Jokin aika sitten kirjoittelin listaa asioista, joita en ole koskaan tehnyt. Sain vastineeksi lukijoilta hauskoja vastaavia asioita omasta elämästään, ja päätin nyt rustailla teille muutaman lisää.

En ole koskaan…

…pelännyt ottaa riskejä

Eilinen oli taas yksi hyvä esimerkki epäonnistumisesta. Riski oli minimaalisen pieni, lupasin blogin seuraajille, ennen kuin olin vakuuttunut aiheesta ja ennen kuin se oli lähellekään valmis. Elämässä on kuitenkin toisinaan muuttujia, joiden takia asiat eivät aina mene suunnitelmien mukaan. Näin oli myös eilen, ja vaikka epäonnistuminen otti pienesti päähän, oli se silti hyväksyttävissä.

Nuorempana pelkäsin kuollakseni epäonnistumista ja virheitä. Toki silloin olin epävarma kaikesta muustakin. Riskien otto tuli kuvioon huomattavasti vanhemmalla iällä, kun kuvioihin tulivat työ- ja raha-asiat. Olen aina luottanut intuitiooni molemmissa, ja se on ollut sekä hyvä, että huono. Riskejä, onnistumisia ja epäonnistumisia.

Nykyään monen isonkin epäonnistumisen jälkeen tiedän, että jotta voi onnistua, oppia ja kehittyä, on pakko epäonnistua useamminkin kuin kerran. Jos ei koskaan ota riskejä, ei voi myöskään saavuttaa asioita joita tavoittelee.

…omistanut tai halunnut Louis Vuittonia

Tavoitelistaani ei ole koskaan kuulunut tiettyjen merkkituotteiden tai -laukkujen omistaminen. Olen tarkka rahasta, ja keksin jokaiselle eurolle muuta käyttötarkoitusta, kuin satojen tai tuhansien eurojen laukku.

En ole koskaan käynyt Vuittonin liikkeessä missään päin maailmaa, koska en ole kokenut tarvetta. Vaikka laukut ovat kuuluisia, ne eivät ole minulle mieluisia. En ole koskaan ostanut muitakaan asioita statuksen tai nimen vuoksi.

Joitain luxusmerkkejä toki olen omistanut joskus. Asioita joihin rahaa tuhlaan, pitää todella haluta ja tarvita. Kuten sanottua, keksin nopeasti monta muuta paikkaa johon laittaa ylimääräiset euroni, jos sellaisia joskus sattuisi jäämään. Me kaikki valitsemme itse mihin rahamme käytämme.

…ollut julkisella paikalla ilman alusvaatteita

Yhden kerran minut puettiin asuun johon ei saanut alushousuja alle, ja se oli aivan järkyttävää. Jouduin kulkemaan kilpailussa lavalla arvosteltavana tässä kyseisessä asussa, ja siinä kohtaa kiitin kyllä omaa rakennettani ja vahvoja reisiäni, ja tietysti rukoilin mielessäni ettei mitään näkynyt. 

Kuva: Bo Stranden

Tämä asu oli ainoa laatuaan, enkä ole koskaan ollut kiinnostunut liihottelemaan vaikkapa treffeillä tai tapahtumissa ilman alusvaatteita. Juu ei. Minulle pukeutuminen alkaa aina alusvaatteista, enkä voi kuvitella kuljeskelevani kylillä ilman. 

Aikanaan eräissä Miss Universum-kisoissa nousi kohu Kolumbian edustajasta, joka esiintyi tapahtumissa hyvin lyhyissä hameissa ilman alushousuja. Juhlista otetuissa valokuvissa oli aika selvää, mikä oli tilanne, eikä se oikein sopinut yhteen kilpailun ajatusten ja arvojen kanssa.

Mutta nämä ovat makuasioita. Tunnen monia naisia, joille ilman alusvaatteita kulkeminen on enemmän tapa kuin poikkeus, eikä siinä mitään. Minulle se ei vain ole vaihtoehto.

…sietänyt kakkahuumoria

En ole koskaan voinut sietää mienkäänlaista kakkahuumoria. En koe olevani todellakaan mikään hienohelma, mutta itseäni tämä huumori ällöttää joka tavalla. En anna edes esimerkkiä tilanteista, joissa olen kokenut oloni todella kiusalliseksi, koska en halua kirjoittaa asiasta enempää.

