Kuhmoislaisen Henri Sonkamuotkan poikkeuksellisen elämän suuri käänne oli, kun oman koiran näykkäisy leikin tiimellyksessä toi vakavan verenmyrkytyksen. Sen jäljiltä Henkan kaikki raajat amputoitiin kymmenisen vuotta sitten.

Henri Sonkamuotkan Miia-sisko Kuhmoisten hautausmaalla:

Henkka ei ollut hakeutunut heti hoitoon koiran näykkäistyä häntä. Amputaatiosta huolimatta hengenlähtö oli jo tuolloin enemmän kuin lähellä.

Sitkeä mies kuitenkin selvisi. Sen jälkeen Sonkamuotka seikkaili moneen otteeseen Seiskan sivuilla, mutta tämä on viimeinen juttu Henristä.

– Löysin Henrin maanantaina 6. helmikuuta omasta sängystään. Huomasin heti, että hänellä oli hätä, ja soitin 112:een. Ikävä kyllä Henkka ei selvinnyt, hän menehtyi kello 12.30, surun murtama sisko ja henkilökohtainen avustaja Miia Takala kertoo Seiskalle.

Lue lisää: Seiskan lukijoille tuttu Henri Sonkamuotka on menehtynyt – sisko näki kuolinkamppailun läheltä

Hyvästeli jo juhannuksena

Henrin elämässä tapahtui kurjia käänteitä hänen viimeisen elinvuotensa aikana. Miia ei halua ruotia niitä kaikkia julkisuudessa.

– Sen verran sanon, että veljeni menetti hyvin tärkeän ihmisen. Sen jälkeen hän meni psykoosiin ja sai jo silloin pienen aivoverenvuodon. Se oli samalla puolella aivoja kuin helmikuussa katkennut iso suoni.

Henri oli jo viime kesänä kaksi kuukautta sairaalahoidossa.

– Hyvästelin hänet jo juhannuksena, mutta saimmekin lisää aikaa. Muistan, miten lääkäri ennakoi jo silloin aikoinaan amputaatioiden aikoihin, että Henri saattaisi elää vielä 10 vuotta. Niin siinä sitten kävikin.

Heittäytyi elämään

Vakavasta alkoholismista kärsinyt Henri ei kaikista murheistaan huolimatta kääntänyt elämälle selkäänsä. Miia-sisko kehuu veljensä kykyä heittäytyä elämään.

– Henri eli hyvin vaiherikkaan elämän. Nostan hänelle hattua siitä, että hän uskalsi elää täysillä loppuun asti. Henkka pystyi tekemään kaikenlaista, vaikka joutuikin tekemään asiat erilailla, isosisko sanoo ääni väristen.

Lue myös: Neliraaja-amputoitu extreme-hurjapää Henri Sonkamuotka toteutti jälleen yhden unelmansa – katso!

– Olin Henrille joskus jopa kade siitä, miten urki auki hän uskalsi mennä. Ihmisenä hän oli äärettömän kiltti ja pohti aina, mitä muut hänestä ajattelivat.

Miia pitelee käsissään lapsuuskuvaa, jossa hän ja Henri ovat vierekkäin. Kyyneleet alkavat vieriä pitkin poskia.

– Itkemme sitä omaa ikäväämme. Niin kamalta kuin hänen kuolemansa tuntuukin, niin Henrillä on nyt kädet ja jalat. Henkalla on vihdoin hyvä olla, se on tärkeintä.

Tilaa Seiska tästä!
 
Oletko jo tilaaja? Lue tuoreimman Seiskan digilehti tästä.
 
Tuoreimman Seiskan löydät myös kaikista hyvin varustelluista Lehtipisteistä.
 
Kuulitko mehukkaan julkkisjuorun? Nappasitko kohukuvan? Soita 044 567 7777, tai lähetä vinkki lomakkeella.