Julkkisblogit

Olen syvästi järkyttynyt uutisista, jotka sain ensimmäisenä eräältä toimittajalta sunnuntai iltana. En ehtinyt tuntea Toni Halmea kauan aikaa, mutta olen todella surullinen tragediasta joka tapahtui.

Tapasimme Seiskan risteilyllä noin vuosi sitten. Halme tarjosi minulle muutamia kertoja illallisen Helsingin tunnelmallisissa ravintoloissa ja ehdin tutustua häneen jonkin verran. Olen todella iloinen siitä että ehdin vielä kutsua hänet kesällä Keski-Suomeen mökillemme, jossa juttelimme mm. uskonasioista ja hänen mielipiteistään.

Halme antoi minulle lahjaksi kirjoittamansa runokirjan "Pitkän päivän ilta." Hän sanoi minulle olevansa uskossa, josta olen todella onnellinen. Sain käsityksen hänen asioistaan, että ampuma-aseskandaali ja hänen koomansa oli sellainen järkytys, josta hän ei koskaan toipunut eikä palannut enää ennalleen. Hän kertoi esimerkiksi, ettei ollut sen jälkeen enää nähnyt koskaan unia, minusta se oli pelottavaa.

Halme oli minulle reilu ja mukava ystävä, joka oli kokenut elämässään uskomattomia asioita. Tosin varsinaista romanssia ei välillämme koskaan ollut vaikka lehdet antoivat niin ymmärtää. Muistan sen kun olin viime syksynä sairaalassa Aurorassa lähes kaksi kuukautta ja Halme yritti tulla katsomaan minua pari kertaa. Häntä ei kuitenkaan päästetty sisään kuten ei monia muitakaan ystäviäni, ei edes osaa lähipiiristäni, mitä edelleen ihmettelen. Hän jos kuka tiesi kuinka kauheaa on olla sairaalassa yksin, muiden armoilla.

Muistan, että juttelimme myös julkisuudesta, sen kovista paineista ja varjopuolista. Sain käsityksen, että Halme oli yksinäinen viimeisimpinä aikoinaan. Minulla oli tarkoitus yllättää hänet viime lauantaina Henna Kalinaisen ja Antti Kurhisen juhlissa Amarillossa, jonne hänen oli tarkoitus saapua. Siksi viime tipassa ajattelin, etten soita hänelle enkä laita mitään viestiä että yllätän hänet. Valitettavasti meidän viimeisimmäksi tapaamiseksi jäi viime kesä, jolloin ehdimme onneksi jutella kaikenlaisista asioista. Hän kutsui minua aina "pikkutytökseen."

Olotilaani tällä hetkellä kuvaisi ehkä parhaiten seuraavan hengellisen kappaleen sanat:

"Olen särkynyt saviruukku, pala palalta murtui pois. Vain ihmettelin ja itkin, en millään murtunut ois. Sinä Herra, minut murskasit, vaan säilytit kaikki palat. Niin paljon minua rakastit, tahdoit uutta kokonaan.
Tahdon kertoa särkyneille: Ei siruja heitetä pois. Kallista halpa savikin mestarin kädessä ois."

Olisin kirjoittanut tähän myös Halmeen runoja, mutta jätin hänen runokirjansa mökillemme. Ajattelin että sitä voi muutkin ihmiset lukea.

Juttelin läheisen ystäväni, serkkuni kanssa joka on koulutukseltaan teologi. Hän antoi minulle paljon lohdutuksen sanoja Raamatusta, sekä alla olevia sitaatteja. Juttelin hänen kanssaan lähes päivittäin sairaalassa ollessani.

Jumala,
alkulähde, josta kaikki alkaa,
päämäärä,
johon kaikki päätyy,
läsnäolo,
joka kaiken kantaa.
(Paul Claudel)

Vaikka maailman kaikki valot sammuisivat, jää perusmajakka loistamaan:
On olemassa yksi Jumala.
(Henrik Ibsen)


Martin Luther King sanoi joskus näin:

Kun päivämme pimenevät ja yömme ovat synkemmät kuin tuhat sydänyötä, silloin on aika muistaa, että maailmassa on suuri, siunaava voima nimeltä Jumala.
(Halmehan muisti varmasti tämän...)
Jumala voi luoda polkuja pois umpikujista. Hän muuttaa pimeän eilisen kirkkaaksi huomiseksi- ja lopulta loistavaksi ikuisuuden aamuksi.

Tämä sammumaton kaipaus turvaan ja rakkauteen piilee kuolemattomana jokaisessa ihmissydämessä. Se seuraa meitä halki elämän, vaikka vain lyhyen vaaksan verran koemme sen täällä täyttyvän. Vasta toisessa elämässä saamme Jumalalta kestävän, ikuisen turvan, jota jo täällä Häneltä ikävöimme.
(Nikodemus)

KEN ETSII JUMALAA, ON HÄNET JO LÖYTÄNYT
(Graham Greene)

Psa 14:2: Herra katsoo taivaasta maan ihmisiin, hän tutkii, onko kellään ymmärrystä, onko ketään, joka etsii Jumalaa.

2 Kor. 1:4:
HÄN ROHKAISEE MEITÄ KAIKISSA AHDINGOISSAMME, NIIN ETTÄ ME HÄNELTÄ SAAMAMME LOHDUTUKSEN VOIMALLA JAKSAMME LOHDUTTAA MUITA AHDINGOSSA OLEVIA.

Poltin kynttilää ja istuin yksin pimeässä tuntikausia sen jälkeen kun olin kuullut mitä oli tapahtunut. Olin lähes koko syksyn Miamissa, mutta median välityksellä sain lukea, että Halme oli joutunut moniin ongelmiin ja vastoinkäymisiin Suomessa. Silti minulle ei tullut missään vaiheessa mieleen, miten järkyttävää voisi tapahtua. En osaa kuvailla tunteitani enää paremmin. Jään kaipaamaan sinua Tony Halme.

Johanna Tukiainen