Erika Vikman sai kunnon kyydit Mustangilla – herranjestas, mitkä muskelit! "Eihän tässä voi kuin hymyillä"
Rakkaudesta se hevonenkin potkii – mutta tosirakkaus 421 hevosvoimasta!
Vuodesta 1964 valmistettu Ford Mustang on yhä yksi maailman suosituimmista urheiluautoista. Se on ainoa alkuperäisistä niin sanotuista poniautoklassikoista, jonka valmistus on jatkunut keskeytyksettä näihin päiviin saakka.
Suomessa saatiin kuitenkin odotella toissavuoteen asti, että amerikkalainen autokaunotar rantautui myyntiin maahamme. Mutta hyvää kannattaa odottaa, kysykää vaikka Erika Vikmanilta.
Vihdoin alkaneen kesän kunniaksi Seiska päätti tarjota hallitsevalle tangokuningattarelle elämänsä kyydit. Tai oikeastaan Erika tarjosi toimittajalle kyydit, sillä kaunis kultakurkku ei ymmärrettävästi malttanut pysyä poissa ratista.
– Tämähän on aivan mahtava! Erika huudahtaa painaessaan korkokengällään kaasua.
”Olisi hyvä keikka-auto”
Erika ei joko pysty peittelemään innostuneisuuttaan tai ei halua peitellä sitä Mustangin lipuessa sovitulle tapaamispaikalle Espoon Westendin uimarannalle. Tangokuningattaren suupielissä välähtää spontaani hymynkare, kun ikoninen hevoslogo ilmestyy näkyviin.
– Eihän tässä voinut muuta kuin hymyillä, kun näki näin hienon pelin, Erika myöntää ja istahtaa itse kuskin paikalle.
Sitten automaattivaihde ajoasentoon, turvavyö kiinni ja yhdellä napinpainalluksella katto alas. Pian rattia jo käännetään kohti Helsingin keskustaa. Länsiväylällä on 80 kilometrin nopeusrajoitus, jota Erikan onnistuu noudattaa, vaikka menopelin muskelit vain odottavat käskyä hurjaan kiihdytykseen.
– Tykkään tästä kyllä tosi paljon! Tämä olisi hyvä keikka-auto. Jos vain teille käy, niin voisin vaihtaa Kiani tähän, Erika nauraa.
Ajokortti vasta vuoden
Heinäkuussa tangokuningattareksi kruunattu Erika ajaa työkseen paljon. Kruunun saatuaan keikkakilometrejä on kuulemma kertynyt reippaasti yli 50 000.
– Joudun ajelemaan aika pitkiä matkoja. Toisinaan olen vähän sellainen, että painan vaan menemään enkä jaksa välittää kaiken maailman rajoituksista, hän hymähtää.
– Mutta en minä mikään kaahari ole.
Ajokortti on löytynyt taskusta vasta vajaan vuoden verran.
– Ajattelin, että jos voitan Tangomarkkinoilla, niin ajokortti on oltava.
Luotto oli kova ja ajoitus täydellinen, sillä ajokortti lätkähti kouraan kuukausi ennen kuin tangokuningattaren kruunu istutettiin vaaleille kutreille.
”Suoraan ja lujaa!”
Silminnähden ajamisesta nauttiva Erika luonnehtii itseään hyväksi mutta kärsimättömäksi kuskiksi.
– Esimerkiksi liikennevaloissa on hyvä hoitaa muita asioita, kuten vaikkapa sähköposteja.
– Ja keikkamatkoilla olen sellainen suorittaja, monien muiden artistien tavoin. Ei niillä huoltoasemilla jaksa liikaa hengailla. Äkkiä vain määränpäähän, suoraan ja lujaa!
Mustang on auto, jolla pääsee suoraa ja lujaa. Varsinkin tällä mallilla, jonka konepellin alla murisee viisilitrainen ja 435 hevosvoimaa laukkaava V8-kone. Se kyydittää nollasta sataan päälle neljässä sekunnissa.
– Tämä on tosi vakaa ajettava. Aurauskulma on niin sanotusti kohdallaan, Erika myhäilee samalla, kun konepelti kiiltelee Hietalahdenrannassa.
Mustangin ämyreistäkin lähtisi tuhtia mölyä, mutta sitä Erika ei kaipaa.
– Kun musiikki on työ, niin monesti tulee ajeltua ihan hiljaisuudessa.
Tiedusteli hintaa!
Mitä pidempään Erika löhöää Mustangin nahkapenkissä, sitä enemmän hän vaikuttaa autosta pitävän. Alustavasti oli ollut puhetta, että toimittaja ajaisi auton takaisin Espooseen, mutta tangokuningatar hoitaa homman mieluusti itse.
– Kyllähän se niin on, että mukavuudellakin on väliä, kun auto on työväline…
Sitten Erika puree huultaan ja uskaltautuu kysymään:
– Paljonkos tällainen oikein maksaa? Jos sitä vaikka seuraavasta keikkapalkkiosta sijoittaisi!
Mitä luulet, mitähän Iso D tuumaisi Mustangista?
– Voihan olla, että tarjoaisin Dannylle kyydin ja kysyisin, lähdettäisiinkö vaikka jätskille. Ja vaikka hän vähän Mersu-mies onkin, niin tästä autosta hän varmasti sanoisi, että ”on kyllä komee pirssi!”
