Vilja Eerikan, 8, julma kohtalo paljastuu uutuuskirjassa: Lapsensa surmanneet isä ja äitipuoli eivät osoittaneet kirjailijalle katumusta - ”Kylmäävän rauhallinen”

Uutiset | 04.12.2020 09:05

Äitienpäivänä 2012 yksiössä Helsingin Puotilassa Touko Tarkki ja Sirpa Laamanen surmasivat raa’asti Tarkin tyttären, 8-vuotiaan Vilja Eerika Heleen Tarkin. Tyttö oli määrätty isänsä huostaan ja sai nähdä biologista äitiään vain valvotusti pari tuntia kerrallaan.

Koko Suomea järkyttänyt surma käynnisti laajan keskustelun viranomaisten toiminnasta.

Rikos- ja oikeustoimittaja Vera Miettinen päätti surmaajien oikeudenkäyntiä seuratessaan kirjoittaa tragediasta kirjan. Nyt, kahdeksan vuoden jälkeen, kirja julkaistaan 4. joulukuuta.

– Kirja auttaa hahmottamaan kokonaiskuvaa, joka oli myös asiantuntijoille pitkään epäselvä, Vera sanoo.

Vera Miettinen päätti jo oikeudenkäynnissä 2013 kirjoittaa Eerikan tarinan. Hän tapasi kirjaa tehdessään myös lapsen surmaajat.
Vera Miettinen päätti jo oikeudenkäynnissä 2013 kirjoittaa Eerikan tarinan. Hän tapasi kirjaa tehdessään myös lapsen surmaajat.

Lue myös: Eerikan surmasta elinkautiset tuomiot

Urhea Eerika

Tukehtumalla kuolleen Eerikan kehosta löytyi ruumiinavauksessa 89 ulkoista väkivallan merkkiä, joista osa oli tullut kuolinpäivänä. Hänellä oli kuollessaan syntymäpäivälahjaksi saatu tiara päässään.

”Älä ole surullinen äiti, kyllä mä pärjään”, urhea Eerika oli lohduttanut äitiään vain muutama päivä ennen kuolemaansa.

– Eerika oli vahva, mutta jos hän olisi saanut elää, olisi hän nyt hyvin vaurioitunut. Eerikan elämä oli alusta asti haitallista hänen kehitykselleen.

SEISKA 8/2015 Eerikan isä ei osoittanut oikeudenkäynnissä katumuksen merkkejä.
SEISKA 8/2015 Eerikan isä ei osoittanut oikeudenkäynnissä katumuksen merkkejä.

 

Eerika pakeni ahdistavia tilanteita mielikuvitusmaailmaan.

”Se on salaisuus”, oli Eerika kertonut kokemastaan pahasta lastensuojelulle.

 Perjantaina 4.12. ilmestyy Vera Miettisen kirja Eerika Tarkin elämästä.
 Perjantaina 4.12. ilmestyy Vera Miettisen kirja Eerika Tarkin elämästä.

Tapasi surmaajat

Vuonna 2015 Vera kävi haastattelemassa Sirpa Laamasta ja Touko Tarkkia Turun ja Helsingin vankiloissa.

”Touko Tarkki oli haastattelussa hiljainen ja vähäsanainen, mutta kylmäävän rauhallinen. Eerikan kuolemasta oli kulunut vähän yli vuosi, mutta edelleenkään hän ei näyttänyt katumuksen merkkejä. Laamanen halusi haastattelussaan kertoa erityisesti huonosta kohtelustaan vankilassa. Jätän tarkoituksella suurimman osan hänen kertomastaan julkaisematta, koska Laamasen tarinat olivat sellaisia, mitä ei voida tarkistaa. On syytä epäillä, että Laamanen valehtelee.”

– Äitipuolessa todettiin psykopaattisia piirteitä, joihin kuuluu tunteettomuus. Värisokea ei näe värejä, ja psykopaatti ei koe tunteita.

Tarkki oli aiemmin saanut tuomion seksuaalirikoksesta.
Tarkki oli aiemmin saanut tuomion seksuaalirikoksesta.

Lue myös: Surmatun Vilja Eerikan murhaajaisällä rooli Salkkareissa!

Tiesivät valheista

Lastensuojelu oli tiennyt jo Eerikan eläessä, ettei ranskalais-marokkolaisena lääkärinä Nadia Beroughina esiintynyt äitipuoli ollut kuka väitti. Kirjassa kuvaillaan, miten Eerikan toinen vastuusosiaalityöntekijä selvitti ”Nadian” oikean henkilöllisyyden. Silti Eerika palautettiin toistuvasti isänsä ja äitipuolensa luokse.

