Muusikko Jannika B ja hänen puolisonsa, Apulanta-yhtyeen Toni Wirtanen saivat esikoisensa kaksi vuotta sitten. Pieni tytär on pariskunnan elämän valo, mutta siitä huolimatta Jannika kertoo kärsineensä masennuksesta jo pitkään. Jannika avautui asiasta rohkeasti viikonloppuna.
Kuten moni muukin, Jannika yritti haudata pahaa oloaan tekemällä itseään kiireiseksi. Kuitenkin loppujen lopuksi Jannika ymmärsi olevansa täysin loppu ja masentunut.
Epäonnistumisen tunnetta, pääni sisällä kehittämiäni puutteita ja häpeää huonosta olostani olen yrittänyt korjata tekemällä, hymyilemällä ja olemalla entistä enemmän. Koska "kyllähän mä pärjään". Vasta keväällä, kun peilistä katsoi itkuinen hahmo, jota en enää tunnistanut, osasin hakea apua. Ymmärsin viimein, että se, millä yritin oloani korjata, olikin yksi merkittävä osatekijä siihen, millainen minusta oli tullut. Olin uupunut. Olin täysin loppu. Olin masentunut.
Siitä lähtien olenkin opetellut olemaan itselleni armollisempi. Ensimmäistä kertaa 17 vuoteen olen pitänyt kesälomaa. Olen opetellut taas suorittamisen sijaan nauttimaan elämästä.
Eilen jaksoin todella pitkästä aikaa käydä pienellä lenkillä ja ensimmäistä kertaa vuosiin katsoin peiliin ja totesin "Damn, sähän oot ihan jees muikkeli. Teet kaikkesi tyttäresi onnen eteen. Yrität olla paras mahdollinen vaimo ja hyvä ihminen. Se riittää." Olkaa armollisia itsellenne. Ja muistakaa, että somemaailmassa, jossa harvoin uskalletaan olla epätäydellisiä, ei kannata olla kateellinen toisen onnesta - et koskaan tiedä minkä hinnan hän on siitä maksanut.
Jannika julkaisi myös toisen päivityksen, jossa hän kertoo aviomiehensä huomanneen masennuksen kauan ennen häntä.
Tiedän, kuinka yksinäinen sitä tämän asian kanssa on. Tiedän, kuinka huonoa oloaan häpeää, koska "kaikkihan on hemmetin hyvin. Muualla kun on sotia ja nälänhätää." Tiedän,kuinka vaikeaa on edes nähdä, että tarvitsee apua - saatikka pyytää sitä.
Haluan siksi kiittää rakasta aviomiestäni,joka näki jo kauan ennen minua, että en ole oma itseni. Hän on tehnyt kaikkensa minun onneni eteen. Hän on hoitanut kodin ja lapsemme silloin, kun en itse ole siihen kyennyt niin, ettei rakas pieni tyttäremme ole koskaan joutunut näkemään rikkinäistä äitiään ja luulemaan, että hän olisi syypää äidin huonoon oloon. Olen ja tulen ikuisesti olemaan kiitollinen miehelleni siitä. Kiitollinen olen myös siitä, että hän varasi minulle lääkäriin ajan ja lähes talutti minut sisälle asti. Enhän itsekään varsinaisesti vielä tajunnut, että mikään olisi ollut vialla. Ajattelin vain, että tämmöinen surullinen elämää pelkäävä hahmoko minusta on nyt tullut? Onneksi ei.
Julkaisussa Jannika kertoo jakaneensa kokemuksensa sen vuoksi, että hän toivoo pystyvänsä herättelemään muita samankaltaisten asioiden kanssa kamppailevia ihmisiä.