Tia Kiuru avautuu avioerostaan blogissaan: Olenko jo kyynistynyt ajatuksesta, etten ehkä ole rakkauden arvoinen?

Tosi-tv-tähti Tia Kiuru pohtii uudessa blogikirjoituksessaan parisuhteisiin, eroon ja yksinäisyyteen liittyviä asioita. Hänen mukaansa ero ei tarkoita pelkästään toisesta ihmisestä, kumppanuudesta, yhteisestä seksielämästä ja arjesta luopumista.

− Se tarkoittaa myöskin luopumista lupauksista ja yhteisistä unelmista. Yhteisestä kesämökistä. Yhteisistä venereissuista ja yhteisestä unelmakodista. Se mitä me olimme yhdessä suunnitelleet, saanko sitä enää kenenkään muun kanssa takaisin, Tia kirjoitti.

Hän pohti, milloin on parempi erota kuin jäädä tasaisen hyvään suhteeseen.

− Minun olisi ollut helppoa, turvallista ja auvoisen rakastettua elää loppuelämäni siinä liitossa jossa olin, mutta en tiedä olisinko koskaan saanut kasvaa omanlaisekseni ihmiseksi. ”Meidän” näköiseksemme kyllä, mutta ehkä en omanlaisekseni. Se minua eniten painoi. Mistä tietää, mikä rakkauden määrä on sellaista, että se on turvaverkossa kellumisen arvoista ja mistä tietää, että kannattaa pyristellä verkosta irti ja lähteä rämpimään kohti avomerta? Jos ihminen on rakastettu, eikö se riitä? Eikö siinä ole jo enemmän, kuin kukaan meistä todella tuntee ansaitsevansa? Ja jos on, miksei se sitten riitä?

Tia vietti joulun yksin, sillä hänen ja ex-miehensä Peterin tytär Rigel vietti joulun isänsä kanssa. 

− Aattoaamuna olin herännyt sen miehen puheluun, jota olin ollut vasta hetki sitten valmis rakastamaan – vain huomatakseni että ajoitus oli hänen kohdallaan täysin pielessä. Romantikkona pitelin puhelinta kädessäni sen soidessa, ajatellen vaaleanpunaisten lasien sävyttämästi, miten tämä suhde voisi ollakin se viimeinen, vaikkakin hieman etuajassa.  En vastannut. Soitin takaisin vasta karisteltuani kaikki ne vaaleanpunaiset hattara-unelmat ja itsenikin yllättävän teennäisen pirteästi soitin yli tuntia myöhemmin takaisin: ”Moi! Hyvää joulua! Älä musta huolehdi, kyllä mä hengissä selviän vaikka joulun olenkin yksin”.

Tian mukaan vuosi on kulunut nopeasti. Se on ollut täynnä itsetutkiskelua ja henkistä kasvua.

− Etsinkö aivan turhaan sellaista, mikä ei koskaan tule olemaan täällä – valmista minää, joka on tarpeeksi ehjä uuteen yritykseen vai olenko jo kyynistynyt ajatuksesta etten ehkä ole rakkauden arvoinen? Voin hyvin nähdä itseni löytämässä kumppanini neljäkymmentävuotiaana, kasvettuani hieman valmiimmaksi – mutta eihän ihminen koskaan ole valmis? Miksi se kasvun taival on sitten niin vaikea käydä läpi yhdessä jonkun muun kanssa... Miksi me etsimme niin paljon vapautta ja itseämme, että meidän on vaikea elää yhdessä, mutta yksin ollessamme etsimme maailmasta kumppaniamme? Vastaantulevista profiileista, uusista kollegoista, ihmisestä bussissa, baarin hämyiseltä ja tahmealta tanssilattialta, tinderistä, matkoillamme toiseen valtioon..

Vaikka Tian ja Peterin avioliitto kariutui, ei Tia halua suhtautua rakkauteen kyynisesti.

− Olen vasta eroamassa, mutta viime aikoina olen alkanut ajattelemaan sielunkumppanuutta: Jos en ole tavannut häntä jo, möhlinyt ja rikkonut kaikkea mitä universumi minulle tarjosi ja luopunutkin siitä samasta, ymmärtämättä omaa parastani… Niin kysyn nyt häneltä: Missä sinä olet..?

Lue Tian blogikirjoitus kokonaisuudessaan täältä.