento, mutta en silti tylsä tai väritön. Tiedän hyvin, miltä haluan näyttää ja miltä haluan oloni tuntuvan.

Töissä ja arjen ulkopuolella tyylini on huomattavasti näyttävämpää, koska silloin kaikki tehdään isommin ja suunnitellummin, silloin korostuvat naisellisuus ja esiintyjän luonteeni. Tiedän aina, mitä haluan asullani viestittää tai mitä itsessäni milloinkin haluaa korostaa. Joskus pelkkä värin valinta saattaa olla psykologisesti merkittävä vastapuolelle ja vastaavasti se saattaa antaa jotakin tiettyä itselleni. Olenkin tunnettu siitä, että useampi vaate löytyy minulta useissa eri väreissä.

Kuva: Bo Stranden

Viesti jonka näet, ei välttämättä ole se, jonka haluamme sinun näkevän

Pukeutuminen viestii aina jotain. Minä en ole koskaan välittänyt trendeistä, enkä mennyt massan mukana. Pukeutumisesta ja tyyleistä sen sijaan olen välittänyt aina, paljonkin. Vaatteet, pukeutuminen, asujen tuunaaminen, kauneus, estetiikka ja suunnitteleminen ovat kiinnostaneet minua aina. Minua eivät ole kiinnostaneet jonkun toisen määrittelemät eri aikoihin sijoittuvat trendit. En kiinnostu siitä, mitä meille koitetaan väkisin myydä ja tyrkyttää, enkä tästä syystä edes seuraa trendejä. Tässäkin asiassa, kuten niin monessa muussakin asiassa elämässäni olen vahvasti oman tieni kulkija.

Vaikka suuri osa ihmisistä pukeutuu tunteakseen olonsa mukavaksi, lämpimäksi tai sopivaksi kyseiseen tilanteeseen, on myös muita tapoja. Osa haluaa viestittää pukeutumisellaan omia ajatuksiaan, arvojaan, tyylitajuaan, taloudellista asemaansa ja mitä milloinkin.

Oma viestini pukeutumisessa ei kuitenkaan koskaan ole ollut mitään, joka antaa luvan tai kehottaa koskemaan, eikä yksikään viesti ole kutsunut johonkin kanssakäymiseen. Otin aikanaan ylpeästi eturivissä osaa Slutwalk-marssiin, koska olen väsynyt siihen, että pukeutumisesta tehdään naisten kohdalla usein johtopäätöksiä, jotka eivät ole oikeita.

Jos siis näet naisen tai miehen joka pukeutuu hillitysti tai rohkeasti, se viesti,  jonka sinä näet, ei välttämättä ole viesti, jonka henkilö on tietoisesti tarkoittanut antaa. Meillä kaikilla tulisi olla oikeus ja mahdollisuus pukeutua niin kuin haluamme, ilman, että joku tekee siitä virheellisiä johtopäätöksiä tai arvioi sen perusteella meitä ihmisenä.

 

Kommentoi