…ymmärtänyt isoja ystäväryhmiä 

Ystävyyssuhteeni ovat aina olleet enemmän sellaisia one to one suhteita, enkä usko että nykyiset ystäväni olisivat mitenkään yhdistettävissä yhdeksi suureksi ryhmäksi. Jokaisen ystäväni kanssa on eri asiat joita jaamme, ja eri asiat joita suhteelle annamme ja siitä saamme.

En ole koskaan pystynyt ymmärtämään tällaisia suuria ystäväryhmiä, jotka ovat saattaneet säilyä vuosikausia, jopa läpi elämän. En toki ole sellaisia kokenutkaan, mutta olen seurannut sivusta elämäni aikana muutamaa tällaista ryhmittymää, enkä voisi kuvitella kuuluvani yhdenkään joukkoon. Draaman määrä näissä ryhmissä on usein sellaista, jota en ainakaan omissa ystävyyssuhteissani koe.

Minulle ystävyys on erilaista, ja ystävät myös vaihtuvat matkan varrella. Jokainen suhde on omanlaisensa. On vaikea ajatella, että kaikki ystäväni haluaisivat olla myös toistensa ystäviä, ja viihtyisivät porukassa, sillä en minäkään halua olla ystävä kaikkien omien ystävieni ystävien kanssa.

Rajaan hyvin tarkasti keitä päästän lähelleni, ja ystäväksi on vielä pidempi matka monistakin eri syistä johtuen. Vaikka minulla on tiivis ystävyyssuhde kahteen saman kotipihani lapsuudenystävään, emme mekään ole tavanneet kaikki yhdessä kuin kerran aikuisiällämme.

…ymmärtänyt kellojen päälle

Kun joku sanoo Rolex, tai hifistelee jotain muita kelloja, minulta ei saa vastakaikua. En vain yksinkertaisesti ole koskaan ymmärtänyt rannekellojen päälle, enkä osaa sellaisia itse käyttää. Nuorena tuli haluttua joitain hauskoja kelloja, mutta aikuisiällä en ole kokenut edes tarvitsevani sellaista.

Joskus ura alussa ennen pienempien kännyköiden tuloa, käytin keikoilla sormuskelloa. Siitä oli kätevä katsoa miten pysymme aikataulussa, ja se oli huomaamaton. Tämä kelloasia on vähän sama jota koen kaululakorujen kanssa. Niitäkään en oikein osaa enkä halua käyttää, vaikka olen koittanut siihen joskus oikein opetella. Mutta kun ei niin ei.

…taivuttanut ripsiäni

Kuulen usein kommentoitavan, etten ole monellakaan tavalla tyypillinen nainen. En viihdy kauppojen meikki- ja hajuvesiosastoilla, enkä haikaile viimeisten trendien perään. En myöskään nauti meikattavana ja kammattavana olosta, vaikka työssäni joudunkin niihin tilanteisiin usein.

Asia jonka kiellän omalta kohdaltani jokaiselta meikkaajalta, on ripsien taivuttaminen. Joku yritti sitä tehdä yhden kerran. Sen jälkeen olen kieltänyt jo ennakkoon tuomasta ripsentaivuttajaa edes lähelleni, enkä totisesti omista sellaista itse. Ripseni ovat luonnostaan taipuvat, ja jollei se jossakin tilanteessa riitä, aina voi liimata irtoripsiä lisäksi luomaan oikeanlaista tunnelmaa.

…pitänyt yhteisistä shoppailureissuista

Naisilla on usein tapana mennä yhdessä shoppailemaan. Näistä reissuista olen jättäytynyt usein suosiolla pois, koska yhteiset shoppailureissut yhden tai useamman henkilön kanssa ovat enemmänkin ahdistavia.

Kun shoppailen, haluan olla itsekäs ja pystyä keskittymään tavoitteellisesti vain omien asioiden etsintään ja hankintoihin. Lähden aina shoppailureissuilleni yksin, enkä halua  mukaan makutuomareita tai muitakaan kommentoimaan tekemistäni.

