Julkkisblogit

Siskoni Julia Tukiainen ehdotti jo yli vuosi sitten minulle, että oma Reality TV sarja jossa etsitään minulle mahdollisimman sopivaa sulhasta, olisi hittisarja Suomessa! Unohdin joksikin aikaa ideani ja olen itkenyt vaikka kuinka kauan pitkäaikaisen suomalaisen avomieheni perään. Hänen rakkautensa nyt näyttää olevan aika pitkälle loppunut, joten uskon että kyseinen sarja voisi olla ajankohtainen. Eräs toinen naispuolinen ystäväni ehdotti juuri viime viikolla taas samaa Reality sarja ideaa, jonka olin ehtinyt jo unohtaa ja innostuin siitä taas. Joillekin tuottajille olen jo ehdottanut kyseistä ohjelmaa ja eräs laittoikin minulle jo postia, että ovat erittäin kiinnostuneita ideasta.

Kyseinen sarja toimisi periaatteella, että hakijoita olisi ensin esimerkiksi useita satoja. Heidän joukostaan karsittaisiin 100 parasta josta sitten pikkuhiljaa pudotettaisiin 20 tai 10 finalistin joukko.
Sisareni Julia voisi toimia yhtenä tuomarina, sillä hän tuntee paremmin kuin kukaan muu minut ja miesmakuni, sekä myös sen, millainen mies minulle sopii parhaiten.
Julialla on tarkka vainu, hän myös huomaa nopeasti jos joku mies lesoaa liikaa (on siis liian itserakas) tai jos joku haluaa kauttani vain julkisuutta kuten eräs nimeltä mainitsematon ressukka joka myi samantien treffeistämme haastattelun erääseen suomalaiseen lehteen. Hän tuli Jollakseenkin yhden kerran kaikkien CV papereidensa kanssa ja esitteli minulle koko työhistoriansa ja Julia joutui poistumaan toiseen huoneeseen kun häntä nauratti kyseinen tyyppi niin paljon.

Mitä tulee siihen Seiskan kertomaan "rakkaaseeni" joka lähti toisen luokse.
Haluan täsmentää sitä juttua. Kyseessä ei siis todellakaan ollut mikään rakkaani, kyseessä oli hetken hairahdus ja ihastus. Siitä on erittäin pitkä matka "rakkaaseen." Ainoa suomalainen rakas joka minulla koskaan on ollut tähän asti, oli se Nokialla työskentelevä minua 12-vuotta vanhempi ex-avomieheni jota todellakin rakastin. Tapasimme hänen kanssaan nyt tasan 10 vuotta sitten Helsingin yössä.

Nuori painija ihastukseni oli pohjanoteeraus, voi tietysti olla että kyseessä oli joku veto. En yleensä ihastu kovin helposti, kai hänessä sitten oli jotain karismaa. Luulin, että pystyn ihastumaan vain itseäni vanhempiin miehiin, sikäli kokemus oli ainakin erikoinen. Se opetti minulle, että mies voi olla omanikin ikäinen tai nuorempi. Jostain syystä silti minulla on olo, että minua vanhempi mies sopisi minulle kaikkein parhaiten. Olen aina ollut prinsessa, ei minun tyyliini sovi se, että ajelen taksilla ympäri Helsinkiä myöhään illalla etsimässä sushia koska poika oli sanonut minulle nimenomaan pitävänsä siitä.

Blogini on muuttumassa varsinaiseksi Carrie Bradshawn, 3-kymppisen sinkkunaisen vuodatukseksi....heh heh. Kun olin 20-vuotias, niin 31v.
kuulosti ihan ikälopulta. Nykyisin koen olevani erittäin nuori, suorastaan tyttö vielä. Ei minulla ole yhtään vanha olo.
Olen vain sellaisessa olotilassa, että olisin ihan valmis alkaa uudestaan vakavaan parisuhteeseen, mutta se on ihan yhtä vaikeaa kun se oli yli 10-vuotta sitten minulle.

Vahingoniloiset ihmiset ajattelevat, että niinpä niin, jos vaan värjäisin hiukseni ruskeaksi, poistaisin rintojen ja huulten täytteet, olisin naturellilla meikillä ja vetäisin matalaa profiilia, niin johan alkaisi kunnon miehet ottamaan yhteyttä. I have been there, done that....:) Olen tosissani kokeillut kaikkea. Ennen 10-vuoden aikaisen avomieheni tapaamista olin vuosia sinkkuna. Olisin ihan hirveästi halunnut poikaystävän kun olin 14-20 vuotias, mutta ihastukseni kohteet tekivät ihan samalla tavalla minulle kuin kyseinen painija. He ilmoittivat kylmästi suoraan puhelimessa, että sori heillä on joku toinen rakkaus.
Ja mitä tulee ulkonäkööni, niin....olin täysin luonnollinen, nätti pikkutyttö ruskealla omalla tukallani. Ja tapasin yhden elämäni suurimmista rakkauksista joka oli myös elämäni ensimmäinen mies, 21-vuotiaana vasta.
Hän oli rakastava nallekarhu jota aloin pitämään liian itsestäänselvyytenä, kuten hänkin minua.

Nyt 10 vuotta myöhemmin olen samassa tilanteessa kuin nuoruudessani.
Olen villeillä sinkkumarkkinoilla, jossa tuntuu että hyvän miehen löytäminen on sama asia kuin etsisi neulaa heinäsuovasta.

Samaan aikaa erittäin vaatimattomankin näköiset naiset kulkevat kaupungilla raskaana ja työntelevät lastenvaunuja. Olen nyt vaan aika suorapuheinen, mutta olen kuullut tämän saman asian erittäin monelta naispuoliselta 3-kymppiseltä sinkkukaveriltani, jotka ovat hyvin kauniita naisia. Lisäksi he ovat mukavia, älykkäitä ja korkeasti koulutettujakin.
Esimerkiksi serkullani on akateemiset kaksoistutkinnot, hän on hyvin sympaattinen ja nätti nainen, eikä hyvää miestä löydy sitten kirveelläkään.

Täällä Tukholmassa olen vielä ainakin viikon, katsotaan sitten mitä Dolls Sisters keikkoja on luvassa Suomessa.
Avatar 3 D elokuvasta olin täysin myyty, olin tosi pettynyt kun täällä Ruotsissa Liisa Ihmemaassa elokuva ei ollutkaan 3 D, vaan ihan tavallinen leffa, eikä elämys ollut yhtään samanlainen! :(

Palaillaan sinkkumarkkinoilta,

Johanna Tukiainen