Bella Thorne, 21, on viime aikoina antanut aihetta kohuotsikoille. Avautuminen seksuaalisuudesta, itsetarkoituksellinen paljaan pinnan esittely, alastonkuvajupakka ja ryhtyminen porno-ohjaajaksi.
Alastonkuvillaan kohauttanut Bella Thorne paljastaa: "Olen panseksuaali!"
Nyt entinen Disney-lapsitähti kertoo kipuilustaan ja itsensä etsimisestä. Bella julkaisi pitkän pohdinnan elämästään Instagramissa, yläosattoman kuvan yhteydessä.
(Vapaa käännös)
Mikä minua vaivaa? Miksi aina haen kaikilta hyväksyntää ja erityisesti miehiltä? Kaikki sanovat, että minun pitäisi olla sinkku, tehdä itseni onnelliseksi. Kaikki tuo on pelottavaa, sillä haluan vain Häntä. Haluan, että Hän ottaa minut halaukseen, rakastaa minua. Haluan, että hän sanoo: "Kaikki on hyvin". Haluan, että Hän katsoo syvälle silmiini ja silloin tiedän, että minut on hyväksytty.
Miksikö?
Koska en hyväksy itseäni. Jostain syystä en ole mielestäni tarpeeksi hyvä. En hänelle tai toiselle. Ja jos se ei ole sittenkään Hän, etsin jonkun toisen. Miksi en voi löytää toista itseäni ja sitten hyväksyä itseäni? Johtuuko se siitä, että minua on ahdisteltu koko ikäni? Onko seksi se, mitä voin tarjota maailmalle? Jo hyvin nuorena.. Vai onko kyse siitä, että minut on kasvatettu ajattelemaan, että en kelpaa? Mitä on tapahtunut aiemmin, ei ole merkityksellistä. Se, mitä tapahtuu nyt, niin sillä on väliä. En voi syyttää lapsuuttani tai mitään. Voin syyttää vain itseäni.
Syytän itseäni siitä, että en rakasta itseäni. Syytän itseäni siitä, että en osaa pitää itseäni viehättävänä.....Syytän itseäni siitä, että pidän muita vastuullisina. Ajattelen, että heidän pitäisi rakastaa minua niin paljon, että osaisin rakastaa itseäni. Lopulta niin ei koskaan tule tapahtumaan.
Ainoa keino päästä tavoitteeseen on tehdä kovasti töitä. Ei kiertää tai kaartaa, tai jonkun ihmeniksin avulla, joka estäisi sen, että se sattuu. Tässä maailmassa pitää kokea tuskaa. Kipu, rakkaus, hyväksyntä. Näiden pohjalle tunnemaailmamme rakentuu. Juuri nyt minulla on vain yksi noista. Arvaa vaan mikä...
Kipu. Mutta en tunne tuskaa muiden puolesta, ainoastaan itseni. Teen sen olemalla rakastamatta tai hyväksymättä itseäni.
Tällaisilla avautumisillakin on alku, keskikohta ja loppu - paitsi minun kohdallani. Kelaan näitä juttuja edestakaisin. Kai se on ihan ok? On erittäin ok ymmärtää, mikä on tavoite, mutta onko ok, että minulla ei ole mitään ideaa, miten saavuttaa se. Todennäköisesti ei. Voin päästä alkuun hyväksymällä edes sen. Tämä kertoi äidistä, isästä, minusta ja sinusta.