Hyppää pääsisältöön
Veteraanit katsoivat dokumentin.

Uutuusdokumentti sotiemme veteraaneista hätkähdyttää: ”Elokuva repi muistot esiin - tämä on kalliisti maksettu maa!”

Seiska kävi jututtamassa itsenäisyyspäivään valmistautuvia sotiemme veteraaneja Hyvinkään veteraanitalossa.

Hyvinkään veteraanitalon kahvilassa käy kuhina. Pyörätuolit ja rollaattorit on parkkeerattu siistiin riviin kahvilan seinustalle. Reilut parikymmentä sotaveteraania odottaa jännittyneinä heille omistettua ennakkonäytöstä. Alkamassa on Seiskan valokuvaajan Ari Lahden ja tuottaja Tomi Salakarin uunituore dokumentti Suomi100: Perintö.

KATSO: Koskettava Suomi100: Perintö -dokumentti kertoo veteraanien tarinan - katso se kokonaisuudessaan tästä! 

Sotaveteraaneja on jäljellä enää 17 000, ja kunniakansalaistemme keski-ikä on 92 vuotta. Dokumenttiin on haastateltu seitsemää veteraanitalon asukasta keväällä 2017. Heistä elossa on enää vain kuusi. Dokumentti on kunnianosoitus sotiemme veteraaneille. Ääneen pääsevät juuri ne, jotka ovat maata rakentaneet.

Dokumentissa haastatellut veteraanit painottavat, että Suomi on rakennettu työllä, ja työtä tulisi ihmisten edelleen arvostaa.

”Hyvä ettei unohdeta”

Dokumentin ensiminuuttien aikana salissa kuuluu vaimeaa niiskutusta, ja monien silmäkulmat kostuvat.

– Kyllähän elokuva repi muistot esille, kertoo pikkulottana lakanoista sidetarpeita valmistanut Meeri Lähteenmäki näytöksen jälkeen.

Meeri oli yksi dokumentin tekemiseen osallistuneista. Hän muistelee evakkomatkaansa turvaan sodan jaloista.

Meeri Lähteenmäki

– Se on kamalinta, mitä minulle on tapahtunut. Oli kylmyyttä, nälkää ja täitä, ja pommikoneet lensivät päällämme. Koko ajan rukoiltiin armoa, mutta ei osattu pelätä, Meeri sanoo.

– Mutta on hyvä, ettei asioita unohdeta. Niitä pahojakaan, hän sanoo päättäväisesti.

Karjala takaisin

Kaksitoistavuotiaana piikomisen aloittanut, elämäntyönsä taiteen parissa tehnyt Meeri kertoo toivovansa päättäjiltä vain, että rajat pystyttäisiin säilyttämään jälkipolville nykyisellään.

– Älkää antako kenenkään viedä rajojamme, korkeintaan ottakaa Karjala takaisin, hän lähettää terveisiä nauraen Arkadianmäelle.

Meeri Lähteenmäki

Meeri muistaa tarkkaan lapsuudenkotinsa Karjalassa, jopa sen kiven, johon aina löi varpaansa matkalla lehmihakaan. Meerin nyt jo edesmenneet sisarukset kävivät aikoinaan katsomassa vanhaa kotitaloa, mutta Meeri ei siihen pystynyt.

– Liian paljon muistoja. Haluan säilyttää ne mielessäni sellaisinaan.

Mitä paljon nähnyt ja sotaa pakenemaan joutunut Meeri miettii Suomen syntymäpäivän kynnyksellä?

– Isänmaallisuus on minulle suuri asia. Me veteraanit olemme rakentaneet tämän maan uudelleen. Työllä ja sisulla Suomi on tänä päivänä hyvä ja turvallinen maa.

Suomessa on yksi maailman parhaista sosiaaliturvista. Siihenkin Meerillä on kommentti.

– Hyvä Luoja, en tiedä kuinka me selvittiin, vaikka ei ollut luukkuja miltä apua olisi hakenut. Nykyään rahaa annetaan liian lepsusti, ja vielä ulkomailta tulleille, Meeri tuohtuu.

”Yks paperpala vaan”

Kaikki dokumentissa haastatellut veteraanit ovat samalla linjalla. Työ, sisukkuus ja isänmaan arvostus ovat heille tärkeimmät asiat suomalaisuudessa.

– Oonhan mie sodan käynyt ihminen. Se on yks paperpala vaan, sanoo Marjatta Nokelainen, kun tulee puhetta presidentin antamasta kunniakirjasta.

Marjatta muistuttaa, että nykyajan nuorisolla on kaikki hyvin. Purnaaville nuorille hänellä on terävä viesti.

– He eivät ole vielä elämää nähneet. Jos olisivat eläneet sodan ja sen jälkeisen ajan, olisi toinen ääni kellossa. Ei purnattaisi turhasta.

Maiju Nieminen tiivistää dokumentin lopussa varmasti kaikkien sotiemme veteraanien tunnot.

– Älkää antako Suomea kenellekään, tämä on kalliisti maksettu maa!


Teksti:
Sami Spåra
Kuvat:
Ari Lahti

Älä missaa kuumimpia viihdeuutisia! Seuraa Seiskaa somessa!