Julkkisblogit

Minua harmittaa kovasti, että lehdet tarttuvat jatkuvasti ja niin mielellään kaikkiin mahdollisiin negatiivisiin asioihin ja onnettomuuksiin, eikä positiivisilla asioilla "mässäillä."

Eräälle toimittajalle jo sanoinkin, että hyvänä esimerkkinä on englantilainen OK lehti heidän positiivisuudestaan, joka kirjoittaa jatkuvasti pelkkää hyvää ja kauniita artikkeleita ihmisistä kauniilla kuvilla, vaikka kyseessä olisikin ns. skandaali ihmiset, avioerot ja negatiiviset asiat.

Hyvänä esimerkkinä Jordan, joka kaunistaa lehteä lähes joka numerossa ja yleinsä aina siinä lehdessä hänestä kirjoitetaan positiiviseen sävyyn, vaikka hän on myöntänyt julkisesti mm. alkoholiongelmansa, käynyt läpi useita epäonnistuneita suhteita, avioeron, suuria plastiikkakirurgisia leikkauksia, hänellä on kehitysvammainen lapsi jne. Hän on poseerannut lukuisia kertoja alasti yms. Mutta Englannissa on ns. Glamourmalli kulttuuri, joka ihailee näyttäviä ja joukosta erottuvia naisia, joilla on mm. suuret rinnat, voimakkaat meikit ja näyttävät hiukset.

Onhan paljon tottakai ihmisiä (miljoonittain varmaan) jotka haaveilevat julkisuudesta ja näkyvyydestä, eivätkä koskaan sitä saavuta. Ja maailmahan on täynnä erittäin kauniita naisia, joista vain erittäin harva pääsee ns. pinnalle tai yleisesti koko kansan tietoisuuteen.

En tietenkään ajattele, että kaikki ihmiset haaveilevat julkisuudesta, mutta erittäin monet nuoret kuitenkin nykypäivänä. Itsekin tein sitä kauan aikaa, olin ns. linssilude jo lapsuudessa. Rakastin olla esillä ja esiintyä ja haaveilin misseydestä. Olin kuitenkin ihan liian lyhyt missikisoihin, vaikka voitinkin joitain pieniä kauneuskilpailuita joita on lukuisia määriä Suomessa. Voitin mm. Miss Baywatch kilpailun Helsingin Planet Hollywoodissa aikoinaan, sekä joitain muita pieniä kisoja.

Kyllähän minäkin haaveilin julkisuudesta, en vain ymmärtänyt mitä se pitää sisällään. Eihän monet ihmiset tiedä asioista ennenkuin itse ne kokevat. Olen aina rakastanut glamouria ja rakastan sitä edelleen, vaikka jotkut yrittäisivätkin painaa minua alas.

Olin töissä eräässä showravintolassa nimeltä Gentlemen´s Club Helsingissä vuosikausia kyllä ja viihdyin ihan hyvin paikassa. Minuun otettiin sieltä yhteyttä uudestaan melkein kahden vuoden tauon jälkeen, että pääsisinkö töihin sinne klubiemännäksi.

Minulle annettiin ymmärtää työnkuva väärin, käsitin ettei klubiemäntä esiinny, vaan ainoastaan tarjoilee asiakkaille shampanjaa ja seurustelee heidän kanssaan. Työnkuvani oli kuitenkin sama kuin aiemmin, eli olin siellä myös tanssijana.

Asia oli ihan ok, sillä pidän esiintymisestä paljon ja hyvästä musiikista. Ja olenhan tehnyt showtanssijan töitä puolet elämästäni, joten ei ainakaan voisi sanoa, etten sitä työtä osaa.

Hoidin työni sopimuksien mukaan (kirjallistahan meillä ei koskaan ollut, mutta alalla vallitsee ns. viidakon lait) olen mm. hyvä puhumaan ja seurustelemaan ja olin kyseisessä paikassa lähinnä sitä varten, että myin isoja shampanjapulloja sekä seurustelin asiakkaiden kanssa.

Olen myös aina tullut erittäin hyvin toimeen muiden showtanssijoiden kanssa sekä työntekijöiden, mm. molemmat baarimikot klubista, edellinen ja nykyinen ovat hyviä ystäviäni, naispuolisia siis. En kokenut missään asioissa olevan ongelmaa, tosin työnkuva oli selvitetty minulle väärin alussa kun palasin sinne.

