Julkkisblogit

Meillä oli Julian kanssa laulukeikka perjantaina firman pikkujouluissa Tervasaaressa idyllisessä ravintola Savussa. Lensin seuraavana päivänä Tukholmaan vanhempieni luokse, jossa deittailin todella mukavan tuntuisia ja korkeatasoisia ruotsalaisia miehiä:)

Kävimme illallisilla erilaisissa ravintoloissa ja olen hirveän iloinen siitä, että miehet sanoivat jo heti alussa että ovat etsimässä vakavaa parisuhdetta kuten minäkin, eivät ole leikkimässä mitään pelejä.

Ravintoloissa (baareissa) käyminen on niin rankkaa, siellä ei koskaan tiedä mitä ihmiset hakevat. Minusta on hienoa, että ihmiset käyttäytyvät luotettavasti ja selkeästi jo heti alussa ja ovat muutenkin herrasmiehiä. Minuun vetoaa miehessä älykkyys ja karisma.

Olen mieluummin sinkku kuin alkaisin seurustelemaan juntin kanssa.

Miamissa en käynyt treffeillä amerikkalaisten miesten kanssa yhtään vakavassa mielessä, sillä en haluaisi muuttaa Jenkkeihin. Tapasin siellä Myrtle Beachillä, South Carolinassa erään Michael nimisen komean miehen, joka ihastui minuun kovasti ja olisi halunnut että jäisin sinne asumaan, mutta minua ahdisti jo heti samantien pelkkä ajatus että asuisin toisella puolella maapalloa kaukana perheestäni ja ystävistäni. Sekä tietysti minulla on oma yrityskin täällä.

Miamissa aloin kovasti kaivata neljää eri vuodenaikaa ja näitä pimeitä iltoja kun ulkona tupruttelee lunta ja sisällä voi olla romanttisesti kynttilänvalossa kuumaa glögiä juoden!:) Tietysti se olisi kaikkein ihaninta jonkun oman rakkaan kanssa, mutta olen kyllästynyt vuosien taisteluun avosuhteeni pelastamiseksi. Vaikka ihan tosissaan taistelin sitkeästi sen puolesta useita vuosia ja kärsin henkisesti.

Naimisiin mentäessä pappihan kysyy: "Tahdotko?" Olen kuullut usein, että parisuhteen kestävyys on nimenomaan tahdon asia, ei ainoastaan tunteiden.
Jos toinen ei tahdo, niin mitä siinä on tehtävissä kun ei ole mitään yritystä edes. Omat vanhempani ovat olleet naimisissa yli 40-vuotta ja painottaneet aina ydinperheen tärkeyttä. Minusta perhe on kaikki kaikessa.

Ihminen on helposti sellainen, että huomaa asioita vasta sitten kun on ne menettänyt. Jotkut ihmiset ovat sellaisia, että pystyvät helposti unohtamaan edelliset kumppaninsa ja etenemään vauhdilla eteenpäin seuraavaan suhteeseen. Minulle se tuntuu olevan erittäin vaikeaa, suorastaan ahdistavaa. Kun on asunut jonkun ihmisen kanssa 10 vuotta yhdessä, niin tuntuu että se ihminen on osa mun sydäntä ja sielua, miten ihmeessä hänestä pitäisi pystyä luopumaan....?

Niin monet kulissit ovat kaatuneet. Pidin aina Jordanin ja Peter Andren avioliittoa huippuonnellisena ja satumaisena. Samoin olin siinä luulossa, että Tiger Woodsin ja Elin Nordegrenin avioliitto on aivan täydellinen, täytyy myöntää että olin vähän kateellinenkin Elinille. Ja nyt yhtäkkiä tuli tämä shokki, että Woodsilla on ollut rakastajia ympäri maailmaa!!

Uskon että pettämisen riski kasvaa jos kyseessä on huippurikas henkilö, tai kaunis nainen. Silloin houkutuksia tulee vastaan paljon enemmän ja niihin on paljon helpompaa langeta. Tavallisen näköisten ja tuloisten ihmisten on helpompaa pysyä yhdessä kun ei tule niin paljon viettelyksiä.

Minä olen aina rakastanut lapsia ja eläimiä ja minusta olisi ihanaa saada itsellenikin samanlainen perheidylli, jonka omat vanhempani ovat saavuttaneet. Elämä on todella vaikeaa....silloin kun ex-miehelläni oli kova vauvakuume kun olin 25-vuotias, niin en itse vielä halunnut lapsia.

Koska tulen 4-lapsisesta perheestä, olen nähnyt kuinka suuri vastuu lapsissa on ja heistä tosiaan pitää olla vastuussa sitten seuraavat 18-vuotta. En halunnut sitoutua siihen vielä silloin. Haluaisin useamman kuin yhden lapsen joiden ikäero ei ole liian suuri ja en ollut valmis lähtemään siihen "rumbaan" mukaan vielä silloin.

Halusin matkustella, kokea suuria elämyksiä ja nähdä maailmaa. Olen varma että jos en olisi tehnyt sitä, minua olisi alkanut kaduttaa myöhemmin elämässäni. Nyt kuitenkin kun olisin valmis asettumaan aloilleni ja haluaisin seesteisyyttä elämääni, niin ex-mieheni ei halua enää seurustella eikä lapsia kanssani, vaikka itse olisin siihen valmis. Sellaista tämä on....paradoksaalista.

Eilen meillä oli hienot pikkujoulut Black and White pikkujoulujuhlissa Helsingin Circus yökerhossa. Minut ja 7 ystävääni oli kutsuttu sinne VIP vieraiksi ja meidät tultiin hakemaan valkoisella limusiinilla Jollaksen kodistamme. Ajelimme sillä ensin Helsingissä ja siirryimme sitten Circukseen, jossa mm. Elite mallitoimisto kuvasi Circuksen vieraita.

Teemana oli mustavalkoisuus ja olin hankkinut Kaunis Morsian liikkeestä ihanan mustavalkoisen tyllimekon, jossa oli naisellisia palloja ja rusetti vyötäröllä. Käytän sitä erilaisissa pikkujouluissa ja juhlissa joita meillä on nyt vielä tulossa ennen joulua. En laittaisi mekkoa omiin häihini, haluaisin klassisen pitkän valkoisen morsiuspuvun. Mekko on kuitenkin kauhean suloinen ja tyttömäinen:)

Kävin laitattamassa kiharat hiuksiini eräässä kampaamossa jossa joku iäkkäämpi asiakas tuli huudahtamaan minulle, että: "Sinähän olet kuin joku satuhahmo Disneystä, kuin prinsessa Ruusunen!"
Kuten aiemmin sanottu, pitkästä tukastani en luovu.

Juhlat olivat opiskelijajuhlat, paikalla paljon nuoria ihmisiä. Olenhan itsekin nuori (pidän 31-vuotiasta nuorena ihmisenä) ja Julia on vasta 26v.
Mutta pidän vain itse vanhemmista miehistä, olen aina tainnut etsiä hieman isähahmoa itselleni.

Palataan taas kohta asiaan! :)

Joulua odotellessa,
Johanna Tukiainen