Kuvanveistäjä Eila Terttu Jaatinen, 72, oli työskennellyt 13 vuoden ajan graafisena suunnittelijana ison rakennuttajayhtiön palveluksessa. Eräänä perjantai-iltana vuonna 1999 kohtalo päätti kuitenkin puuttua peliin.
– Jouduin auto-onnettomuuteen, josta aiheutui minulle hermoratavaurio. Sen seurauksena yläraajani eivät liikkuneet, ja myöhemmin se vaikutti myös puhumiseeni.
Onnettomuus hääpäivänä
Onnettomuusiltana Eilan ja hänen aviomiehensä oli tarkoitus lähteä Aulangolle juhlistamaan 30-vuotishääpäivää. Eila lähti hakemaan autolla matkalaukkuja, jotka odottivat kotona valmiiksi pakattuina. Tämän jälkeen hän noukkisi kyytiin myös miehensä.
– Olin Espoon Tapiolassa liikennevaloissa. Kun valot vaihtuivat vihreäksi, lähdin liikkeelle, mutta yllättäen edessäni ollut auto pysähtyikin. Jouduin myös itse tekemään äkkijarrutuksen, jolloin takanani ollut auto pamahti perääni kovalla vauhdilla.
Paikalle tuli ambulanssi, ja Eila vietiin Jorvin sairaalaan tutkimuksiin. Hänelle laitettiin niskatuki, ja jo matkan aikana Eila tunsi, että jotain tapahtuu hänen vartalossaan.
– Lopulta tutkimuksissa neljännestä ja viidennestä nikamastani löytyi hermoratavaurio.
Uuvuttava oikeusprosessi
Eila joutui pitkälle sairauslomalle, minkä aikana työnantaja yllättäen irtisanoi hänet. Kamppaillessaan vammautumisensa kanssa hän joutui samalla taistelemaan myös oikeuksiensa puolesta työnantajaa vastaan.
– Kävin aivan hirveän oikeusprosessin läpi. Lopulta voitin jutun, ja työnantajaltani saamilla rahoilla sain hoidettua itseni kuntoon.
– Sairauslomalla jouduin pohtimaan elämän tarkoitusta monelta kantilta. Kuvittelemme, että meillä on aikaa, mutta ei sitä aina ole. Ajattelinkin, että minun on nyt käytettävä tämä ainutlaatuinen hetki hyväkseni. Teinkin päätöksen, että en lähde enää töihin, vaan ryhdyn tavoittelemaan unelmaani.