Tämä ei tosin ole ensimmäinen kerta kun on käynyt näin, että yhtäkkiä mielivaltaisesti ilmoitetaan ilman mitään syitä, ettei tarvitsekaan enää tulla. Kyseinen strippiklubi on viimeisen 10 vuoden aikana ilmoittanut ainakin kolme kertaa edestakaisin, että työt ovat loppu milloin mistäkin syystä. Ne ovat olleet keksittyjä ja tekaistuja juttuja, mm. edellinen syy paljon ennen julkisuuttani oli se, että olin loukannut jotain suomenruotsalaista asiakasta. Olin alkanut puhumaan ruotsia hänen kanssaan, vaikka hän oli luullut että olen venäläinen. Kerroin hänelle olevani suomalainen mutta puhun sujuvasti myös paria muuta kieltä. Hän oli kuulemma loukkaantunut asiasta ja valittanut ravintolan omistajalle. Se riitti potkuihin, ilman sen enempää selittelyjä tai yhtään mitään. Ainoastaan 8-vuoden työsuhteen jälkeen.

Minun ex-mieheni oli sitä mieltä, että sen käytöksen jälkeen oman ylpeyden takia ei olisi koskaan enää mennyt paikalle kyseiseen paikkaan. Edes käymään siis vieraana.

Mutta minä ajattelin klubin omistajan olevan impulsiivinen ihminen joka muuttaa mieltään milloin sattuu ja koin klubiemännän työt mielenkiintoiseksi, sillä olen tosi sosiaalinen ihminen ja minusta on ihana tehdä työtä jossa saa seurustella ihmisten kanssa.

Tosin motivaationi työhön ei ollut ihan samalla tasolla enää kuin aiemmin, sillä minulla on muita juttuja elämässäni tällä hetkellä menossa joihin on tärkeämpää keskittyä.

Nuorempana monilla ihmisillä on hirveän tärkeää työssä menestyminen ja minullekin oli aiemmin kauhean tärkeää se, kuinka monta shampanjapulloa myyn. Nykyisin näen asiat niin eri näkökulmasta, etten vain yksinkertaisesti suhtaudu asioihin enää samalla tavalla. Olen kuitenkin sitä mieltä että kyseinen klubi tarvitsisi suomalaisia työntekijöitä, joita jostain syystä siellä on dissattu jo aiemminkin kauan aikaa. Olen kuullut niin monilta asiakkailta palautetta, että suomalaisen naisen kanssa on kivaa puhua omaa kieltään ja suurin osa esiintyjistähän ovat aina ulkomaalaisia. Työnkuva ei kuitenkaan ole vain tanssimista, vaan keskustelemista ihmisten kanssa. Klubi halusi näkyvyyttä kauttani ja onkin nyt siinä onnistunut omalla tavallaan.

Uskon vain henkilökohtaisiin ihmisiin, osa on pahoja ja osa on hyviä ihmisiä. En usko enää siihenkään, että tietynmaalaiset ihmiset ovat parempia tai luotettavampia. Ihmisissä on niin paljon henkilökohtaisia eroja. Kuten sanottu, olen viihtynyt kyseisessä paikassa ihan hyvin, vaikka motivaationi ei ollutkaan enää ihan samalla tasolla. Tiedän myös erittäin paljon nimenomaan suomalaisia tanssijoita jotka ovat saaneet potkut syystä tai toisesta ja osa on aina otettu välillä takaisin.

Kuten sanottu, koko ala on erittäin mielivaltainen. Ulkomailla tilanne on paljon pahempi.

Otin itse myös paljon iltoja vapaaksi kyseisestä paikasta, voi olla että jatkuva vapaiden ottaminen vaikutti asiaan. Kuten sanottu, minulla on paljon tärkeämpiä asioita meneillään tällä hetkellä elämässäni, enkä halunnut sitoutua paikkaan niin, että olisin siellä töissä klo.20.00-04.00 joka yö, mitä tein useiden vuosien ajan aiemmin.

Ei ole myöskään terveellistä juoda joka yö useita pulloja shampanjaa, tanssijan työ on suistanut monet alkoholismiin. Aika aikansa kutakin, mutta olin tosiaan ymmärtänyt työn kuvan aiemmin niin, etten tee siellä muuta kuin tarjoilen ja juttelen ihmisten kanssa.

Elämäntilanteeni on tällä hetkellä sellainen, etten ole varma enää mistään. En ole varma, haluanko asua enää Helsingissä. Voi olla että muutan Tukholmaan, voi myös olla että muutan takaisin USA:han.

Kaikki riippuu henkilökohtaisista suhteistani. Voin sanoa ihan suoraan, että parisuhteeni määrittää ihan kokonaan sen, missä asun. Suomessa on ollut sanonta, se jolla onni on, se onnen kätkeköön ja se sopii kyllä tähän maahan loistavasti.

Johanna Tukiainen