Vaasalainen Anne Dahl oli yhdeksänvuotias sanoessaan isälleen haluavansa kissan. Muussa tapauksessa hän kävelisi kesämökiltä Oravaisilta kotiin Vaasaan.
Tuosta hetkestä on nyt neljäkymmentä vuotta. Siitä asti Annella on aina ollut kissa, ja tälläkin hetkellä kotitalossa temmeltää kahdeksan karvatassua.
– Suurin osa niistä on tullut minulle Vaasan kissatalolta, jossa itsekin olen töissä vapaaehtoisena.
Anne on työskennellyt kissatalolla jo pitkään. Hänellä on myös itsellään ollut kotonaan hoitokissoja.
– Kahden vuoden aikana minulla oli yhteensä 163 hoitokissaa, enimmillään 23 yhtä aikaa. Nyt taloni on sen verran huonossa kunnossa, että en voi hoitokissoja enää ottaa.
Lue myös: Vaasalainen Anne auttaa lemmikkejä – ”Minulla oli kahden vuoden aikana 163 hoitokissaa”
En jätä ketään pulaan
Kissojen lisäksi hyväsydäminen Anne auttaa parhaansa mukaan myös ihmisiä. Hänelle onkin vuosien mittaan kertynyt paljon autettavia. Joillekin hän on käynyt kaupassa, toisille ollut tukena syöpähoidoissa.
– Olen luonteeltani sellainen, että jos joku on pulassa, haluan auttaa. En voi vain maata kotona, tulisin hulluksi.
Anne vie tutuille ja tuntemattomille myös jouluiloa.
– Olen aika suosittu joulupukki, enkä ota maksua niin paljon kuin joulupukit yleensä ottavat. Jos on vähävarainen perhe, menen ihan ilmaiseksi. Siitä saa jouluiloa itsekin.
Lue myös: Vapaaehtoistyötä tekevä Anne järkyttyi näkemästään – ”Kissan suuhun laitettiin räjähde”
Elämä kissojen ehdoilla
Sairauseläkkeellä olevalla hyväntekijällä on itselläänkin raha usein tiukassa. Hän ottaakin kiitollisena Seiskan antaman ruoka-avun vastaan itselleen, miehelleen ja kissoilleen.
– Ruokaa kuluu paljon. Kissoille menee yksi 12 pussin märkäruokapaketti päivässä, ja niiden lisäksi menee kuivia raksuja. Näiden avulla pärjäämme pitkään.
Anne kertoo, että vaikka taloudellinen tilanne on tiukka, ei hän voisi koskaan luopua kissoistaan. Hän onkin valmis elämään niiden ehdoilla.
– Mieheni otti minusta kerran kuvan, kun olin nukkumassa. Minulla oli kuusi kissaa ympärilläni. Minulla on aina kissa vierelläni, kun menen nukkumaan.
– Monet rajoittavat kotonaan kissojen elämää, mutta meillä niiltä ei ole rajoitettu mitään. Ne saavat hyppiä pöydillä tai kynsiä sohvia. En pystyisi elämään ilman niitä, ne tuovat iloa elämääni. Niin toi nyt Seiskakin, Anne hymyilee.
