Hyppää pääsisältöön
Katso kuva!
maria veitola

Maria Veitola julkaisi itkuisen valokuvan – kertoo hakeutuneensa takaisin terapiaan: "Yölliset ahdistus-, pelko- ja paniikkikohtaukset tekivät sen viimeistään selväksi"

Juontaja-toimittaja Maria Veitola avautui tänään maanantaina (28.5.) rohkeasti tarvitsevansa ammattiapua sisällänsä vellovien ongelmien ratkaisemiseksi. 

Maria julkaisi sosiaalisessa mediassa itkuisen selfien, jonka kuvatekstissä hän kertoo hakeutuneensa takaisin terapiaan, jonka hän aloitti ensimmäisen kerran täyttäessään 30 vuotta. Siitä on nyt 15 vuotta.

- Kävin kerran viikossa, täsmällisesti, monen vuoden ajan. Se oli iso työ, josta oli iso ilo. Elämäni muuttui paremmaksi. Lopulta tuli se päivä kun terapeuttini sanoi, etten tarvitsisi häntä enää ja että selviäisin tästä eteenpäin itse. Saisin toki ottaa yhteyttä, jos siltä tuntui. Se oli haikea päivä. Mutta ei keneenkään voi ripustautua varmuuden vuoksi, hän kirjoittaa Instagramissa.

"Itkin kaksi tuntia"

Tänään Maria otti terapeuttiinsa uudestaan yhteyttä. Hän oli kertonut Marialle, että tämä olisi voinut ottaa yhteyttä jo paljon aiemmin. 

- Onneksi tajusin lopultakin, etten pysty selvittämään tätä kaikkea itse. Yölliset ahdistus- pelko- ja paniikkikohtaukset tekivät sen viimeistään selväksi. Teki hyvää. Itkin kaksi tuntia ja jatkoin auton ratissa, nyt kotona. Onneksi tässä päivässä ei ole mitään eikä ketään miksi pitäisi pysyä kasassa.

 

Aikuiselämäni paras päätös oli se, kun menin ja sitouduin kolmekymppisenä säännölliseen terapiaan. Onneksi löysin hyvän terapeutin, parhaan juuri minulle. Kävin kerran viikossa, täsmällisesti, monen vuoden ajan. Se oli iso työ, josta oli iso ilo. Elämäni muuttui paremmaksi. Lopulta tuli se päivä kun terapeuttini sanoi, etten tarvitsisi häntä enää ja että selviäisin tästä eteenpäin itse. Saisin toki ottaa yhteyttä, jos siltä tuntui. Se oli haikea päivä. Mutta ei keneenkään voi ripustautua varmuuden vuoksi. ”Olisit voinut soittaa jo paljon aiemmin”, hän sanoi tänään ja olen täysin samaa mieltä. Onneksi tajusin lopultakin, etten pysty selvittämään tätä kaikkea itse. Yölliset ahdistus- pelko- ja paniikkikohtaukset tekivät sen viimeistään selväksi. Teki hyvää. Itkin kaksi tuntia ja jatkoin auton ratissa, nyt kotona. Onneksi tässä päivässä ei ole mitään eikä ketään miksi pitäisi pysyä kasassa. Ajoin suoraan kotiin, koska halusin olla yksin, suojassa katseilta ja small talkilta. Kodin edessä törmäsin silti vanhaan työkaveriin, joka kysyi mitä kuuluu. Kerroin totuuden: nälkä, pissahätä ja tämä itku joka ei lopu, koska lähdin selvittämään ja hoitamaan sen alkusyytä. Avoimuudestani häkeltyneenä ex-kollega kertoi päällimmäiset mielenterveydestään ja sanoi, että on aina ajatellut, että kertoo tarinansa koko maailmalle sitten joskus kun hänellä menee todella hyvin. Sitten kun hän on huipulla. Puistelimme päitämme ja mietimme, miksi pitäisi mennä todella hyvin jotta voisi kertoa olleensa joskus huonovointinen ja rikki ja ajoittain edelleenkin. Minussa nämä kaikki samaan aikaan: yksi kauneimmista ja kepeimmistä keväistä vuosiin ja silti tämä kertymä sisällä. Nämä asiat joihin en yksin pääse käsiksi ja joita en osaa käsitellä ilman toista ihmistä, vaikka kuinka haluaisin. Ystävät ja perheenjäsenet ovat vierellä, mutta silti kykenemättömiä auttamaan, koska he ovat joko liian lähellä tai tahtomattaankin osa tätä sisäistä mönttiäni. Tänään kehun itseäni siitä, että olen tarpeeksi rohkea ja viisas hakeakseni apua ja tajutakseni, että yksin en pysty, vaikka kuinka haluaisin. PS: Tätä päivitystä ja kuvaa ei saa käyttää eikä lainata mikään muu media tms taho

Henkilön Maria Veitola (@mariaveitola) jakama julkaisu

Matkalla kotiin Maria oli törmännyt vanhaan kollegaansa, jolle hän oli rehellisesti kertonut miltä hänestä tuntuu. 

- Kerroin totuuden: nälkä, pissahätä ja tämä itku joka ei lopu, koska lähdin selvittämään ja hoitamaan sen alkusyytä. Avoimuudestani häkeltyneenä ex-kollega kertoi päällimmäiset mielenterveydestään ja sanoi, että on aina ajatellut, että kertoo tarinansa koko maailmalle sitten joskus kun hänellä menee todella hyvin. Sitten kun hän on huipulla. Puistelimme päitämme ja mietimme, miksi pitäisi mennä todella hyvin jotta voisi kertoa olleensa joskus huonovointinen ja rikki ja ajoittain edelleenkin. 
Minussa nämä kaikki samaan aikaan: yksi kauneimmista ja kepeimmistä keväistä vuosiin ja silti tämä kertymä sisällä. Nämä asiat joihin en yksin pääse käsiksi ja joita en osaa käsitellä ilman toista ihmistä, vaikka kuinka haluaisin. Ystävät ja perheenjäsenet ovat vierellä, mutta silti kykenemättömiä auttamaan, koska he ovat joko liian lähellä tai tahtomattaankin osa tätä sisäistä mönttiäni. Tänään kehun itseäni siitä, että olen tarpeeksi rohkea ja viisas hakeakseni apua ja tajutakseni, että yksin en pysty, vaikka kuinka haluaisin. PS: Tätä päivitystä ja kuvaa ei saa käyttää eikä lainata mikään muu media tms taho.

Erikoiseksi Marian avautumisen tekee se, että nainen kieltää mediaa käyttämästä niin valokuvaa kuin sen tueksi kirjoitettua tekstiä. Päivitys on kuitenkin julkinen, ja sen näkevät muutkin kuin hänen 82 000 seuraajaansa. 


Teksti:
Seiskan toimitus
Kuvat:
Seiskan toimitus ja Instagram

Suosituimmat

Ladataan sisältöä

Älä missaa kuumimpia viihdeuutisia! Seuraa Seiskaa somessa!