Julkkisblogit

Olen saanut paljon sähköposteja kauniilta 3-kymppisiltä suomalaisnaisilta, jotka kyselevät miten selvisimme siskoni Julian kanssa erojen yli ja mistä saamme elämänvoimaa. Julia voi kommentoida jos haluaa omaa elämäänsä erikseen, puhun nyt vain omasta puolestani.

Minulla on siis ollut elämäni aikana kaksi vakavaa parisuhdetta. Toinen, joka oli suomalaisen Nokialla työskentelevän diplomi-insinöörin kanssa, oli huomattavasti vakavampi, olimme kihloissa kaksi vuotta. Juuri pari viikkoa sitten tuli täyteen 9-vuotta siitä kun tapasimme. Olemme asuneet yhdessä viimeiset 8-vuotta Helsingin keskustassa. Nyt näyttää kuitenkin siltä, että ero on täysin väistämätön.

Sellaisissa tapauksissa, joissa molemmat osapuolet haluavat selkeästi erota ovat paljon helpompia. Minä olisin kuitenkin ollut valmis taistelemaan suhteemme eteen ja kyllä taistelinkin usean vuoden. Viimeinen tikki suhteellemme oli se, kun olin sairaalassa lähes kaksi kuukautta ja suomalainen mieheni, jonka kanssa olin asunut vuosia yhdessä, ei tullut katsomaan minua sairaalaan kertaakaan! Ei edes alussa Meilahden teho-osastolle kun olin kuoleman kielissä. Yhtäkään tekstiviestiä tai soittoa en saanut häneltä koko aikana kun olin sairaalassa. Se tarkoittaa selkeästi sitä, että rakkaus on kuollut. Teot osoittavat ihmisestä kaikkein eniten.

Tämä uskomaton välinpitämättömyys ei ollut kuitenkaan ainoa kerta. Jo puolitoista vuotta sitten, ennen Kanerva skandaalia, olin Julian kanssa läheisen ystävämme häissä Liettuassa. Silloinkaan avomieheni ei tullut avaciksi häihin kanssani. Kun palasin Suomeen, luin hänen kännykkäänsä kun hän nukkui. Sain selville, että hän oli pettänyt minua koko ajan.

Olin niin raivoissani, että löin jalkani lasiovemme läpi jotta herättäisin hänet. Koko jalkapohjani aukesi ja koko keittiö alkoi virtaamaan verta. Avomieheni poltti vain tupakkaa eikä reagoinut mitenkään.

Soitin Julialle, joka kutsui ambulanssin ja hän tuli mukaani sairaalaan, jossa jalkapohjaani laitettiin 10 tikkiä. Eräs suomalainen ystäväni sanoi osuvasti, että rakkauden vastakohta ei ole viha, vaan välinpitämättömyys. Sitä totisesti mun ex-avomies on osoittanut. minusta on surullista kun jostain ihmisistä tulee hirveän tunnekylmiä.

Vaikka olen kokenut itse kovia, en vihaa ketään. Uskon anteeksiantoon ja armoon.

Juutalainen, Miamissa asuva mieheni oli komea, karismaattinen ja miljonääri. Se ei auttanut mitään, hän oli täysi psykopaatti. Hän käytti järjetöntä henkistä väkivaltaa, mitä en voi sietää. Tunnistan henkisen väkivallan nykyisin välittömästi, enkä katso sellaista miestä hetkeäkään. Se on melkein pahempaa kuin fyysinen väkivalta. Sitäkin olen saanut sietää suhteissani. Samoin kuin pettämistä, jota suomalainen mieheni harrasti vuosikausia.

Kuuluisa amerikkalainen näyttelijä Halle Berry on kertonut avoimesti USA:n mediassa kuinka hän yritti itsemurhaa useita kertoja epäonnistuneiden suhteidensa takia. Minusta on hyvä olla avoin eri asioiden suhteen, sillä me kaikki ihmiset käymme erilaisia vastoinkäymisiä läpi mutta emme uskalla puhua niistä.

Jotkut ihmiset tykkäävät olla sinkkuja. Minä en. Minusta on ihanaa seurustella ja olen helppo tyttöystävä:) En nalkuta ja olen tosi rento. En pidä yhden illan suhteista, mielestäni seksikin on kaikkein parasta parisuhteessa sellaisen ihmisen kanssa jota rakastaa. Haluaisin lapsia ja naimisiin tulevaisuudessa, jos mies ei halua samoja asioita, niin on turha jatkaa suhdetta pidemmän päälle.

Niin että suhteista voi päästä eroon kun ajattelee järjellä, ettei joku asia vaan toimi. Jos ajatellaan pinnallisesti, niin lyhyt helpotus eroon on shoppailu, matkustelu ja shampanja ja sushi:) Ja kuumat vaahtokylvyt:)

Johanna Tukiainen