Kovalla keikkatyöllä ja videoilla fanikatrastaan kasvattava hevibändi Tara tekee kunniaa suomalaiselle raskaalle rockmusiikille.
– Aluksi esiinnyimme englanniksi, mutta vähitellen aloimme tehdä omia kappaleita. Kun kerran Suomessa keikkaillaan, niin rokataan suomeksi, bändin perustajajäsen, laulaja Tuula Saari-Mannila, 48, sanoo.
Rovaniemeltä pääkaupunkiseudulle asettunut glamrock-tyyliniekka vastaa kaikista bändin räväköistä sanoituksista.
– Eräs levy-yhtiön pomo sanoi kerran, että ääneni ja sanoitukseni ovat niin rajuja, ettei semmoista voisi kuunnella esimerkiksi toimistossa taustamusiikkina radiosta. Totesinkin, että olen samaa mieltä. Me emme tee mitään hissimusiikkia, Tuula näpäyttää.
Aviossa 25 vuotta
Tuula perusti bändin pari vuotta vanhemman aviomiehensä Tomin kanssa.
– Kun aikaisempi suhteeni päättyi, muutin Rovaniemeltä pääkaupunkiseudulle. Tapasin Tomin, ja se oli rakkautta ensikohtaamisella. Molempia yhdisti myös musiikki.
Papin aamenen pari otti vastaan 25 vuotta sitten. Siinä kun mies synnytti säveliä, Tuulalta luonnistui sanoittaminen.
– Tomi soitti myös toista kitaraa bändissämme.
Ahkeran keikkailun lisäksi yhtye on julkaissut jo muutaman musavideon, kuten Helvetti jäätyy, Narttu ja Rock Baby.
– Saimme alkuvuodesta upean mahdollisuuden alkaa toteuttaa esikoislevyämme. Mieheni tuli sen tuottajaksi.
”Jotain on vialla”
Samoihin aikoihin reilu viisikymppisellä Tomilla todettiin sydämessä outoja häiriöitä.
– Patistelin häntä lääkäriin, mutta eihän suomalainen mies sinne ihan helpolla mene. Lopulta kuitenkin sain hänet tutkimuksiin. Siellä ilmeni tarvetta pienelle sydänoperaatiolle, Tuula muistelee.
Kyse oli lievästä sepelvaltimotaudista johtuva verisuonten ahtautuminen.
– Mieheni oli kuitenkin hyväkuntoinen. Varasimme hänelle leikkausajan.
Palvelualalla esimiehenä työskentelevä Tuula muistaa kohtalokkaan helmikuisen aamupäivän, jolloin hänet valtasi outo tunne.
– Tuli epämiellyttävä olo, että jotain on nyt vialla. Työpaikkani on lähellä kotiamme, joten päätin lähteä käymään siellä pikaisesti.
Kotona oli hiljaista. Tuula kohtasi olohuoneessa hengen seisauttavan näyn.
– Mieheni oli tv-tuolissa elottomana ja hänen ihonsa oli jo ihan väritön. Koitin pulssia, mutta tajusin kyllä heti, ettei mitään ollut tehtävissä.