En myöskään halua seuraksi ketään, jota voisin vahingossa loukata viipymällä liikkeissä liian kauan. Shoppailu on minulle tavoitteellista toimintaa. Se on fiilistelyä ja suorittamista samaan aikaan, kuin työtä, enkä yleensäkään halua sekoittaa työtä ja vapaa-aikaa.

On eri asia, jos minut pyydetään avuksi tai makutuomariksi, silloin tulee lähdettyä ystävyydestä jonkun mukaan. Mutta tuolloin keskitytään vain ystävään, ja omat hankinnat jätetään usein sivuun. Jos saisin valita, kävisin kaikki elämäni kauppareissut aina yksin.

…halunnut riisua kuviin miehiä varten 

En ole koskaan halunnut poseerata maksullisilla sivustoilla tai poseerata varsinaisesti miehille. Eräällä maksullisella sivustolla on selvästi menossa jokin rekrytointikausi, koska itselleni kilahtaa tietyin väliajoin eri henkilöiltä saman aiheen tiimoilta viesti viestiboxiin. “Hyvä tarjous, hyvää rahaa, oletko ajatellut liittyä sivustollemme?” En ole.

Kuva: Ofer Amir

En ole koskaan poseerannut miehiä varten, enkä aio tehdä sitä nytkään. En ole koskaan ymmärtänyt ajatusta siitä, että kun nainen poseeraa alusvaatekuvissa, tai muulla tavalla, hän tekisi sitä miesten vuoksi.

Olen tehnyt jokaisen kuvaukseni joko ihan tilattuna työkeikkana eri yritysten toimesta, tai sitten olen halunnut omaan portfoliooni joitain tietynlaisia kuvia. Ja kyllä, ainoastaan itseäni varten.

Saatan mainostaa toisinaan alusvaatefirmaa mallina, kuten urallani lukemattomia kertoja. Triumphin alusvaatenäytökset olivat pitkään se työ, josta minut mallina parhaiten tunnettiin. Olin myös alusvaatteissa niissä kuuluisissa Anttilan katalogeissa, joita varmasti selailivat muutkin kuin naiset.

Henkilön, joka ei ole työskennellyt koskaan mallibisneksessä, on usein vaikea hyväksyä ja ymmärtää, että kuvissa ei esitellä tai tarjota itseään.

Näihin tunnelmiin, hyvää alkanutta viikkoa kaikille!

 

Kommentoi

Jos mahdollista, valitse huolellisesti työsi, äläkä polta itseäsi loppuun. Helpommin sanottu kuin tehty?

Viime viikkoina olen törmännyt moniin keskusteluihin uupumisesta. Mainitsin eilen varovaisesti omassa somepäivityksessäni, että suunnitellun mökkiviikonlopun aikana levon sijaan ajatukset palailivat rauhallisessa ympäristössä vähän väliä töihin. Uusia ajatuksia ja vastauksia kysymyksiin nousi kuin sieniä sateella. Tämä tarkoitti sitä, että myös meilit viuhuivat muutamaan otteeseen, vaikka suunnitelma oli ihan toinen. 

Meinasin kirjoittaa kuvaan, että kyllä, osaan irtautua töistä, enkä uuvuta itseäni, jotta varoitteluja liiasta työnteosta ja rentoutumisen puutteesta ei tulisi. En kirjoittanut. Ne eivät olleet pointti postauksessa, vaan kuvassa olin selkä kameraan päin ja aasinsilta selän kääntämisestä työlle viikonlopuksi syntyi tasan siitä.

Sain kuitenkin runsaasti viestejä levon ja hyvinvoinnin tärkeydestä. Sain lukea myös tarinoita usean eri seuraajan omasta taistelusta suorituspaineiden alla aina työuupumukseen asti. Yhtäkkiä olinkin tahtomattani mukana keskusteluissa, joissa jouduin puolustamaan omaa jaksamistani. Tämä siksi, koska olin maininnut ajatelleeni työtä mökkiviikonloppuna.

Kuva: Linja The Label ja Lili Nissilä

Työ ja lepo

Minulla ei ole koskaan edes ollut työtä, joka rajautuisi arkipäiviin. Toisinaan viikonloput ovat yhtä työntäyteisiä tai jopa työläämpiä kuin arkipäivät, koska tapahtumat ja tv-tuotannot pyörivät myös viikonloppuisin.

