Pararatsastaja Jaana Kivimäki, 46, saapuu fuengirolalaiseen baariin avustajansa Tiia Dahlqvistin kanssa.
Jaana on ollut Espanjassa tammikuun lopusta lähtien.
– Kuluneeseen viiteen kuukauteen on mahtunut paljon. Ensin tuli koronakaranteeni, sitten Legolas-ratsuni piti lopettaa ja viimeiseksi jouduin ottamaan pankkilainan, että saan ostettua uuden hevosen, Jaana kertoo.
Puheesta paistaa läpi aito suru rakkaan ratsun kuoleman.
Lastaussilta petti
Jaanasta tuli ammattiurheilija vasta vakavan onnettomuuden jälkeen. Siihen asti hän oli harrastanut esteratsastusta kilpatasolla ja pyörittänyt omaa baaria.
Kesällä 2004 Jaana oli normaaliin tapaan valmistautumassa aluemestaruuskisoihin. Hevostenkuljetusauton lastaussiltaa avatessaan 500-kiloisen sillan hydrauliikkajärjestelmä petti, ja Jaana jäi laitteen alle.
Kolmekymppisen Jaanan onneksi paikalla oli muitakin, joten ambulanssi saatiin paikalle muutamassa minuutissa.
Silta kuitenkin painoi rintalastaa niin, ettei Jaana pystynyt hengittämään.
– Silloin luulin kuolevani.
Onnettomuuspaikalle juosseet ihmiset nostivat painavan sillan ilmaan ja laittoivat kuormalavoja sen alle.
– Ystäväni nostelivat jalkojani, mutta ne eivät pysyneet ilmassa. Sillä hetkellä tajusin halvaantuneeni. Paikalle rientänyt erikoissairaanhoitaja totesi minulle, että pyörry vaan, hoidan sinut ambulanssiin, Jaana kertoo.
9 tunnin leikkaus
Sairaalassa kaksi kirurgia aloitti välittömästi yhdeksän tuntia kestäneen leikkauksen.
– He poistivat sinä aikana selästäni yli 2 000 luunsirua.
Leikkauksen jälkeen Jaana sai kuulla, ettei hän tule enää koskaan kävelemään.
– Osa paikalla olleista sukulaisistani oli alkanut itkeä ja minä olin rauhoitellut heitä toteamalla, että nyt tavoitteeni on paralympialaisissa. Itse en tätä muista.
Jaanan ilman muistijälkeä ääneen lausuma unelma toteutui vuonna 2012 hänen sijoittuessaan Lontoon paralympialaisissa henkilökohtaisessa vapaaohjelmassa seitsemänneksi. Hän oli sitä ennen saavuttanut EM-hopeaa ja PM-pronssia.
Tähtäimessä Pariisin kisat
Rio de Janeiron paralympialaisista Jaana joutui jäämään pois loukkaantumisen takia. Hänen silloinen ratsunsa Belline pelästyi jotain Ypäjällä järjestetyissä vammaisratsastuksen PM-kisoissa ja pudotti Jaanan satulasta.
– Tarrakiinnikkeet pettivät ja jäin roikkumaan useaksi minuutiksi pelkkien ohjasten varaan. Välilevyn pullistuman takia olympiakomitean lääkäri ei antanut minulle kilpailulupaa, Jaana toteaa.
Myös Tokion kisat jäävät väliin, koska hän ei saavuttanut vaadittavaa menestystä, vaikka Suomella oli paralympialaisiin kaksi paikkaa kouluratsastukseen.
– Ainoa mahdollisuuteni on järjestäjien myöntämä villikortti. Seuraava tavoitteeni on Pariisin paralympialaiset 2024.
Aika jonka sain
Elokuva kertoo Jaana Kivimäen elämän taitekohdasta: miten ravintoloitsijana toimineen ja esteratsastusta kilpatasolla harrastaneen nuoren naisen elämä muuttui ja miten hän toteutti unelmansa kilpailla Lontoon paralympialaisissa.
Elokuvassa käydään läpi myös Jaanan väkivaltaista parisuhdetta, siitä johtuvaa ainaista pelkoa ja jatkuvaa anteeksiantoa sekä jännitetään, pääseekö mies ehdonalaiseen Jaanan omaishoitajaksi vai käyttääkö hän sitä vain tekosyynä vapautuakseen vankilasta.
Elokuvan on ohjannut Tuukka Temonen ja Jaanaa esittää Tuukan vaimo Olga Temonen. Muissa rooleissa nähdään Suomen kärkinäyttelijöitä, kuten Sebastian Rejman, Ville Myllyrinne, Riitta Havukainen, Tommi Eronen, Satu Silvo, Pilvi Hämäläinen ja Anu Sinisalo sekä muusikoita, kuten Arttu Lindeman ja Jontte Valosaari.
Elokuva sai ensi-iltansa vain muutama päivä ennen kuin koronarajoitukset sulkivat Suomessa salit. Nyt elokuva on palannut Finn- kinon ohjelmistoon