Rantasalmen Parkumäessä asuva Päivi Huhtinen, 51, rakastui jo kaksikymmentä vuotta sitten minipossuihin niiden älykkyyden ja omalaatuisuuden vuoksi. Muutettuaan maatilalle, jossa oli tyhjäksi jäänyt navetta, hän pystyi hankkimaan ensimmäisen possunsa vuonna 2015.
Neljävuotias Kevin sai puolitoista vuotta sitten kaipaamaansa lajitoverin kunekune-rotuisesta Dumbosta.
– Minipossuja voi verrata koiriin, mutta niiltä puuttuu kokonaan miellyttämisen tarve. Ne oppivat kyllä erilaisia temppuja, kuten istumaan käskystä palkkiota vastaan. Rapsuttamista ne rakastavat yli kaiken, Suomen Minipossuyhdistyksen tiedottajana toimiva Päivi kuvailee.
Kaipaa kaveria
Päivi suree monen muun minipossukasvattajan kanssa sitä, että ihmiset hankkivat lemmikin joko tietämättöminä tai väärin perustein.
Minipossu on toki lapsuusiässään pieni, syötävän suloinen ja lähestulkoon sisäsiisti, mutta se voi kasvaa jopa 100-kiloiseksi parissa vuodessa. Perheen ainoaksi lemmikiksi siitä ei ole, sillä sika kaipaa ainakin yhtä lajitoveria rinnalleen. Koira kelpaa kaveriksi, jos muita vaihtoehtoja ei ole.
– Jos possulla ei ole tarpeeksi tekemistä, se pistää asuintilansa turhautuneena palasiksi, Päivi kertoo.
– On typerää ottaa minipossua kerrostaloasuntoon, kun se tuskin soveltuu rivitaloonkaan varsinkaan nyt, kun laki määrää sikatalouksiin tupla-aitaukset sikaruttovaaran takia.
Hänellä itsellään on Kevinin ja Dumbon lisäksi ylläpidettävänään kunekune-rotuinen karju Kingi. Sen kasvattaja pitää siitoksessa taukoa, koska kiinnostus lemmikkisikoihin on lopahtanut ruttovaaran ja siitä koituneiden aitaussäännösten takia.