Yksityisyrittäjä elää työasioita pohtien lähes joka päivä. Vaikka ei fyysisesti olisikaan töissä, on ainakin itselleni ominaista bongailla työhön vaikuttavia asioita ympäriltäni jatkuvasti. Myös vastauksia pitkään mietityttäneisiin kysymyksiin voi saada juuri sillä hetkellä kun dippaa itsensä toistamiseen kylmään järviveteen. Työt seuraavat aina kotiin, ja joskus myös mökille.

Olen omien aikataulujeni ja oman jaksamiseni herra. Pystyn matkan edetessä tarvittaessa muuttamaan kalenteriani jaksamisen ja halun mukaan, ja siirtelemään tapaamisia tai kuvauspäiviä. Toki tapahtumia ja tv-ohjelmia ei voi siirrellä, mutta lähes kaikkea muuta voi. Kalenterissani on aina olemassa vapaapäiviä, mutta mikäli niille ei juuri siinä kohtaa ole polttavaa tarvetta, saatan siirtää niitä myöhemmälle, kun tarvetta on. Nautin eniten yrittäjyydessä juuri tästä, että omia aikataulujaan saa muokata juuri sen mukaan, mitä milloinkin kokee tarvitsevansa ja haluavansa. Tässä on mahdollisuus kuunnella itseään jatkuvasti.

Monen mielestä tärkeimmät työkaluni ovat olleet matkan varrella kasvoni ja vartaloni, mutta itse sanoisin, että tärkeimmät työkaluni ovat aina olleet asenne ja mieli. Molemmista täytyy osata huolehtia.

Projektit tulevat ja menevät

Projektit ovat yksi iso osa minun työtäni. Tv-projektin ollessa käynnissä kuvausten osalta, elän lähes täysin kuplassa. Tv-maailmassa päivät venyvät usein, koska tarvittavan materiaalin saaminen ei aina katso kelloa. Tällaisiin projekteihin on aina latauduttu ja valmistauduttu, eikä muutama viikko tuotantoa hengittäen ja eläen tunnu jaksamisessa. Usein sitä on vain surullinen, kun mieluisa projekti kaikessa tiiviissä tekemisessään lähestyy loppua. 

Mietitäänpä sitten vaikka esiintyjänä olla mukana Selviytyjissä. Ei siinä ole vapaapäiviä. Selviytyminen ja juonittelu on käynnissä kellon ympäri koko kuukauden ajan, vaikka kamerat välillä sammuisivatkin. Ei kuvausten välillä käydä virkistäytymässä hotelleissa, jotta jaksettaisiin taas esittää selviytymistä muutama päivä, eikä pidetä vapaapäiviä vain, koska tänään ei huvita. Siellä selviydytään aidosti ja joka tavalla.

Minun matkani

Matkani ei ole todellakaan ollut helppo, mutta se olisi voinut olla myös vaikeampi. Asenteeni työhön on aina ollut kohdallaan ja jokainen työ on ollut hoidettava niin, että se poikii seuraavan. Tällaista on freelancerin työ silloin, kun tuote on minä itse ja minun tekemiseni. Työt tehdään aina täysillä. Vaikka yksityiselämässä ja taustalla olisi mikä show, työ ei koskaan ole paikka, johon tuodaan kodin tai oman elämän ongelmia.

Monia aloja ja asioita olen kokeillut, koska olen halunnut ja on ollut mahdollisuus. Huonoilta ja kuormittavilta jutuilta on katkottu siivet nopeasti, jos ne eivät ole sopineet yhtälöön tai ovat haitanneet muuta tekemistä.

Lapset eivät ole vaikeuttaneet uraani, mutta ovat vaikuttaneet siihen kyllä. Olen tehnyt tietoisesti erilaisia valintoja kuin jos olisin ollut lapseton. Kyseessä on sillon sekä lasten että minun hyvinvointini huomiointi ja molemmat yhdessä vaikuttavat paletin toimivuuteen. Näin nelikymppisenä lasten ollessa jo isompia, koen mahdolliseksi lähteä toteuttamaan työllistävämpiä ja pidempiäkin työprojekteja, joihin ennen en antanut itselleni lupaa. 

Uupumisen vaara ilmassa

Olen ylpeä itsestäni, etten ole koskaan palanut loppuun.

