Skip to main content
Kirsi Salo

Kirsi Salon koskettava blogipostaus vanhempien avioerosta leviää somessa: "Pelottaa niin, että tukka lähtee"

Kolumbiassa nykyään asuva ex-juontaja ja nykyinen hyvinvointivalmentaja Kirsi Salo kertoo koskettavasti vanhempiensa avioerosta blogissaan. Postauksen nimi on "Pelottaa niin, että tukka lähtee".

LUE MYÖS: KIRSI SALO EROSI – RANKKA TILITYS BLOGISSA: ”JOSKUS TUSKA VOI OLLA NIIN SUURI, ETTÄ IHMINEN EI VAAN KERTA KAIKKIAAN ENÄÄ KESTÄ”

Tämä on varmaan vaikein teksti kirjoittaa näkyväksi, mitä olen koskaan eläissäni kirjoittanut. Ja se on siksi, että nämä sanat kirjoittaa sisäinen lapseni. En minä, itsevarma, kaiken tietävä ja kaikessa pärjäävä aikuinen. Ei. Se lapsi, jonka kauhein pelko on olla näkyvä, olla mitenkään olemassa, varma siitä että kaikkeen mitä hän tekee tai ajattelee tulee virhe tai se johtaa johonkin kamalaan muille. Ettei vaan tee mitään, tee virhettä tai aiheuta aaltoja. Tai jotain. Tai mitään. Olla hameen helmassa piilossa vaan, olla olematon. Olin eilen yöllä yhtäkkiä Hän. Tuon pienen Kirsin tarina alkoi aueta minulle ja nämä sanat, mitkä nyt kirjoitan leijuivat eteeni pimeydessä. Loin ja luin tarinaani, tätä mitä nytkin luet, ja itkin.

Kirsin vanhemmat erosivat, kun hän oli kuusivuotias. 1970-luvulla lapsen mielipidettä kuultiin osana eroprosessia, ja "vanhemman valinnasta" koitui pienelle tytölle niin suuret omantunnontuskat, että hän päätti "olla se tyttö aina aikuisikään asti, jolla ei ole mitään tarpeita tai toiveita".

Kaikki selviävät helpommalla, jos olen ihan vain hiljaa ja näkymätön. Aamulla, kun olen nälkäinen ja (omassa mielessäni) haavoittamani viikonloppuvanhempani vielä nukkuu, kituutan hiljaa huoneessani, kunnes kasvavan lapsen nälkä on sietämätön. Hiivin hiljaa keittiöön. Taitan hapankorpusta pienen palan ja laitan sen pakettiin takaisin niin, ettei kukaan vain huomaa. Ettei kukaan huomaa, että minulla on tarpeita. Hiivin kerta toisensa jälkeen hakemaan vielä pienen palan, sillä nälkä kurnii suolissani. En uskalla ottaa voita, koska jääkaapista tulee ääni. Joutuisin myös pesemään veitsen, ettei kukaan huomaa että käytin voita. Haen palasia niin kauan, kunnes en pysty enää järjestelemään niitä pakettiin niin, ettei kukaan huomaisi, että sieltä on otettu jotain. Istun loppuajan nälässä ja odotan, että joku herää ja laittaa aamiaista. Onko sinulla nälkä jo? En mä tiedä. 

Nyt viisikymppisenä aikuisena - ja äitinä - kaikki tämä kuulostaa Kirsistä järkyttävältä.

LUE MYÖS: Juontaja Kirsi Salolla iso talo ja valtavat viljelmät Kolumbiassa: Minulla ei ole aikaa miehelle!

Hänen on pakko purkaa emotionaalisesta kehostaan kaikki tämä myötätunto, suru ja jännityksen kauhu, jota hän on hautonut jo yli 40 vuotta.

Ihmiset samaistuvat

Kirsin blogipostaus on saanut paljon jakoja sosiaalisessa mediassa, ja moni on samaistunut hänen lapsuuden kokemuksiinsa.

Kiitos. Miten omat lapsuuden ”en mä tiedä”- hetket piirtyivätkään silmien eteen. Tämän ääreen laskeudun, tutkien ja kuulostellen, eräskin Kirsin Instagram-seuraajista kommentoi.

- Lapsi ottaa usein suuremman taakan kantaakseen mitä vanhempi ikinä osaa edes aavistaa. Ihana että uskalsit painaa lähetä, toinen toteaa.

Tärkeä, hieno ja poikkeuksellisen rehellinen blogikirjoitus, kolmas komppaa.

Lue Kirsin koko postaus täältä.


Teksti:
Seiskan toimitus
Kuvat:
Seiskan toimitus ja Instagram

Suosituimmat

Ladataan sisältöä

Älä missaa kuumimpia viihdeuutisia! Seuraa Seiskaa somessa!