”Jälleen kerran Moilanen (Helsingin kaupungin sosiaalityöntekijä) pyysi Toukolta selvitystä Nadian nelosraskaudesta ja henkilöllisyydestä. Todistusta, passia, ihan mitä vain. Touko lupasi, että ne toimitetaan pian. ’Tilanne on nyt se, että Nadia ei ole sovelias lapsenvahdiksi Eerikalle niin kauan, kunnes olemme saaneet hänen henkilöllisyydestään selvyyden’, Moilanen sanoi tiukentaen äänensävyään.”

– Laamasta ei koskaan pidetty vaarana Eerikalle vaan valehtelijana. Viranomaisia hämäsi lopussa sekin, että Laamanen kertoi eronneensa Tarkista, Vera sanoo.

Tarkin menneisyydestä puolestaan paljastui väkivaltaa Eerikan äitiä kohtaan sekä seksuaalirikos.

Laamanen valehteli lastensuojelulle odottavansa nelosia sekä kärsivänsä aivokasvaimesta ja rintasyövästä. Vaikka väitetty raskaus oli kestänyt jo yli vuoden, uskoi Touko silti avopuolisoaan.
Laamanen valehteli lastensuojelulle odottavansa nelosia sekä kärsivänsä aivokasvaimesta ja rintasyövästä. Vaikka väitetty raskaus oli kestänyt jo yli vuoden, uskoi Touko silti avopuolisoaan.

Äitipuoli huoritteli lasta

Eerikan elämän karmea kokonaiskuva ei hahmottunut kenellekään. Kaikki tiesivät jotain, mutta kukaan ei tiennyt kaikkea.

– Naapurit todistivat selkeitä väkivaltatilanteita, mutta eivät silti soittaneet poliisille.

”(Naapuri kuulee Sirpan äänen:) ’Sulle käy huonosti, jos et syö, vitun läski!’ Nyt nainen oli äänessä, mutta joskus myös miehen ääni kuului. Kuitenkin 90 prosenttia raivoamisista oli naisen äänellä. Katriina pysähtyi kuuntelemaan. ’Senkin huora, syö! Lehmä!’ Nainen jatkoi: ’Mitä sä siinä iniset!’ Hetken aikaa oli hiljaista, kunnes kuului kova tömähdys. ’Au!’ tyttö huudahti. Katriina oli kauhuissaan, mutta hän ei tiennyt mitä tehdä. ”

Lastensuojelun pitäisi Veran mukaan käyttää maalaisjärkeä ja sosiaalityöntekijöiden tulisi luottaa omaan intuitioonsa.

– Eerikan kuoleman jälkeen lastensuojelu tekee entistä herkemmin ilmoituksen poliisille. Tämä on muutos parempaan suuntaan, Vera pohtii.

SEISKA 12/2013 Sekä isä että äitipuoli tuomittiin Eerikan surmasta elinkautiseen vankeuteen.
SEISKA 12/2013 Sekä isä että äitipuoli tuomittiin Eerikan surmasta elinkautiseen vankeuteen.

Vuosittain 5–6 lasta kuolee perheväkivaltaan

Näin Vera Miettinen kirjoittaa Eerika-kirjan alkusanoissaan:

”Vuodesta 2003 vuoteen 2012 perheen sisäisen väkivallan vuoksi kuoli vuosittain noin kymmenen lasta tai vauvaa. Vakavasti vammautui noin 300. Poliisin vuoden 2020 tilastojen mukaan nykyään viidestä kuuteen lasta kuolee vuosittain henkirikoksen uhrina.

Suomesta puuttuu systemaattinen perheväkivaltaa ehkäisevä työ. Tapauksista ei kerätä tarpeeksi tietoa, ja niistä oppiminen jää vähäiseksi.

Eerikan kuoleman jälkeen lapsen väkivaltaepäilyissä lapsi tavataan välittömästi.

Oikeusministeriön selvityksen mukaan Eerikan kuolemaan johti moni syy. Yksi niistä oli lastensuojelun kiireellinen ja nopea sijoitus, jota ei edeltänyt kunnollinen taustaselvitys. Myös viranomaisten yhteistyö oli puutteellista. Lapseen kohdistuneita väkivallan merkkejä ei tunnistettu. Kun Eerika esimerkiksi meni koululääkärin vastaanotolle mustelma poskessaan, lääkäri ei omien sanojensa mukaan tiennyt tytön juoksuttamisesta, sijoitusjaksosta perhekotiin eikä edes koulun tekemistä lastensuojeluilmoituksista.

Sosiaali- ja terveysalan tietojen yhdistämistä ei ole vieläkään saatu toimimaan tarpeeksi hyvin.”

Teksti:Anna Tenhu
Kuvat:Atte Kajova ja Seiskan arkisto
Jaa Artikkeli:

Älä missaa kuumimpia viihdeuutisia!
Seuraa Seiskaa somessa!