Silloin, kun teen työtä josta nautin, ei liiallisen stressaamisen vaaraa ole. Jos näen merkit mielialan muutoksesta, osaan ottaa tarvittavan tauon, tyhjentää mieleni ja hypätä aivan muuhun maailmaan. Tästäkin syystä olen aina tehnyt monia täysin erilaisia töitä, jotka pitävät paletin kiinnostavana ja tuovat eri asioita kokonaiskuvaan ja toistensa vastapainoksi. 

Muutamaan otteeseen yritys, jolla olen ollut pidemmällä sopimuksella töissä, on ollut työilmapiiriltään hirveä. Jos ei vietä aikaa tällaisessa yrityksessä päivittäin, vaan tekee sen kautta satunnaisia keikkoja, kestää huononkin ilmapiirin, koska se on hetkittäistä. Mutta jos tällaisessa yrityksessä viettää aikaa päivittäin, on asia toisin. Muutamia tällaisia on ollut matkan varrella. Toisessa vietin aikaa vain silloin tällöin ja toisessa olin läsnä jatkuvasti. Jälkimmäisestä me samaan aikaan siellä olleet työntekijät lähdimme yksitellen pois, toiset enemmän ja toiset vähemmän sairaana. 

Minulla stressi näkyy niin, että olen jatkuvasti kipeä. Niin olin myös tuon kahden vuoden aikana, jonka tuota päivittäistä huonoa ympäristöä annoin itseni kestää. Hoidin itse yrityksen tapahtumissa päällekkäin viittä tai useampaa pestiä, eikä tuuraajaa koko comboon ollut olemassakaan. Työstäni nautin, mutta ilmapiiri oli hirveä. Kun lopulta lähdin pois, ei sairasteluja ole juurikaan näkynyt. Olen ollut pääosin terve kaikki vuodet lähtöni jälkeen.

Lepoa, unta ja omaa aikaa

En ole elämässäni vielä kohdannut univaikeuksia. Vaikka mikä olisi mullin mallin, uneeni se ei koskaan vaikuta. Herään aamuisin hyväntuulisena ja täynnä intoa, enkä malta odottaa, mitä kaikkea päivä tuo tullessaan. Olen niin aamuihminen kuin voi olla. Aamut ovat minulle ehdottomasti parasta ja tehokkainta aikaa vuorokaudesta.

Levosta puhuttaessa moni mainitsee meditoinnin tai päiväunet. Kumpaakaan en itse harrasta, sillä keinoni rentoutua ja latautua ovat toiset. Se on sitä kuuluisaa omaa ja myös yksityistä aikaa, johon sisältyy erilaisia minulle toimivia asioita. Jokaisen kannattaakin kuunnella itseään ja etsiä ne asiat, jotka toimivat juuri itselle. Me olemme erilaisia ja samat asiat eivät toimi kaikille ihmisille.

Motivaatiolauseet

Minun reseptini jaksamiseen piilee ehdottomasti siinä, että toisin kuin monet väittävät, niin minä ihan oikeasti saan tehdä sellaisia töitä, joista nautin. Pyrin nautintoihin ja onnellisuuteen elämän joka saralla, ja koska työ on niin iso osa elämääni, on myös sen oltava sellaisia projekteja, joista nautin.

Vaikka teen toisinaan todella paljon töitä, en silti koskaan suorita, enkä vaadi itseltäni liikaa. Tunnen rajani, enkä koe suorituspaineita, vaan uskallan myös epäonnistua ja olla hetkittäin olematta se supernainen, joksi minua usein kuvaillaan. En ole superihminen, vaan tunnen rajani ja osaan ja uskallan sanoa myös ei. Elämässäni on myös paljon vapaata ja rentoutta, vaikkei se somessa ja lehtihaastatteluissa aina näy. 

En kauheasti pidä aforismien ja motivaatiolauseiden viljelystä ja niiden kautta puhumisesta. Muutamissa kuitenkin piilee totuuksia myös minusta ja tavastani elää ja työskennellä.

Päätänkin tämän blogin itseeni osuviin lausahduksiin:

Love what you do, do what you love, attitude is everything, enjoy life ja because I can!

Hyvää alkanutta viikkoa!

Kommentoi